Taivaanpallo - Olli Jalonen

Kirjan nimi: Taivaanpallo
Kirjoittaja: Olli Jalonen
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi:  2018
Sivumäärä: 461
Mistä: Poikaystävän isältä lainassa

' (Minä kasvatan sinut tarkkuuteen ja tietoon niin sinusta tulee itseäsi parempi. Sinusta tulee teräväsilmäinen ja taivaantähystäjä korkeampiin tarkoituksiin. Ensin nyt saarella, mutta sitten voi olla, se on sinusta itsestäsi kiinni, että vielä enemmän ja kauempana, meren takana tuohon suuntaan, sinua voivat odottaa suuremmat tehtävät mutta nyt saat jäädä korkoa kasvamaan) '

s. 10

Minä-joka-olen-kuolleenpuun-Angus on nuori poika Saint Helenan saarella Etelä-Atlannilla 1600-luvun loppupuolella. Hänellä on tärkeä tehtävä, jonka itse astronomi herra Halley on hänelle antanut tutkiessaan taivaankannen tähtiä. Angusin on kiivettävä joka päivä ja yö puuhun ja merkattava siemenillä erilaisia lintuhavaintoja ja piirrettävä tähtien liikkeitä. Näin hän kehittää näkökykyään, sillä eihän hän halua tuottaa pettymystä ihailemalleen tutkijalle. Angusin silmien olisi oltava purjeneulanterävät.

Synkät pilvet lipuvat kuitenkin Saint Helenan ylle. Kuvernööri kahmii valtaa itselleen ja pelosta tulee arkipäivää. Erityisesti Angusin perhe on joutunut silmätikuksi. Ensin Angusin leskiäiti ja tytär Ann majoittavat herra Halleyta ja tämän apulaista Clarkea näiden vuoden kestävällä tutkimusmatkalla. Sitten molemmat synnyttävät lapset. Viimeisenä naula arkkuun on vielä perheen muutto Pastorin luoksi. Houreessa elävät ja vielä kirkon mies! 

Tietenkään vasta kymmenvuotias Angus ei tästä ymmärrä paljoakaan. Viimein tilanne eskaloituu ja tapahtuu terroriteko. Eräs perheen lapsista saa surmansa. Angusin äiti ja Pastori tulevat siihen tulokseen, että ainut vaihtoehto saada nämä terroria aiheuttavat salakatolliset sekä vain omaan napaan tuijottava kuvernööri aisoihin on lähettää viesti emämaa Englantiin. Koska kaikkea kirjeenvaihtoa sensuroidaan, päätyy Angus jäniksenä ohikulkevalle alukselle mukanaan viesti herra Halleylle. Matka kohti Englantia voi alkaa.

' Senkö takia näkee paremmin että on ylempänä? Siksikö Jumala näkee eniten koska asuu kaikkein korkeimmalla? Onko ilma aina näin kerroksissa että ylhäältä alaspäin ei ole samaa sakkaa välissä kuin alhaalta ylös? Miksi se on niin? '

s. 63

Angus on mielenkiintoinen päähenkilö. Hän on nuori poika, joka ei aina ymmärrä ympärillään tapahtuvia aikuisten asioita, vaikka lukijalle nämä esitetäänkin epäsuorasti. Toisaalta vaikka Angus onkin sosiaaliselta tasoltaan vielä lapsen kengissä, on hänen mielensä kuitenkin kirkas pohtiessaan syntyjä syviä. Erityisesti Angusia tuntui kiinnostavan  erilaiset luonnonilmiöt. Hankalaa niistä on varmasti ottaa selvää kun toisaalla vaakakupissa painaa Pastorin hyvin vahvat Raamatulliset opetukset ja toisaalla herra Halleyn tieteellinen lähestymistapa, jossa kaikki on mitattavissa ja todennettavissa. Jopa Angus tuntui olevan Halleylle vain yksi tieteellinen koe, vaikka poika ihailikin häntä esikuvanaan.

Teos on selkeästi jaettavissa kolmeen osaan. Alussa ollaan Saint Helenalla, kuvataan saaren kiristyviä oloja ja pohditaan Jumalan suhdetta ympäröivään maailmaan. Tätä kesti puoleenväliin saakka ja olin jo aika tuskastunut. Vaikka Jalonen on varmaankin pyrkinyt kuvaavaan lapsen vinhoavaa mieltä, niin Anguksen ajatukset tuntuivat siltikin aika pikkuvanhoilta hänen ikäiselleen kouluja käymättömälle pojalle. Tämän jälkeen oli osio Angusin merimatkasta, joka jo hiukan herätti kiinnostusta. Olikin mukavaa virkistystä lukea kerrankin realistista kerrontaa jossa pohditaan mihin tehdä jätökset ja miten saada syödäkseen kun olet märssykorissa piilossa useamman päivän. Viimeinen ja selkeästi mielenkiintoisin osia olikin lopun Lontoon kuvaus. Herra Halleyn tutkimukset (ja vähän Angusinkin) herättivät viimein tarinaan sitä eloa, jota olin kaivannut! Harmi vain että pääpaino oli Jalosen kertomuksessa aivan muualla suurimman osan ajasta, sillä tästä tieteellisestä puolesta olisin voinut lukea vaikka kuinka paljon lisääkin.

Lopuksi minun on myös aivan pakko kommentoida tuota Jalosen kirjoitustyyliä. Jo heti ensi sivuilta se nosti niskakarvani pystyyn enkä ollut varma pystynkö edes koko teosta lukemaan loppuun kunnialla. Teksti oli kömpelöä. Lauseet olivat kuin tajunnanvirtaa eivätkä välimerkit olleet löytäneet paikoilleen. Joitakin pätkiä piti lukea pariinkin otteeseen että sai selon siitä mitä ihmettä kirjailija on yrittänyt sanoa. Koin tämän puolen kirjasta vain tekotaiteellisina ja se etäännytti ainakin minut lukijana hyvin tehokkaasti. Esimerkiksi Oates harjoittaa myös teoksissaan paljon tekstin muokkausta kerronnan tueksi (esim. Blondi tästä loistava esimerkki), mutta Jalosen ei voi katsoa olevan edes samassa kilpaluokassa.

Kokonaisuutena Taivaanpallo oli siis hyvin ristiriitainen lukukokemus minulle. Sen pohdinnat luonnosta ja ilmiöistä olivat äärimmäisen kiehtovia ja mieltäylentäviä.  Toisaalta taas sen kirjoitustyyli rassasi eivätkä Saint Helenan tapahtumat oikein ottaneet tuulta alleen. Kyllähän tuohon Jalosenkin kirjoitustyyliin tottui sitten pikku hiljaa luennan edetessä, mutta siltikin jään hiukan ihmettelemään kirjan saavuttamaa hypeä. Toisaalta ehkä Finlandia-voittajat eivät vain ole minun juttuni. Oikeastaan en edes ajatellut teoksen olevan suomalaisen kirjailijan tekemä, sillä sen sivuilta paistaa ison maailman tuntua. Todella erilainen teos Taivaanpallo on joka tapauksessa.

Tähdet: 3 / 5

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Kirja vieköön!, Lumiomena, Luettua elämää, Kannesta kanteen, Kirjan pauloissa, Ja kaikkea muuta, Yökyöpeli hapankorppu lukee, Sinimarjan matkassa, Paljon melua kirjoista, Kirjoihin kadonnut, Kirjabrunssi ja Luen, mutta en kirjoita