Lucrezian muotokuva - Maggie O'Farrell

Kirjan nimi: Lucrezian muotokuva (The Marriage Potrait)

Kirjailija: Maggie O'Farrell, suomentanut Leena Ojalatva

Lukija: Tuija Kosonen
Julkaisija: S&S

Julkaisuvuosi: 2022, suomennos ja äänikirja 2023

Kesto: 15h 13min

Mistä: Kirjastosta

 

Lucrezia istuu ruokapöydässä aviomiehensä Ferraran herttua Alfonson kanssa. Hän tietää, että mies haluaa hänen kuolevan. On vain he kaksi. Palvelijat on jätetty hoviin. Nyt jos koskaan hän aikoo toteuttaa aikeensa. Lucrezia on siitä varma. Miten tähän on päädytty?

 

Lucrezia de Medici on hovin viides lapsi 1550-luvun Firenzessä. Hän on aina ollut erillinen muista sisaruksista. Kuin tulta ja tappuraa. Hänet imetettiinkin keittiössä erillään muista. Koska hän ei koskaan päässyt oikein osalliseksi sisarustensa jutuista, kehitteli hän paljon omiaan. Hänellä oli terävä mieli ja vilkas mielikuvitus. Hänen suurin intohimonsa oli kuitenkin piirtäminen ja maalaaminen. Jännitystä elämään toi myös hänen isänsä Firenzen ruhtinaan eläintarha, jonne hän pääsi kerran näkemään ihka aitoa tiikeriä. Tämän häkkiin vangitun villipedon kanssa hän koki yhteyden.

 

Hoveissa avioliitot olivat tärkeää kaupankäyntiä ja liittoutumisia. Näin Lucrezian isäkin pelasi taitavasti tätä peliä lukuisilla lapsillaan. Kolmetoistavuotias Lucrezia seuraa vierestä, kun seuraava sisko on luvattu Ferraran herttualle Alfonsolle. Sitten vain käy niin, että Maria sisko kuolee. Ferraran herttualle käy kuitenkin seuraavakin tytär - Lucreazia. Nuoren tytön on aikaa kasvaa vielä hetki, mutta sitten hänet temmataan uuden hovin syövereihin. Todellisia ystäviä ei ole. Aviomiehessäkin on monia puolia. Herttuana hän on valmis mihin vain pitääkseen asemansa. Ja siihen tarvitaan perillinen.

Rakastan historiallisia romaaneja. Siinä vain on sitä jotakin kun pääsee sujahtamaan toiseen aikaan tarinallisessa muodossa joka pitää otteessaan. Varsinkin silloin kun kirjailija on tehnyt kunnolla taustatyönsä ja lukijana voi vain istua alas ja nauttia. Ja siitä ehkä kenkä jäi hieman puristamaan O'Farrellin kanssa. Lopussa kerrottiin näille romaaneille tyypillisesti mitkä ovat olleet ne historialliset tapahtumat joihin ne ovat perustuneet. Ilmeisesti Lucrezia kuoli virallisestikin (mikä kerrotaan jo alussakin eli en spoilaa mitään) sairastelun seurauksena, mutta jo tuolloin oli myös huhuja myrkyttämisestä. Tästä kirjan lähtökohdat siis. Kuitenkin kirjailija on itse sepittänyt tuon muotokuvan maalauksen ja kuolintapahtumatkin on lainattu kirjeissä hänen siskolleen ilmeisesti tapahtuneista. Kysymykseksi jäikin vähän, että kuinka laiha luuranko tämän teoksen taustalla onkaan ollut. Aika pitkä teos on joka tapauksessa kyseessä, joten vähän hölmistyneenä nyt jäin pohtimaan oliko kaikki sittenkin vain sepitettä. Ei siinä mitään, mutta kun olin asennoitunut, että nyt pääsen kurkistamaan, toki elävöitettyihin, oikeisiin tapahtumiin niin hiukan petyin.

Nyt tästä avautumisesta tointuneena niin takaisin itse teokseen. Selkeästi siinä haettiin jännitettä sillä, että kaikki aloitettiin jo tuolla syrjäisellä metsästysmajalla. Eli lukija tietää, että kaikki on mennyt päin prinkkalaa. Lucrezia on pian kuolemassa. Sitten palattiin Lucrezian lapsuuteen, häihin ja aikaan Ferraran hovissa, joilla selvennettiin, kuinka tähän oli päädytty. Mielestäni O'Farrell kuvasi hyvinkin uskottavasti lapsen tapaa hahmottaa maailmaa ja Lucrezian päähänpistoja. Myös tuo lapsuuden kohtaaminen tiikerin kanssa toimi mainiona vertauksena koko Lucrezian elämään. Hänkin oli villivarsa, joka oli vangittu pieneen häkkiin, ahdettu muottiin. Toisaalta Ferraran hovissa hän oli jo kuusitoistavuotias, joten olisin odottanut hiukan enemmän omatoimisuutta. Hän jotenkin jäi sinne lapsen tasolle ja avuttomuudelle.

 

Lucrezian muotokuva on teos, jonka kuunteli ihan mielellään, mutta en usko sen jättävän kovin kummoisia muistikuvia. Jo nyt pari päivää lopettamisen jälkeen on haastavaa palauttaa joitakin teoksen osia mieleensä. On se kyllä aikamoista ajatella näin nykylukijan näkövinkkelistä, että tytöt katsottiin sopiviksi avioon ja synnyttämään lapsia heti kun vain heidän kuukautisensa alkoivat. Huhhuh lapsiahan he itsekin vielä olivat. Kirjaimellisesti lapsenkamarista aviovuoteeseen. Ja jos perillistä ei kuulunut, kyllähän sitä vähän katsottiin sormien läpi, jos vaimolle tapahtui yllättävä kuolemantapaus... Onneksi en ole syntynyt tuohon maailmanaikaan.

 

Tähdet: 3 / 5  

Muualla luettu: Kirjaluotsi, Tuijata, Lumiomena, Kirjareppu, Kirjahilla, Kirja hyllyssä, Kirjakko ruispellossa ja Kirjojen keskellä