Kirjailija: Jessica Knoll, suomentanut Päivi Pouttu-Deliére
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2015, suomennos 2017
Sivumäärä: 460
Mistä: Kirjastosta
' Vaikka en kuulunut viiden ystäviin, mahdollisuus palauttaa maineeni ja kertoa oma puoleni tapahtumista sai veden kihoamaan kielelleni. Mutta jos tekisin sen, haluaisin kaiken menevän oikein. En missään tapauksessa esiintyisi kameran edessä, jos en olisi sitä ennen päässyt ruksaamaan kaikkia kohtia menestystä mittaavasta listasta: hieno työpaikka, vaikuttava osoite, nälkiintynyt vartalo ja kirsikkana kakussa ihana, varakas sulhanen. Kihloihin meneminen Luken kanssa tekisi yhteiskunallisesta nousutani kiistattoman. Kukaan ei pystyisi koskemaan minuun, kun olisin menossa naimisiin Luke Harrison neljännen kanssa. Olin monta kertaa kuvitellut kertovani tarinani televisiokameralle, kohottavani käden kasvoilleni ja pyyhkäiseväni pienen kyynelhelmen silmäkulmastani niin, että valo osuisi smaragdiin, joka kuuluisi pian minulle. '
s. 115
Ani FaNellin elämä on kuin suoraan elokuvista. Hän tekee menestyvää uraa The Women's Magazinessa, mahtuu pienempiinkin muotiluomuksiin ja on kaiken lisäksi kihloissa aah niin täydellisen Luke Harrison kanssa. Pian Anin muodonmuutos on täydellinen kun hän pääsee astelemaan alttarille. Silloin TifAni FaNelli saa viimein väistyä täydellisen Ani Harrisonin tieltä. Anista tulisi kaikilla mittapuilla niin menestyvä, että kukaan ei enää koskaan voisi päästä hänen tarkasti silatun ulkokuorensa läpi. Vaikka ulkoapäin katsottuna Anin kaltaisten tyttöjen elämä pyöriikin
vain uusien huulipunasävyjen ympärillä, niin todellisuudessa hieno ura
pitää sisällään vain juttuja "Kuinka voidella hänen patonkinsa", joita kukaan
muu ei suostu kirjoittamaan, eikä se vaatekoonkaan pitäminen koossa 32 ole helppoa, kun tekisi vain mieli tunnesyödä oikein rasvaista pizzaa. Miksi Anilla on niin voimakas pakkomielle menestykseen?
Jotta Ani Harrisonia voisi ymmärtää pitää palata ajassa taaksepäin TifAni FaNellin kouluaikoihin. Tuolloin Bradleyn ylempiluokkaisessa yksityiskoulussa aloittanut neljätoistavuotias TifAni etsi paikkaansa uudessa koulussa. Muodokkaampi ja huonostipukeutuva ei-varakkaasta perheestä tuleva TifAni pistää silmään jo pelkän nimensä puolesta, sillä eihän kenelläkään ole hänen nimensä kaltaista kaksiosaista hirvitystä! Jostain kumman syystä ovet suosittujen joukkoon ovat kuitenkin aukeamassa, eikä TifAni halua jäädä jalkoihin kyselemällä taustamotiiveja. Tästä lähtee käyntii tapahtumaketju, jonka jättämät jäljet tulevat vainoamaan TifAnia. Minne hän ikinä meneekin, muistetaan nimi TifAni FaNelli aina Bradleyn tragediasta.
' Kerroin Lukelle siitä illasta aikana, jolloin hän oli vastarakastunut minuun, mikä on ainoa aika, jolloin itsestään kannattaa kertoa jotakin hävettävää. Kun on hulluna johonkuhun, häpeällisetkin tilanteet tuntuvat lähinnä hellyyttäviltä. Jokainen inhottava yksityiskohta sai hänen silmänsä laajenemaan entisestään ja samaan aikaan näyttämään unisemmilta, aivan kuin se olisi ollut hänelle vähän liikaa ja hän jatkaisi sen käsittelyä mielessään myöhemmin. Jos minun pitäisi juuri nyt kysyä Lukelta, mitä sinä iltana tapahtui, en usko, että hän osaisi vastata. '
s. 129
Onnentyttö on hyvin omalaatuinen teos. Se alkaa kuin mikä tahansa chick-lit kuvaten pinnallista Ania, jolla on pakkomielle pysyä hoikkana ja seksikkäänä tulevia häitä varten. Olin hämmentynyt, koska muistan lukeeni kehuvia arvosteluja teoksesta enkä todellakaan odottanut tällaista. Sitten jotakin tapahtui. Aivan kuin tarina olisi nyrjähtänyt pois uriltaan kohti pimeää tunnelia. Anin elämän säröt rupeavat pikkuhiljaa tulemaan esiin. Kuin posliininukke, hänen ulkokuorensa rupeaa murenemaan silmien edessä. Ei, kaikki ei ole hyvin. Ei, elämä ei ole ihanaa ruusuilla tanssimista. Etukannen Marie Claire lainaus on hyvin osuva: "Mean Girls -henkisesti alkava tarina muuntautuu erittäin pahaenteiseksi ja intensiiviseksi juonen käännösten kiemuroissa..."
Henkilöistä oikeastaan vain Ani saa syvyyttä, mutta sitä sitten muidenkin puolesta. Sydäntäni rutisti lukea tästä tyttöparasta, jonka nuoruuden tragediat tulevat vainomaan häntä. Kuinka ikinä ei voi hengähtää ja pudottaa traumasta syntyneen Anin roolia. Kuinka selviytyäkseen TifAnin oli pakko kehitellä itselleen uusi persoona, jonka avulla päästä asemaan jossa hänet jätettäisiin viimein rauhaan. Pystyin samaistumaan Aniin, koska oman koulukiusaamiseni seurauksena koin osittain samankaltaisia tuntemuksia: kuinka tulee pakkomielle menestyä elämässä, jotta voisi näyttää kaikille. Se on rankka ajatusmaailma, joka hallitsee elämän jokaisella osa-alueella. Itse olen päässyt siitä viimein yli, mutta Ani... Uskon, että osittain juuri tästä syystä koin kirjan niin vahvasti, vaikka TifAnin koettelemukset ovatkin järkyttävyydessään aivan omaa luokkaansa.
Onnentyttö on erilainen teos. Siinä sekoittuvat Mean Girls ja trilleri, jonka kierrokset koko ajan kasvavat. Se on myös samalla selviytymistarina, joka riipii tunnetasolla. Alun chick-lit hötön jälkeen tarina muuttuu huomattavan painostavammaksi, eikä lukiessa voi välttyä järkytykseltä. Tämä on kauhistuttava tarina, mutta samalla olen iloinen, että Knoll on sen kirjoittanut. Ei pidä siis antaa alun sokerikuorrutteen hämätä, sillä kakun sisällä on järkyttävä tragedia, joka jää kummittelemaan aivojen perukoille. Kuka sanoo, että genrejä ei voisi sekoittaa.
Tähdet: * * * *
Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjakaapin kummitus ja Kirjoihin kadonnut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti