Kirjan nimi: Minä, Ajuma
Sarja: Pohjola 2056 #1
Kirjailija: Tatu Kokko
Lukija: Selma Saarela
Julkaisija: Icasos
Julkaisija: Icasos
Julkaisuvuosi: 2026
Kesto: 7h 38min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Ajuma elää pienen veljensä ja perheensä kanssa hyvää ja yksinkertaista elämää Kenian maaseudulla. Ajuma kuuluu ngisonjoneihin ja hänellä on kyky nähdä unissaan enteitä. Ja niin hän näkee maan joka on täynnä vettä. Kun heimosodat vievät häneltä kaiken, lähtee hän etsimään turvallista paikkaa itselleen ja pienelle veljelleen. Ja lopulta pitkällisen matkan päässä siintääkin laivamatka kohti pohjoista ja järvien täyttämää maata Suomea.
Tulevaisuuden pohjola ei kuitenkaan tarjoa niin lämmintä vastaanottoa kuin voisi odottaa. Siirtolaisia patistetaan jonoissa eteenpäin kuin karjaa. He saavat uudet nimet ja vaatteet. Keppiä saa jos koittaa puhua omaa kieltään tai koskettaa toista. Ja sitten heidät erotetaan. Ajuma, Ama, päätyy palvelemaan arvostettuun maaherran taloon, varsinaiseen kartanoon. Hän joutuu tarjoilemaan isäntäväelle herkkuja samalla kun oma vatsa kurisee nälästä ja väistelemään vääpelin himokkaita sormia. Mutta Ajuman sisällä sykkii silti oma vahvatahtoinen sydämensä. Voisiko hän löytää oman paikkansa myös tässä uuden komennon yhteiskunnassa?
Kiinnostuin tästä teoksesta heti nähdessäni sen syksyn kirjakatalogeissa. Minua kiehtoo paljon dystopiat ja nyt tarjolla oli Kokon taiteilemaa näkemystä Suomen tulevaisuudesta yhdistettynä afrikkalaisiin näkijäuskomuksiin. Tämä kuulosti sen verran kiehtovalta yhdistelmältä, että laitoin teoksen heti varaukseen kirjastosta. Kuitenkin kirjaston kirja jäi jonnekin jumiin ja päätin sitten kokeilla tätä teosta äänikirjana. Ja ennen kuin huomasinkaan oli tuo 7 tuntia jo kulunut Ajuman matkassa.
Kokon luoma tulevaisuuden pohjola ei vaikuta kovin mukavalta paikalta. Tästä tuli mieleen Atwoodin Orjattaresi. Puolueen jäsenet ja kantasuomalaiset voivat hyvin, ja muut ihan suomenruotsalaisia myöten on valjastettu orjien asemaan. Talous pyörii, mutta entä ihmisarvo? Dystopiat ovat kyllä mielenkiintoisia, sille ne herättelevät ajattelemaan mihin suuntaan maailmamme voikaan olla menossa.
Ilmeisesti kyseessä on trilogian avaus, jonka kaikki osat ovat itsenäisiä mutta yhdistyvät silti tuohon Suomen tulevaisuuteen vuonna 2056. Paljon jäikin vielä pimentoon tuosta yhteiskuntajärjestyksestä, sillä kaikki tapahtui palvelija Ajuman näkökulmasta ja siten hän vain kuuli katkelmia sieltä ja täältä isäntänsä puheista muille puolueen korkea-arvoisille jäsenille. Tämäkin kuvaus herätti kuitenkin jo kiinnostukseni ja haluan ehdottomasti tietää lisää ja syventyä tähän dystopiaan enemmän. Toivottavasti niissä vain on hiukan vähemmän seksuaalista vallankäyttöä, sillä vääpelin lähentelyt inhottivat ja työnsivät minua paljon irti kirjasta. Ruoskinnat ja muut vallankäytön toimet vielä menee kirjoissa, mutta vähempikin määrä ei-toivottua koskettelua riittäisi.
Tähdet: 3.5 / 5
Muualla luettu: Kirjojen kuisketta, Kirjapöölön huhuiluja ja Leena Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti