Tulppaaneja kuninkaalle - Kristiina Vuori

Kirjan nimi: Tulppaaneja kuninkaalle

Sarja: Tulppaani #1

Kirjailija: Kristiina Vuori

Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 2023

Sivumäärä: 311

Mistä: Kirjastosta

' Mohammed Dei oli pyöritellyt hajamielisesti valtavaa rubiinisormustaan ennen kuin vastasi. "Olet liian nuori, jotta mikään olisi kiveen hakattu, mutta jo nyt voi nähdä, että sinulla on kaikki se, mitä menestyvällä odaliskilla tulee olla."

Kun Caitlín ei selvästikään ollut ymmärtänyt mistä kuvernööri puhui, mies oli heilauttanut epämääräisesti kättään.

"Maidonvalkea iho, merenvihreät silmät ja hiukset tummat kuin mustarastaan siipi. Sinut tullaan huomaamaan siitäkin huolimatta, että Suuressa seraljissa riittää kaunottaria vaikka poisjaettavaksi." '

s. 91

 

Kymmenvuotias Caitlín astuu perheensä mukana laivaan 1675 vuoden Irlannissa. Hänen isänsä on päättänyt muuttaa Länsi-Intiaan vaimonsa kauhuksi. Laivalla on ahdasta ja matka on pitkä, mutta Caitlín on utelias ja nauttii laivan tutkimisesta, silloin kun sylivauva veljensä vahtimiselta pääsee. Sitten miehistön silmiin osuu toinen laiva. Näillä vesillä kulkee pelätty merirosvokapteeni Diablo Reis. Hänen vääräuskoisten kaappareidensa haaviin heidän laivansa myös jää. 

 

Kaikki laivan miehistö ja matkustajat päätyvät orjiksi. Caitlínin äiti on kuitenkin satumainen kaunotar, joten häntä, yhdessä vihreäsilmäisen Caitlínin kanssa, odottaa tavallisista orjamarkkinoista eroava kohtalo. Heidät lähetetään Konstantinopoliin itse sulttaanin haaremiin suosionosoitusten toivossa. Siellä satojen muiden kaunokaisten kanssa he pääsevät elämään kultaiseen häkkiin. Caitlínista tulee Lale, nuori tulppaani, joka laitetaan oppimaan sulottaren taitoja. Vasta aika näyttää onko hänestä siihen mitä haaremin odaliskoilta vaaditaan, vai päätyykö hän vain tavalliseksi palvelija orjaksi. Tyhmä ei parane myöskään olla, sillä haaremi on täynnä naisia, jotka ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa saavuttaakseen sulttaanin kiinnostuksen ja sen jälkeen ylläpitämään asemansa.   

' Ei olut helppoa olla aikuinen, kypsä nainen satojen samankaltaisten joukossa. Zeyneb oli orja, jota orjat palvelivat. Hän ei omistanut mitään ja silti hän eli ylellisyydessä. Hän oli nimetön toisten nimettömien joukossa ja jos hän halusi rakastajan, hänen ainoa vaihtoehtonsa oli vanha mies, joka vaati ehdotonta kuuliaisuutta ja joka halutessaan voisi surmata Zeynebin pelkästä päähänpistosta. Hänet oli koulittu viettelijättäreksi ilman, että kukaan kysyi, halusiko hän olla sellainen. Hän oli nainen kauneutensa kukoistuksessa, mutta suurella todennäköisyydellä häntä ei koskaan poimittaisi eikä hänestä tulisi äitiä. Ja kun nykyisestä sulttaanista aika jättäisi tai mies kammettaisiin pois valtaistuimeltaan, Zeyneb sysättäisiin Vanhaan seraljin ja unohdettaisiin sinne. Siellä, muiden hylättyjen joukossa, hän vanhenisi ja kuolisi yhtä nimettömänä kuin oli elänytkin. '

s. 186

Vuori on saanut inspiraationsa tähän tarinaansa Ulrika Bea Tanton historiasta. Ilmeisesti hämärän peitossa on kuitenkin mistä tämä nainen oli alkujaan kotoisin ja miksi hänet lähetettiin haaremista tänne pohjolaan. Nyt Vuori on päättänyt antaa hänelle äänen. Ehkä näin kaikki tapahtui? Ken tietää. Tulppaaneja kuninkaalle on kaksiosaisen tarinan ensimmäinen osa, joten seuraavassa osassa päästään jo tiedetympien asioiden äärelle.

Vaikka O´Farrelin Lucrezian muotokuvan kanssa minua häiritsikin se, että oikean henkilön historiasta ei ole ollut kauheasti mitään minkä päälle tarina on rakennettu, se ei häirinnyt tässä Vuoren teoksessa. Hänen käsissään nuoren tulppaanin elämä heräsi henkiin. Selkeästi Vuori on tehnyt taustatyötä Konstantinopolin Seraljista ja haaremin elosta. Näin sain kiehtovan kurkistuksen itselle vieraaseen maailmaan. Kuinka haaremin naiset elivät varsin yltäkylläisesti, mutta siitä hintana oli vapauden menetys. Enimmäkseen päivät olivat kuitenkin tylsiä, sillä naisia oli paljon eikä suurin osa heistä ikinä edes päätynyt sulttaanin katseen alle. 

 

Kulttuurien törmäys oli myös kiehtova aihealue teoksessa. Muslimikaapparit nimittäin pyydystivät orjikseen van kristittyjä. Heille annettiin mahdollisuus kääntyä muslimeiksi ja säästyä orjuuden kohtalolta. Kukaan ei silti tarttunut tähän tilaisuuteen edes esittäen käännynnäistä. Uskonnon ote oli niin vahva. Mielenkiintoista oli myös seurata kuinka kymmenvuotias Caitlín aluksi vierastaa huiveihin pukeutumasta, mutta nuorena parikymppisenä naisena hänestä tuntuu jo väärältä näyttäytyä huivitta. Niin nopeasti tavat iskostuvat. Elihän hän puolet iästään "muslimina". Odotankin innolla, miten hänen tarinansa tulee jatkumaan seuraavan kuninkaan tykönä.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä