Joulun palapelimurhat - Alexandra Benedict

Kirjan nimi: Joulun palapelimurhat (The Christmas Jigsaw Murders)
Kirjailija: Alexandra Benedict, suomentanut Antti Autio
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos 2024

Sivumäärä: 356 

Mistä: Kirjastosta

 

' Hyvä Edith,

sinut tunnetaan siitä, että osaat asetella sanasi ja ristikkosi terävästi, mutta pystytkö ratkaisemaan tämän murha-arvoituksen? Neljä ihmistä on saava surmansa jouluaattoiltaan kello kahteentoista mennessä, ellet onnistu ratkomaan vihjeitä ja pysäyttämään minua. Uhreja saattaa tulla  enemmänkin. Pidä huoli siitä, että teet kaiken kunnolla etkä rupea sotkemaan asioita, sillä huonoja tapoja et petkuttajana pääse helposti pakoon.

Terveisin

Palapeluri'

s. 18

 

Edie on jo eläkeikäinen, mutta luo edelleen ristikkotehtäviä lehtiin. Hänen kasvattamansa veljenlapsenlapsi Sean on jo aikamies työskennellessään poliisissa ja haaveillessaan omasta adoptiotyttärestä puolisonsa kanssa. Edie siis kuluttaa päivänsä tehden palapelejä - ja näin joulukuun loppupuolella vältellen joulua parhaansa mukaan. Onhan hän kokenut niin paljon menetyksiä jouluna, ettei enää kestä koko juhlaa silmissään.

 

Tällä kertaa joulusta tulee kuitenkin erityisen poikkeuksellinen. Edie saa nimittäin portailleen lahjapaketin, joka pitää sisällään palapelinpaloja sekä viestin Palapelurilta. Jouluun on neljä päivää ja neljä ihmistä on saava surmansa, jos Edie ei onnistu ratkaisemaan palapeliarvoitusta. Alkaa siis kamppailu aikaa vastaan. Omapäinen Edie koittaa tehdä omia tutkimuksiaan ja Sean hoitaa poliisissa juttua kun ruumiita alkaa kertymään. Mutta miksi Palapeluri on valinnut juuri Edien vastapelurikseen? Edienkin menneisyydessä on salaisuuksia, jotka hän joutuu nyt kohtaamaan, mikäli haluaa pysäyttää Tappajan. 

 

' Edie otti uusista paloista valokuvat, suurensi kuvia, ja tutki tarkasti palasten kaikki yksityiskohdat. Juuri tässä oli palapelien kokoamisen salaisuus: tiettyyn kohtaan sopivan palasen etsiskelyn lisäksi ratkojan oli koko ajan pidettävä mielessä, mihin muut voisivat sijoittua. Palapelien kokoajan oli hahmotettava samalla kertaa sekä kokonaisuus että yksittäisten palasten tilanne, ja murhaaja oli nyt säilyttänyt Edielle tuon roolin. Mutta mistä syystä? Halusiko tämä ylipäänsä, että Edie onnistuisi tehtävässään? '

s. 148 

 

Luin kaksi vuotta sitten Benedictin jouluisen dekkarin Joulun murhapeli ja ihastuin tuohon ideaan yhdistää joulun tunnelmointi ja dekkarimysteeri. Viime vuonna olin liian hidas enkä ehtinyt saada kirjaston varausjonosta tätä Benedictin silloista uutuusdekkaria, mutta tänäpä vuonna ajoitukseni osui nappiin ja pääsin siis nauttimaan jälleen murhaavasta joulukirjasta.

 

Odotukseni olivat varsin korkealla näin pitkällisen odottelun ja suunnittelun jäljiltä eikä Benedict aivan onnistunut lunastamaan niitä tällä kertaa. Joulu ei tullut niin vahvasti esiin kuin suljetuntilan joulunviettoon keskittyneessä Joulun murhapelissä. Jostain syystä moniin joulukirjoihin valitaan päähenkilöksi henkilö, joka vihaa joulua. Toki tämä lähtäasetelma mahdollistaa niin sanotun joulun ihmeen kun he lopulta löytävätkin joulun sydämiinsä, mutta voisihan se perusjuoni mennä joskus toisinkin. Onneksi Edien veljenpojanpoika Sean oli taas hyvinkin jouluihminen ja kyllähän Ediekin joutui osallistumaan jopa pikkujouluihin osana tutkimustaan.

 

Dekkarina ja palapelikirjanakin tämä oli ihan toimiva, mutta jäi silti kauas kirkkaimmasta kärjestä. Tuntui vaikealta uskoa kuinka kevyesti Edie suhtautui siihen, että ihmisiä oikeasti kuoli. Sen sijaan hän vain jatkoi omaa palapelinsä ratkomista eikä suinkaan jakanut tietojaan poliisin tai edes oman Seaninsa kanssa. Vastaavasti luin vastikään Samuel Burrin Täydellinen arvoitus romaanin, jonka sivuilla oli kuvitettu oikein päähenkilön ratkaistavat pulmaristikot. Tässä Benedictin teoksessa toki Edie selittää kuinka lähestyä sanaristokoiden tai palapelin ratkaisemista ja viljeltiin anagrammeja, mutta lukija ei samallalailla pääse mukaan ratkomaan kuin Burrin vetävässä teoksessa. 

 

Joulun palapelimurhat oli kaikesta huolimatta ihan viihdyttävä teos. Sen lukaisi leppoisana sesonkiteoksena. Eiväthän nämä joulukirjat yleensäkään mitään maailmaa mullistavia ole vaan tarjoavat hetken fiilistelyä. Hauska onkin ollut löytää näitä sesonkikirjoja nykyään niin monesta eri genrestä. Ihan kelpo teos, vaikkei siis jättänytkään suurta muistijälkeä.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Hemulin kirjahylly ja Unelmien aika