Ylpeys ja ennakkoluulo - Jane Austen

 Kirjan nimi: Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice)
Kirjoittaja: Jane Austen, suomentanut S.-L. Norko-Turja
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1813, suomennos 1972
Sivumäärä: 410
Mistä: isältä lainassa

Oloni on haikea. En olisi millään halunnut kirjan loppuvan. Austen onnistui täysin lumoamaan minut tällä klassikkoromaanillaan, jonka rakkaustarina on yksi kuuluisammista. En voi muuta kuin ihmetellä, miten ystäväni on voinut kutsua tätä pitkästyttäväksi kirjaksi, jossa on liikaa kuvailua. Henkilökohtaisesti ainakin olen sitä mieltä, että juuri kirjan rauhallinen kerrontatahti ja hieno hekilöiden, ajan ja paikan kuvailu tekivät tästä juuri niin loistavan.

Juoni on varmaan lähes kaikille tuttu, jos ei kirjoista niin ainakin lukusisita elokuva- ja tv-sarja sovituksista. Tarinan keskiössä on tietenkin Elizabethin ´´Lizzy´´ ja Darcyn tuttavuus, joka syvenee rakkaudeksi. Heille kuitenkin kasaantui paljon ongelmia tämän rakkauden tielle, eivätkä nimen mukaiset ylpeys ja ennakkoluulo olleet ne väheisimmät esteet tämän onnen tiellä. Kaikki pitivät Darcya hyvin ylpeänä 'herrasmiehenä', joka ei tuntunut katsovan soveliaaksi seurustella häntä alempiarvoisien seurassa. Elizabethillä taas oli valtavasti ennakkoluuloja Darcya kohtaan, mikä aikaansa hänen vahvan inhonsa ja vihansa tätä kohtaan ennen kunnon tutustumista. Tietysti myös Elizabethin yhteiskunnallinenasema oli heikompi kuin satumaisen rikkaan Darcyn. Toinen rakkaustarina, jota seurataan vähän tarkemmin on Elizabethin isosiskon Janen ja Darcyn hyvän ystävän herra Bingleyn välinen. Tämä suhde ei myöskään suju ongelmitta.

'' On yleisesti tunnustettu totuus, että naimaton varakas mies tarvitsee välttämättä rinnalleen vaimon.
   Kun sellainen nuori mies saapuu jollekin paikkakunnalle, ei hänen tunteistaan ja mielipiteistään tietysti ennakolta tiedetä mitään, mutta siitä huolimatta yllämainittu kasitys on kuitenkin niin lujasti juurtunut seudalla asuvien perheiden mieleen, että hänen suoralta kädeltä katsotaan täysin oikeutetusti kuuluvan jollekin heidän tyttäristään. ''
s. 13

Kaikki alkoi siis siitä, kun herra bingley vuokraa kartanon, Elizabethin perheen läheltä, jonne hän muuttaa siskoineen. Rouva Bennet (Elizabethin äiti) päättää naittaa jonkun tyttäristään tälle varakkaalle herrasmiehelle. Hän pääseekin onnensakukkuloille, kun herra Bingley osoittaa kiinnostustaan Janelle. Bingleyn rikas vieras Darcy taas julistetaan heti ensimmäisissä tanssiaisissa kopeaksi ja töykeäksi. Eihän hän suostunut tanssittamaan ketään muita kuin Bingleyn sisaruksia!

Kirjan henkilöt olivat todella hienosti rakennettuja. Varsinkin Bennettejen perheen luonteita oli hauska seurata. Elizabeth oli hyvin ennakkoluuloinen ja kiivas sanainen ilmaistessaan mielipiteitään, kun taas hänen rauhallinen isosiskonsa Jane ajatteli kaikesta vain hyvää. Heidän kolmesta muusta sisaruksista Mary hävisi heille lahjoissa ja ulkonäössä, mutta hän oli myös hyvin ahkera opiskelija, joka rakasti tuoda esiin oppimaansa. Nuorimmaisten Kittyn ja Lydian elämät tuntuivat taas pyörivän täysin upseerien perässä juosten. He olivat aika vallattomia, mikä aiheuttikin usein huolta ja harmia muulle perheelle. Aina kun hömelö rouva Bennet pääsi kirjan sivuille minua rupesi hymyilyttämään. Hänen käsityksensä kaikista miehistä tuntui muuttuvan aina sen mukaan olivatko he mahdollisesti tavoittelemassa jonkun hänen tyttärensä kättä. Katala ketku jota hän vihasi koko sydämestään muuttui näin unelmien prinssiksi, kun kosinta saapui.

Ylpeys ja ennakkoluulo on vain ihana kirja, jossa teksti soljuu kauniisti eteenpäin. Austenin kirjoitustyyli oli hienoa. Kuinka hän pystyikään kuvaamaan tuon ajan elämää pieni itseironinen pilke silmäkulmassa. Tätä lukiessa tuli mieleeni myös usein yksi viime vuoden parhaista lukemistani kirjoista: Tuulen viemää. Tunnuin useinkin päätyvän vertaamaan Darcyn ja Elizabethin suhdetta Scarlettin ja Rhettin suhteeseen. Molemmissa on nimittäin voimakastahtoinen ja -mielipiteinen  nainen sekä rikas ja ylpeä mies. Myös tämän suhteen ongelmat toivat mieleen tuon toisen klassikon. Ylpeys ja ennakkoluulo on vain yksinkertaisesti ihanaa luettavaa, ja kuvitettua painosta luettaessa oli taas mukaaa nähdä joitakin kohtia piirrettyinä. Lopuksi vielä lainaus suomentajan alkutervehdyksestä, jossa hän tuntui tiivistävän hienosti Austenin hienouden.

'' Jane Austen ei ollut kylmä ja ivaallinen arvostelija, vaan lämmin, ihmisiä ja ympäristöään rakastava ja heidän heikkouksiaan huvittuneena tarkkaileva humoristi. Sellaisena hän huvittaa ja kiinnostaa meidän aikaamme samoin kuin omaakin aikaansa. Sen, että hänestä on tullut klassikko ei pitäisi pelästyttää ketään. Tuskimpa tuo vaatimaton pappilanneiti yli sata vuotta sitten osasi aavistaa, että hänet kerran luettaisiin tuohon arvokkaaseen joukkoon kuuluvaksi. Ainakaan hänen teoksissaan ei ole mitään itsetietoista, korkeaan kirjalliseen päämäärään pyrkivää, joka voisi torjua nykyaikaisen lukijan. Hänen roiva Bennetinsä ja herttaisen Jane´insä ja hupsun Lydiansa tapaan - tosin hieman toisenlaisessa puvussa - nykyajan kahvikekkereissä yhtä hyvin toista sataa vuotta sitten tanssiaisissa, ja nykyajan ennakkoluuloinen Elizabeth ja ylpeä Darcy ovat ehkä ylpeitä ja ennakkoluuloisia hieman toisista syistä kuin viime vuosisadan serkkunsa, mutta aivan varmaan on heitäkin ympäristössämme, toinen lyhessä hameessa itsenäisenä naisena, toinen vähemmän koristellussa miehekkäämmässä asussa. Ajat muuttuvat, ja tavat - ihmiset eivät.
Helsingissä,helmikuuta 1947
Suomentaja''
s. 10

Tähdet: * * * * +

Kirjan ovat lukeneet myös mm. Raisa/Kirjaurakka, Sara/P.S. Rakastan kirjoja, Katja/Lumiomena, Paula/Luen ja kirjoitan, Morre/Morren maailma, Sanna/Luettua ja Hanna/Kirjainten virrassa

Sain myös ensimmäisen kirjan luettua 1800-luku -haastetta varten.