Kirjan nimi: Varjojen kuningatar (Queen of Shadows)
Sarja: Throne of Glass #4
Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Julkaisija: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2015, suomennos 2019
Sivumäärä: 740
Mistä: Kirjastosta
Lasipalatsissa kohtasimme nuoren salamurhaaja Celaenan, joka joutui taistelemaan henkensä edestä ansaitakseen vapautensa ja paikkansa julman kuninkaan miekkana. Kolmannessa osassa hänet lähetettiin meren yli hoitelemaan vihollisvaltion kuninkaallisia. Tehtävänsä sijasta hän kuitenkin lähti tutustumaan haltiapuoleen itsestään ja löytämään tavan vapauttaa valtakuntansa julman kuninkaan ikeen alta.
Nyt Celaena on palannut Adarlaniin ja ottanut vanhan nimensä takaisin. Hän on Aelin, Terrasenin oikea kuningatar. Hän joutuu kuitenkin toimimaan varjoissa pelastaakseen rakkaansa kuninkaan hirmuisista kynsistä. Demonien valtaamat sotilaat vahtivat kaupunkia ja vuorilla on rakenteillä jotakin vieläkin kammottavampaa. Siksi Aelin pitää vielä viimeisen kerran astua salamurhaaja Celaenan nahkoihin ja taistella tiensä kohti kansansa pelastusta.
' Hetki oli koittanut.
Hän veti henkeä kerran - ja toisenkin.
Hän oli tulen perillinen.
Hän oli itse tuli ja valo, tuhka ja hiillos. Hän oli Aelin Tulisydän, eikä hän kumartanut ketään eikä mitään paitsi kruunua, joka kuului hänelle perintöoikeuden, eloonjäämisen ja voiton ansiosta.
Aelin ryhdistäytyi ja livahti korean juhlaväen joukkoon. '
s. 170
Huomaan lukevani nyt paljon Maasin teoksia ja toistan varmasti itseäni kun kerta toisensa jälkeen totean kuinka koukuttavia ja laadukkaita romantasian teoksia nämä ovatkaan. Hän on todella genrensä kuningatar! Throne of glass löytyy kuitenkin kirjastosta nuortenosastolta eli tätä lukiessa kyllä kemiaa löytyy pääparin välillä, mutta yksityiskohtaisen aktin kuvauksen sijasta pysytään niissä kuumissa tunteissa ja jännitteen rakentamisessa. Ja minulle tämä itseasiassa sopi paremmin kuin hyvin, sillä tuo kemia tosiaan oli varsin kiistämätöntä näinkin! Joskus vähemmän on enemmän niin sanoakseni.
Maasilla on taito kirjoittaa näitä mammuttiromaanejaan, jotka silti pitävät otteessaan sata sivua toisensa jälkeen. Tylsää ei todellakaan ehdi tulla! Näitä lukiessa ei koskaan voi tietää minne suuntaan tarina lähtee seuraavaksi kaartumaan. Tässä oli jälleen kiinnostavasti monta eri näkökulmaa ja osa osalta tähän sarjaan kasvaa lisää kiinnostavia elementtejä. Salamurhaajia, haltijoita, noitia, lohikäärmeitä, demoneita, muodonmuuttajia ja muita taikaa hallitsevia. Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan mitä kaikkea Maasilla onkaan tämän sarjan puitteissa keksinyt meidän lukijoiden pään menoksi.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
1. Lasipalatsi
Muualla luettu: Haaveena kirjailijan ura, Kaiken ei tarvitse olla totta ja Lotta reads books
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti