Kirjan nimi: Muumilaakson marraskuu (Sent i november)
Sarja: Muumit #9
Kirjailija: Tove Jansson, suomentanut Kaarina Helakisa
Kustantaja: Wsoy
Kirjailija: Tove Jansson, suomentanut Kaarina Helakisa
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1970, suomennos 2010
Sivumäärä: 161
Mistä: Kirjastosta
' Nuuskamuikkunen kulki hiljaisin tassuttelevin askelin, metsä ympäröi hänet ja alkoi sataa. Sade putoili hänen vihreälle hatulleen ja sadetakilleen, joka sekin oli vihreä, kaikkialla kuiski ja pisaroi, ja metsä kätki hänet lempeään ja suloiseen yksinäisyyteensä. '
s. 7
Aina jonain syksyisenä aamuna Nuuskamuikkunen tuntee rinnassaan lähtemisen tuulet. Syksyn tultua hän jättää Muumilaakson taakseen ja on palaava vasta seuraavan kevään tultua. Sade ropisee ja Nuuskamuikkunen nauttii kulustaan, kunnes hän huomaa hukanneensa uudet musiikin sävelmänsä. Ei siis auta muu kuin palata takaisin Muumilaaksoon noutamaan niitä.
Moni muukin saa idean lähteä tapaamaan muumiperhettä. Pieni ja ujo Tuhto Homssu on aina haaveillut perheestä ja muumimamman lämpimästä äidinrakkaudesta. Vilijonkka taas kokee traumaattisen hetken ja menee täysin jumiin. Hän ei edes pysty siivoamaan, ja siisteydestään vilijonkat jos jostain ovat tunnettuja. Hemuli taas on kyllästynyt päivien jatkuvaan samanlaiseen jatkumoon. Vaikka hän kuinka koittaisi järjestellä muiden asioita, eivät nämä tunnu ottavan onkeensa. Sitten on vielä Ruttuvaari, joka on jo unohtanut kuka edes on, mutta kovasti Muumilaakso silti kutsuu häntä. Myös elämäänsä tyytyväinen Mymmeli tepastelee paikalle. Kaikki he kokoontuvat Muumitaloon vain huomatakseen, että muumiperhe ei ole paikalla! Yhdessä he silti asettuvat taloksi muodostaen oman epäfunktionaalisen yhteisönsä. Ja ehkä siinä sivussa jokainen myös saa opittua jotain itsestään.
' Hän jätti ovet selkosen selälleen, hän avasi vaatekomeronsa ja näki sen nurkassa matkalaukkunsa, ja vihdoinkin hän tiesi mitä hänen oli tehtävä. Hän lähtisi kyläilemään. Hän halusi nähdä tuttavia. Tuttavia jotka juttelivat ja olivat mukavia ja juoksivat sisään ja ulos ja täyttivät päivän, niin ettei siihen mahtunut kamalia ajatuksia. Tuttavia - mutta ei Hemulia. Eikä Mymmeliä, Mymmeliä ei millään muotoa! Hän halusi tavata muumiperheen. Hänen olisi aika käydä tapaamassa Muumipeikon äitiä. Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi. '
s. 23
Olipa jälleen upea Janssonin Muumikirja, ja vieläpä ilman koko muumiperhettä! Keväällä luin sarjan edellisen muumikirjan eli Muumipappa ja meri teoksen, jossa muumiperhe muutti kaukaiselle majakkaluodolle. Tämä lähtötilanne selittääkin siis osaltaan, miksi muumiperhettä ei näy tai kuulu ja kaikki saapuvatkin autioon muumitaloon. Yllättäen tämä muumien poissaolo ei edes haitannut. Tämä kirja nimittäin nousi yllättäen jopa lempparikseni muumikirjojen saralla.
Jansson on onnistunut tavoittamaan näissä hahmoissaan moninaisesti erilaisia ihmistyyppejä. Jokaisella oli omat traumansa tai haasteensa jonka kanssa painia. Nämä olivat hyvin tunnistettavia ja koskettavia. Hienolla lempeydellä Jansson on käsitellyt näitä monenlaisia aiheita ja auttanut hahmojaan lopulta löytämään sisäisen rauhansa. Vaikka muumimamma ei ole edes paikalla niin silti hänen ymmärtäväinen suhtautumisensa jotenkin paistoi muumitalosta läpi. Oli upeata seurata kuinka nämä erilaiset hahmot löysivät polkunsa ulos sisäisistä umpisolmuistaan ja erilaisuuksistaan huolimatta löysivät tavat tulla toimeen. Todella hieno teos, joka laittaa ajattelemaan!
Tähdet: 5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
6. Taikatalvi
Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Hurjan hassu lukija, Jokken kirjanurkka, Järjellä ja tunteella, Yöpöydän kirjat, Lumiomena, P.S. rakastan kirjoja, Kirjojen kamari, Leena Lumi, Sanoissa ja sivuilla, Kirjoittaja Jenni, Lintusen kirjablogi, Kirjahilla, Sivutiellä, Kirjahullun päiväkirja, Villasukka kirjahyllyssä, Unelmien aika, Narseskan kirjanurkkaus, Kirjojen pyörteissä, Kirjakaapin avain ja Mustelumo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti