Joulun murhapeli - Alexandra Benedict

Kirjan nimi: Joulun murhapeli (The Christmas Murder Game)

Kirjoittaja: Alexandra Benedict, suomentanut Kaisa Sivenius
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2022

Sivumäärä: 328

Mistä: Kirjastosta

 

' Kirje on näin ollen henkivakuutukseni, asianajajani perille toimittama. Tiedän, että et halua tulla Endgameen pelaamaan meidän hölmöjä pelejämme. Tiedän, että sinulla ei ole pienintä halua periä taloa, vaikka itse sydämestäni soisin, että se päätyisi sinulle. Mutta se ei ole syy, miksi pyydän sinua osallistumaan peliin. Sinun on aika kuulla totuus, ja tarkoitukseni on paljastaa se pelin kautta. '

s. 17

 

Lily on menettänyt yli kaksikymmentä joulua sitten äitinsä sukukartanolla. Sen jälkeen hänen tätinsä Liliana on kasvattanut hänet, mutta Lily ei ole enää jalallaan astunut suvun Endgame kartanon tiluksille. Kunnes nyt. Suvulla on nimittäin ollut tapana järjestää vuosittainen joulupeli ja tänä vuonna voittajalle on luvassa oikea voittopotti - koko sukukartanon periminen! Lily haluaa vain unohtaa eikä siten ole kiinnostunut koko pelistä. Liliana kuitenkin kuolee yllättäen ja Lily saa kirjeen, henkivakuutuksen, tädiltään. Siinä täti paljastaa, että Lilyn äidin kuolema ei suinkaan ollut itsemurha vaan julma veriteko. Ja vain pelaamalla Lily voi löytää johtolangat ja selvittää suvun synkät salaisuudet ja äitinsä kohtalon.

 

Lily siis suuntaa Endgamen sukukartanolle jouluaatoksi. Siellä hän tapaa joukon serkkujaan puolisoineen, jotka kaikki himoitsevat suvun kartanoa. Joulupeli on alkamassa. Heillä on kaksitoista päivää aikaa löytää tiluksille piilotettuja avaimia. Joka päivä tulee uusi vihje, joka johtaa yhden avaimen luo. Loppiaisaattona yksi avain on avaava salaisen huoneen oven ja tämän löytäjä perii koko talon. Ja siinä ohessa Lily toivottavasti saa tietää äitinsä kohtalon, jos vain kykenee kohtaamaan muistojensa tulvan. Jouluinen peli muuttuu kuitenkin julmemmaksi kuin kukaan oli uskonutkaan. Ruumiita rupeaa ilmestymään. Joku on päättänyt voittaa talon itselleen keinoja kaihtamatta. Lumimyrskyn saarroksissa ilman puhelimia he ovat kartanossa vankeina. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koittaa voittaa peli.

' [- -] Lumimyrsky on katkaissut linjat.

- Mikä lumimyrsky? Lily sanoi. Hän katsoi ulos puutarhaan. Keittiöstä kajastavassa valossa näkyi, mikä määrä lunta yön aikana oli kertynyt. Se peitti jo kolmasosan mätänevää ovea, ja lisää satoi. Tuuli pieksi vitilumen valkoiseksi harsohameeksi.

- Yritin saada yhteyden poliisiin heti, kun näin hänet. Poloinen tyttö. Vastahan hän äsken kyseli, kuinka hätätilanteessa pitäisi toimia.

- Eikö kenenkään mieleen juolahtanut, että näin voisi käydä? Lily kysyi.

- Että joku saa joululahjaksi murhan vai? Kas kummaa, sitä me emme tosiaan tulleen ajatelleeksi, rouva Castle vastasi. '

s. 141

Benedictin Joulun murhapeli on nimensäkin mukaisesti joulun pyhiin sijoittava cozy crime dekkari. On suljettu tila ja rajallinen määrä epäilyjä. Kuka olisi valmis murhaamaan voittaakseen tämän vuoden pelin? Kyllähän siinä jännitys rupesi nousemaan loppua kohden, mutta mitään liian julmaa ei tarvitse pelätä. Oikeastaan oli jopa hiukan hupaisaa, miten vähän sukulaisten kuolemat tuntuivat haittaavan ihmisiä. Kyllähän heitä surtiin, mutta arvoituksia ratkaistiin silti innokkaasti päivästä toiseen. Välillä teki ihan mieli ravistella heitä ja huutaa, että haloo siellä on murhaaja vapaana, oletko nyt ihan varma tuosta teidän touhusta. Mutta tällaisessa rennossa joulun ajan fiilistely dekkarissa ei ehkä pidä takertua pieniin epäuskottavuuksiin. Ai joku serkuista kuoli? No voih, mutta pitää ratkaista vihjeitä, jotta saadaan selville mitä Lilyn äidille kävi kaksikymmentä vuotta sitten, koska täti ei vain voinut kertoa totuutta vaan se oli aivan pakko piilottaa joulupelin vihjevärssyihin? Varmasti.

 

Kun sitten päästi oman nutturan vapaaksi työntäen uskottavuusongelmat sivuun, niin tämä oli itse asiassa varsin viihdyttävä dekkari. Koko kirja oli kuin pulmapeli lukijalle (paitsi itse murhajuoni, joka oli aika selvää kauraa). Oli nautinnollista seurata, kuinka Lily purki värssyistä vihjeet avainten sijainneista ja odotin aina innolla minne seuraava vihje johdattaakaan. Jouluista tunnelmaa ja mielikuvitusta oli Benedict myös tuonut vihjeiden esilletuonteihin - oli niin jouluisia jälkiruokia, paukkukaramelleja ja joulupalloja. Itse asiassa kirjassa oli myös pelit pelin sisällä eli lukijoille kaksikin joulupeliä, joita koittaa bongailla kirjan sivuilta. Anagrammeihin en ihan taipunut, mutta yhden jouluisen murhamysteerin nimen bongasin eli Christien Seikkailevan jälkiruuan! Hauska idea ja Benedict on selkeästi nauttinut suunnattomasti pulmapähkinäänsä tehdessä. Jopa kiitosten henkilöt olivat piilotettu sanaruudukkoon. Ah miksei tällaisia hauskoja innovaatioita näe useammin kirjojen sivuilla.

 

Hyvää Joulua!

Tähdet: 4 / 5

Muualla luettu: Luetut.net, Kirjahullun päiväkirjat, Unelmien aika, Kirjan jos toisenkin ja Kotona kirjassa