sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Totuus Hallavan hevosen majatalosta - Agatha Christie

Kirjan nimi: Totuus Hallavan hevosen majatalosta (The Pale Horse)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Antti Nuuttila
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi:  1961, suomennos 2010
Sivumäärä: 288
Mistä: Omasta hyllystä

' Pappi näki heti, että nainen oli hyvin sairas.
- Te tulitte... Ei ole paljon aikaa jäljellä... nainen sanoi huohottavan hengityksen lomassa. - Konnantöitä... sellaisia.... konnantöitä... Minun täytyy... minun täytyy... en voi kuolla tällä tavoin... Tunnustaa - syntini - hirvittävää - hirvittävää... '
s. 26

Katolinen pappi isä Gorman on kutsuttu kuoleman kourissa kituuttavan naisen luo. Naisella on pakottava tarve päästä tunnustamaan epäilyksensä ennen kuin kuolo korjaa hänet lopullisesti. Kotimatkallaan kuolleen naisen luota isä Gorman hakataan kuoliaaksi. Poliisi on ymmällään kuka olisi voinut haluta pahaa tälle ystävälliselle pappismiehelle. Papin kengästä löydetään kuitenkin lista sukunimiä. Keitä nämä ihmiset ovat ja miten juuri aiemmin kuollut nainen liittyy tähän? 

Mark Easterbrook on kuolemansyytutkija Corriganin entinen opiskelutoveri, jolta hän tulee kuulleeksi tapahtumista. Tuo nimien lista jää kaihertamaan Markin mieleen kunnes hänelle pikku hiljaa selviää näitä kaikkia nimiä yhdistävä tekijä: he ovat kaikki kuolleet! Illalliskutsuilla hän tulee myös kuulleeksi, että eräässä entisessä majatalossa Hallavassa hevosessa asustaa nykyajan noitia, jotka voivat auttaa epämieluisien tuttavuuksien raivaamisessa. Liittyvätkö nämä tapaukset toisiinsa? Entä onko todella mahdollista surmata ihmisiä vain mustaa magiaa käyttäen?

' - Rakas ystävä, minkä vuoksi ihmiset kautta aikojen ovat kääntyneet henkienmanaajien, noitien ja poppamiesten puoleen? Siihen on vain kaksi syytä. On vain kaksi asiaa, joita ihmiset haluavat niin kiihkeästi, että uhmaavat kadotuksen ja kirouksen uhkaa. Toinen on lemmenjuoma ja toinen myrkkypikari. '
s. 89

Tässä teoksessa Christie on todella irrotellut sotkemalla juonikuvioihin noituutta ja mustaa magiaa. Koko ajan lukija on Markin kanssa siinä rajoilla uskoako vaiko eikö uskoa. Voisiko jokin todella olla totta vaikka sitä ei ole tieteellisesti todistettu vai onko kaikki kuitenkin vain silmänlumetta. Noituudella tehdystä murhastahan ei voi jäädä kiinni, sillä kuka tahansa tuomari nauraisi moiset väitteet alas tuomioistuimessa. Christie on todella testaillut tässä rajojaan ja luonut kiehtovan keitoksen, joka poikkeaa hänen yleisestä tuotannosta vaikkakin loppuratkaisun arvaamattomuus onkin taattua damen laatua.

Noituuden lisäksi Christie käsitteli teoksessa paljon tieteen nopeaa kehitystä ja kuinka eilisen mahdottomuus on tänään nykyisyys. Uuteen äänimaisemaan kuuluivat muun mussa kahvinkeitin, tiskikone ja metro, joiden vieraat äänet samalla kertoivat kehityksestä mutta tuntuivat myös uhkaavilta. Myös koneiden mahdollista ihmisten korvaamista käsiteltiin, vaikka teos onkin 60-luvulta ja puheenaihe on nykyään ajankohtaisempi kuin ikinä. Oman osansa maailmanmenon pohdinnasta saivat myös kiristyneen perintöverotuksen seuraamukset sekä rahan keräämisen turhuus. 

Totuus Hallavan hevosen majatalosta on siis paljon enemmän kuin vain sen sisältämä salapoliisikertomus. Se sai minut ajattelemaan yhteiskuntaa ja sen kehitystä, mitä en aiemmin muista Christien teoksista. Tämän lisäksi se itse murhamysteerikin oli varsin kiehtova ja onnistunut, joten en voi muuta kuin nostaa hattua Christielle, vaikka tämä ei hänen tunnetuimpiin teoksiin lukeudukaan. Ainoat miinukset tulevatkin suomennokselle. Markia avustaa tutkinnoissa muuan nuori nainen nimeltään Inkivääri. Kuulema nimi sopi mainiosti hänen punaisiin hiuksiinsa (Ginger = inkivääri, punatukkainen). En ylipäätänsä ole kovin suuri nimien suomentamisen ystävä ja tässä tuo erityisesti särähti korvaan. Tämän lisäksi takakannessa mainitaan että mysteeriä ratkaisisi salapoliisikirjailija Ariadne Oliver, mutta hän oli oikeastaan vain pienessä sivuosassa eikä liittynyt Markin tutkimuksiin mitenkään. Onneksi muuten teos vakuuttaa ja pitää otteessaan aivan viimeisille sivuille asti.

' Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan - - - ja heille annettiin valta tappaa - - - '
s. 287 

Tähdet: 4 / 5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti