Sarja: Noituri #1
Kirjoittaja: Andrzej Sapkowski, suomentanut Tapani Kärkkäinen
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1993, suomennos 2010
Sivumäärä: 333
Mistä: Kirjastosta
' "Voi näitä aikoja!" huokaisi kastellaani. "Voi näitä kurjia aikoja! Kenelle olisi vielä kaksikymmentä vuotta sitten juolahtanut edes juovuspäissään mieleen, että tällaisiakin ammatteja joskus on! Noitureita! Kiertäviä basiliskintappajia! Ovelta ovelle kiertäviä lohikäärmeen- ja vesihiidenmurhaajia! [- -]" '
s. 16
Geralt on noituri. Työnsä puolesta hän kulkee poikki maiden ja mantujen etsien kyliä joita vaivaavat erilaiset hirviöt. Siellä missä hirviöitä löytyy, hoitelee noituri nämä päiviltä - luonnollisesti kohtuullista korvausta vastaan. Vaikka noiturit vapauttavatkin kyliä hirviöiden kauhuista, eivät he suinkaan ole juhlittuja sankareita kuten magiaa hallitsevat Tietäjät. Noiturit ovat itsekin mutantteja: rohdoskasvien avulla yliluonnolliset voimat saaneita ja tunteet kadottavan koulutuksen läpikäyneitä tappajia. He ovat tervetulleita astumaan kylään vain hoitamaan työnsä. Tämän jälkeen on aika taas jatkaa matkaa.
Geralt on kuullut erästä kuningaskuntaa vaivaavasta prinsessasta, sillä yön tullen tämä muuttuu kammottavaksi stryksiksi, joka surmaa armotta kaikki lähietäisyydellä olevat. Monet ovat yrittäneet parantaa prinsessan loitsustaan tai surmaaman tämän, mutta kukaan yrittäneistä ei ole palannut. Nyt on kuitenkin Geraltin vuoro... Nykyajassa puolestaan vakavasti loukkaantunut Geralt on vetäytynyt Melitelen temppeliin parantelemaan haavojaan. Samaan aikaan kuitenkin valotetaan Geraltin historiaa. Monenlaisia erilaisia kohtaamisia hirviöiden kanssa onkin tullut vastaan. Suurin oivallus tosin saattaakin olla, että se kuka näyttää hirviöltä ei välttämättä olekaan se tarinan pahis.
' "Jos oikein muistan, niin noitureilla on jännittävä tapa ansaita elantonsa. He tappavat maksusta erilaisia hirviöitä."
"Muistat oikein."
Taas lankesi hiljaisuus. Kynttilöiden liekit sykkivät, lepattivat ylöspäin kapeina tulikiehkuroina, jotka kiiltelivät kristallimaljojen leikkauksissa ja kyntteliköstä valuvassa vahavuossa. Nivellen istui hiljaa paikallaan, vain hänen valtavat korvansa liikkuivat hieman.
"Oletan", hirviö sanoi lopulta, "että ehdit temmata miekan esiin ennen kuin olen hypännyt kimppuusi. Oletan, että ehdit iskeä sillä minua. Näin painavaa otusta yksi isku ei pysäytä, kaadan sinut vauhdista. Lopulta ratkaisevat hampaat. Mitä arvelet, noituri hyvä, kummalla meistä on paremmat mahdollisuudet, mitä tulee kurkkujen auki repimiseen?"
Geralt piti peukalollaan karahvin tinaista kantta raollaan ja kaatoi itselleen viiniä, otti kulauksen ja nojautui takaisin tuoliinsa. Hän katseli hirviötä ja hymyili - hymy oli poikkeuksellisen ikävä. '
s.62-63
Viimeinen toivomus aloittaa Noituri fantasiasarjan, jonka pohjalta on tehty myös muun muassa Netflixin The Witcher-sarja. Kiinnostuin tuosta sarjasta jo sen ilmestyttyä, mutta halusin päästä tutustumaan tähän noituri maailmaan ensin näiden romaanien kautta. En tainnut olla ainoa samoin ajatellut, sillä puoli vuottahan siinä lähes vierähti ennen kuin sain tämän teoksen kirjastosta käsiini. Sitten sainkin heti vuorokaudessa ahmittua sen kannesta kanteen. Aivan aluksi en kuitenkaan ollut täysin myyty. Vertasin tätä nimittäin Pratchettin hulvattomaan satiiriin ja koitin löytää samankaltaisia yhtymäkohtia myös tästä Sapkowskin teoksesta, niitä kuitenkaan löytämättä. Onneksi kuitenkin pian ensimmäisen novellin jälkeen rupesin lämpenemään tälle maailmalle, jossa asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia kuin alkujaan saattaisi näyttää. Lopulta olinkin jo niin addiktoitunut, että en enää malttanut laskea teosta käsistäni.
Teos on siis hyvin vahvaa fantasiaa kaiken maailman mielikuvitushahmoineen ja uusine yhteiskuntineen. Kuitenkin vaikka luvut useimmiten eskaloituivat lopussa noiturimme Geraltin harjoittamaan ammattiin, eli hirviöiden kanssa otteluun, niin siltikin kaiken taustalla kulkee hienovaraisesti suurempikin tarina ihmisyydestä ja siitä mikä onkaan oikein. Toisin kuin monissa muissa fantasiateoksissa niin tässä pahat eivät ole yksistään pahoja eivätkä hyvät hyviä vaan Sapkowski on käyttänyt lukuisia harmaan eri sävyjä henkilöitä ja tapahtumia kuvatessaan. Mitä pidemmälle myös lukee, sitä vahvemmin myös ironinen ammattitappajammekin Geralt saa lisäulottuvuuksia. Kiinnyin häneen jo ja uskon sarjan tarjoavan vielä paljon lisäsyvyyksiä edetessään. Onkin hämmentävää kuinka hyvin Geraltin erilaisten hymyjen ja ilmeiden kuvauksella saikin niin hyvin välitettyä tätä hahmoa lukijalle.
Viimeinen toivomus ei itseasiassa ole edes täysiverinen romaani vaan pikemminkin novellikokoelma Geraltin eri seikkailuista. Nämä siirtymät kuitenkin tuntuivat luontevilta eri tarinoiden välillä, sillä taustalla kulki tuo sitova juonikuvio Geraltin oleskelusta temppelissä. Ylipäätänsä noitureista tulivat mieleeni länkkärien palkkionmetsästäjät, jotka ottivat kiinni ja surmasivat rikollisia. Samoin kuin noiturien kanssa niin kukaan ei valita kun maata puhdistetaan rikollisista, mutta itse ammatin harjoittaja jäivät aika luopioiksi yhteiskunnassa. Vahvasti Sapkowskin kirjoituksessa on myös näkyvissä satuperinteet, sillä elementtejä muun muassa Kaunottaresta ja hirviöstä, Lumikista ja monesta muusta oli löydettävissä. Tämä olikin varsin kiehtova pohjustus noiturien maailmaan ja en malta odottaa, että saan seuraavan osan käsiini kirjastosta.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Kirjailijan kellarissa, Kirjahullun päiväkirja, Kirjojen pyörteissä, Kaiken ei tarvitse olla totta, Lukijatar, Opus eka, Nuharupi, Luetut, lukemattomat, Puolisilmä, Aamuvirkku yksisarvinen, Luettuja maailmoja, Kirjablogi Rouge, Oksan hyllyltä, Booking it some more, Notko, se lukeva peikko ja Kirjojen rakastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti