Avain - Junichiro Tanizaki

Kirjan nimi: Avain (Kagi)
Kirjailija: Junichiro Tanizaki, suomentanut Tuomas Anhava
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1956, suomennos 2010
Sivumäärä: 140
Mistä: Kirjastosta

' Ikuko, rakas vaimoni! En tiedä, luetko tämän vai et. Olisi turha kysyä, koska sinä varmasti vastaisit että sinä et alennu semmoiseen. Mutta jos sinä luet, ole niin hyvä ja usko, että tässä ei ole mitään sepitettyä, että tämä on vilpitöntä joka sana. En enempää vakuuttele - se tuntuisi vain epäilyttävämmältä. Päiväkirja tulee itse todistamaan rehellisyytensä. '
s. 6 

Avain on pieni kertomus keski-ikäisestä japanilaisesta pariskunnasta. On liiankin hillitty vaimo Ikuko ja tätä kymmen vuotta vanhempi mies. Molemmilla on tarpeensa, mutta toisilleen he eivät pysty puhumaan. Molemmat kuitenkin pitävät päiväkirjaa, johon kirjata ajatuksiaan, toiveitaan ja halujaan. Kumpikin pitää päiväkirjaa siinä uskossa, että toinen sitä lukee. Kumpikin kiistää vahvasti lukevansa toisen kirjoituksia. Kumpikin toivoo salaa, että toinen on kuitenkin ne lukenut. Mies haluaisi nähdä vaimonsa, saada hänen hillitty ulkokuorensa murenemaan ja saada hänet kerrankin heittäytymään. Vaimo tarvitsee tekosyyn jonka avulla päästää irti. Mies tarvitsee mustasukkaisuuttaa herättelemään halujaan. Vaimo puolestaan kirjoittaa ihoinnoivansa heidän tyttärensä mahdollista kosijaa Mr Kimurania. Kissahiiri leikki jatkuu. Mikä on totta ja mikä kirjoitettu toisen silmiä ajatellen?

Avain koostuu näistä vuorottaisista päiväkirjamerkinnöistä, jotka valoittavat pariskunnan välistä suhdetta. Kuinka he viimein löytävät palon makuuhuoneessaan. Palon, jonka he luulivat mahdottomaksi. Voisiko yhteinen nautinto viimein yhdistää nämä kaksi toisilleen lähes tuntematonta puolikasta? Voiko avioliitto kestää vaikka ainut kommunikoinnin tapa on päiväkirja, joka ei välttämättä edes tavoita toista. Herää myös kysymys kuinka kauan tilanne voi jatkua tällaisena. Mitä seuraa jos kierroksia vain koko ajan lisätään? Onko tilanne kestävällä pohjalla?

' Mutta on turha yrittää määritellä syyllisyyttä nyt kun se on myöhäistä. Me viettelimme toisiamme; me yllytimme toisiamme; me kamppailimme epätoivoisesti, armoa antamatta; ja nyt vihdoin vastustamattoman voiman ajamina olemme joutuneet tähän. '

s. 87

 Minun on hyvin haastava kuvailla Avaimen minussa herättämiä tuntemuksia. Se kuvaa hyvin kieroutunutta kolmiodraamaa. Vai voiko sitä kutsua kolmiodraamaksi, jos ei ole edes varma osallisten todellisesta lukumäärästä? Kun kuljetaan kahden henkilön epäluotettavissa päiväkirjamerkinnöissä kokonaiskuvasta on haastava saada otetta. Jotakin hyvin vääristynyttä päähenkilöiden parisuhteessa kuitenkin oli. Aivan kuin olisin lukenut jännityskirjan jossa kierrokset vain kasvavat ja pelkäsin lopputulemaa, vaikka teos ei ole missään määrin jännityskirja. Oikeastaan se on traaginen tarina parisuhteesta, joka yrittää löytää yhteisen seksuaalisen sävelen ja siten puhaltaa viimein eloa liittoon. Tanizakin kerronta on kokeilevaa päiväkirjamuotoisessa romaanissa, mutta se toimii. Jollain oudolla tavalla myös päähenkilöiden kieroutunut suhde pitää otteessaan koko teoksen ajan. Toisaalta en myöskään voi sanoa pitäneeni teoksesta sanan varsinaisessa merkityksessä. Silti en voinut laskea sitä käsistäni.

Kaisa Reett T:n Japanilaisen syksyn innoittamana päätin siis tutustua myös itselleni harmillisen tuntemattomaan japanilaiseen kirjallisuuteen. Mikäpä tähän tarkoitukseen sopisi paremmin kuin Tanizakin rohkealla seksuaalisuudellaan Japania 50-luvulla kuohuttanut teos Avain. Avain on oikeastaan näitä teoksia, jotka pitävät otteessaan alkusivuista lähtien, ja kansien sulkeutuessa vain katsoo tyhjänä eteensä ja pohtii mitä oikein tuli juuri luettua. Sen jälkimakuna on niin järkytys kuin epäusko. Avain on sivumääräänsä suurempi teos. On niin paljon mitä haluaisin sanoa, mutta samalla en voi. Tämä on teos joka pitää itse kokea.

Tähdet: * * * +

Muualla luettu: Kaisa Reetta T, Kirjanurkkaus, Ullan Luetut kirjat, Morren maailma, Kirjahullun mietteitä ja Oksan hyllyltä