Sarja: Matkantekijät #1
Kirjailija: Diana Gabaldon, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 1991, suomennos 2013
Sivumäärä: 824
Mistä: Omasta hyllystä
' "No, elämänviiva on vahva ja selkeä, joten yleinen terveydentilasi lienee hyvä ja sellaisena myös pysyy. Viiva oli kuitenkin katkonainen, mikä merkitsee elämäsi muuttuneen ratkaisevasti - tosin tämä pitää paikkansa meidän kaikkien kohdalla, eikö totta? Mutta sinun elämänviivasi on tavallista pirstaleisempi, se on täysin kappaleina. Entä sitten avioliittoa kuvaava viiva" - hän pudisti uudelleen päätään - "se jakautuu, mikä ei ole mitenkään tavatonta, eli sinulla on kaksi avioliittoa..."
[- -] "Yleensä jakaantuneet viivat ovat rikkonaisia - sinun on haarautunut." Hän katsoi minua veitikkamaisesti. "Et kai ole mennyt salaa kaksiin naimisiin?" '
s. 38 - 39
On vuosi 1945. Toinen maailmansota on juuri päättynyt jättäen koko Euroopan tuhoon. Ennen sotaa englantilaiset Claire ja Frank olivat astuneet avioliiton satamaan, vain joutuakseen heti eroon toisistaan. Claire oppi näkemään kuolemaa sairaanhoitajana ja Frankilla oli omat salaiset tehtävänsä. Nyt sodan jälkeen he viimein ottavat vapaata ja lähtevät Skotlantiin tutustumaan uudestaan toisiinsa. Frankia on myös motivoinut tälle matkalle sukututkimus, sillä hänen kuuluisasta 1700-luvulla eläneestä esi-isästään Jonathan Randallista on löytynyt tutkimustietoa. Frankin paneutuessa tutkimuksiinsa Claire perehtyy Skotlannin vehreiden nummien kasvitarjontaan. Hänen tiensä käy sattumusten kautta druidien pyhälle kivikehälle. Kivikehälle, joka tulee mullistamaan Clairen koko elämän. Taloudenhoitajan kädestä lukemat asiat löytävät yllättävät merkityksensä.
Kivipaaden kautta Claire päätyy 1700-luvun Skotlantiin keskelle englantilaisten punatakkien ja kilttiin pukeutuneuden skottien taistelutannerta. Voiko tämä olla totta? Pakkohan kyseessä on olla vain uni tai elokuvan kuvaukset. Clairen on kuitenkin hyväksyttävä, että tämä ei ole se sama Skotlanti josta hän aamulla heräsi, eikä Frankilta näyttävä mies ole hänen aviomiehensä vaan sadistinen Jonathan Randall. Vastentahtoisesti barbaaristen skottien pelastamaksi, tai riippuen näkökulmasta kidnappaamaksi, joutuneen Clairen on kuitenkin heitettävä pelkonsa ja närkästymisensä syrjään, sillä hänen sairaanhoitotaidoilleen tulee käyttöä. Eräs salskea punapää tarvitsee erityisesti apua. Tästä lähteen käyntiin tapahtumaketju, joka tulee sitomaan Clairen kohtalon tiiviisti yhteen näiden skottien kanssa.
' "Kyllä", minä sanoin ja peräännyin hiukan. Rintakehäni kohoili edelleen tukahdutetusta naurusta. "Kyllä minä olen noita! Sinun silmissäsi minun täytyy olla sitä. En ole koskaan sairastanut isorokkoa, mutta voin silti astella tautiin kuolevia miehiä täynnä olevan huoneen poikki ja säilyä terveenä. Voin hoitaa sairaita ja hengittää heidän kanssaan samaa ilmaa, mutta sairaus ei silti pysty minuun. En myöskään sairastu koleraan, jäykkäkouristukseen enkä kurkkumätään. Ja sinusta se on taatusti kuin noituutta, koska et ole koskaan kuullut puhuttavan rokotuksista, etkä kykene sitä mitenkään muuten ymmärtämään."
s. 533 - 534
Rakastuin heti ensinäkemältä Outlander tv-sarjaan, joten päivien pidetessä mikäpä olisi ollut sen otollisempaa kuin tarttua Matkantekijä kirjasarjaan, johon kyseinen sarja pohjautuu. Skotlannin kukkuloita ajatellessa voi kuulla säkkipillien soiton ja sen jylhät maisemat, jotka saavat haukkomaan henkeä. Skotlannin historia on myös niin kiehtovaa kilttipukeisine skotteineen ja klaanijärjestelmineen. Vaikka Muukalainen ei olekaan historiallinen romaani vaan selkeästi viihdekirja, oli kuitenkin aah niin nautinnollista upota tuohon 1700-luvun miljööseen. Viihteen varjolla pääsemme edes vähän kurkistamaan englannin ja skotlannin väliseen kamppailuun sekä klaanijärjestelmään perhe- ja perimysriitoineen. Clairen ja Jamien matkassa oli kiehtova seurata kuinka muun muassa kasvatusmetodit ja sairaanhoito poikkesivat nykyajasta. Erityisen lisätwistin toi tosiaan Clairen sairaanhoitojatausta ja kiinnostus kasvien käyttötarkoituksiin. Niille nimittäin tuli paljon käyttöä 1700-luvulla kun sairaanhoito keskittyi enemmänkin taikauskoon ja hyvään onneen kuin rautaiseen ammattitaitoon.
Vaikka nautinkin teoksesta ennen kaikke tuon miljöön vuoksi, sillä sydämessäni nyt vain on heikko kohta Skotlannille, niin myös itse juoni oli varsin viihdyttävä. Yleensä viihdekirjallisuudessa keskitytään jatkuviin kommelluksiin tai jännityksen ylläpitoon, mutta Muukalaisessa tapahtumat etenivät hyvin verkkaisesti. Siinä jätettiin tilaa myös arjelle, mikä oli varsin miellyttävää. Kuitenkin kirjan päälle kahdeksastasadasta sivusta olisi voinut löytyä hiukan tiivistämisenkin varaa. Varsinkin kirjan keskiosassa, kun tuntui että parinsadan sivun pääasiallinen tarkoitus oli kuvata vain Clairen ja Jamien välistä kiihkoa. En yleensä karsasta seksikohtauksia, mutta lopulta olin niin kurkkuani myöten täynnä näitä sykkiviä elimiä, että harkitsin jopa koko kirjan lopettamista kesken. Luulin saavani viihteellisen historiapläjäyksen, mutta kansien sisällä olikin aika pornahtava teos. Onneksi kuitenkin jaksoin kahlata nämä sivut läpi, sillä sen jälkeen tarina rupesi taas etenemään ja juoni ja Skotlanti veivät minut taas pyörteisiinsä.
Kokonaisuutena Muukalainen on varsin viihdyttävä teos, mikäli jaksaa tarpoa läpi keskikohdan tarkoin kuvatun kiihkon. Viihdekirjallisuudelle tyypillisesti monet hahmot jäivät myös aika pintapuolisiksi. Tästä huolimatta ymmärrän hyvin, miksi Jamie on vienyt jalat alta niin monilta lukijoilta. Tuo Clairen ja Jamien välinen valtaisa kiihko kylläkin veti heidät hiukan liiankin riipuvaisiksi toisistaan ja aina jommankumman tuli rientää valkoisella ratsulla pelastamaan toinen. Noh annettakoot se anteeksi, onhan kyseessä kuitenkin ennen kaikkea viihdekirjallisuutta romantiikan nälkään.
Tähdet: * * *
Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Notko, se lukeva peikko, Pieni kirjasto, P.S. Rakastan kirjoja, Oksan hyllyltä, Tarinoiden syvyydet, Nenä kirjassa, Kirjojen pyörteissä, Kujerruksia, Cillan kirjablogi, Hurjan Hassu Lukija, Kirjamaailma, Vinttikamarissa ja Pihin naisen elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti