Muumipapan urotyöt - Tove Jansson

Kirjan nimi: Muumipapan urotyöt (Muumipappans bravader)
Kirjoittaja: Tove Jansson, suomentanut Laila Järvinen
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi:  1950, suomennos 1963
Sivumäärä: 133
Mistä: Kirjaston ota/jätä-hyllystä

' Sitä vastoin on ehdottoman tota, että nuoruudenystäväni Juksu oli Nuuskamuikkusen isä ja että toverini Hosuli oli Nipsun isä. (Ellette te itse olisi sitä keksineet. Mutta kaikkihan eivät ole älyltään samanlaisia.) Sinä pieni ymmärtämätön lapsi, joka uskot isäsi olevan arvokas ja vakava henkilö, lue tämä kertomus kolmen isän elämyksistä ja muista, ettei isillä ole kovinkaan paljon eroa. (Ei ainakaan silloin kun he ovat nuoria.)

s. 6

Muumipappa on päättänyt kirjoittaa muistelmansa, sillä onhan se oikeastaan hänen velvollisuutensa kaikkia tulevia muumipeikkojen sukupolvia kohtaan. Pieniä tarinaa värittäviä liioitteluja tai nimenmuutoksia lukuunottamatta kaikki nämä kirjatut seikat tulevat kuvastamaan muumipapan vaiherikasta elämää mahdollisimman tarkasti. Istukaa siis alas rakkaat muumilaakson asukkaat ja kuunnelkaa, mitä kaikkea Muumipapan elämään onkaan kätkeytynyt.

Muumipappa löytyi aivan pienenä muumin alkuna Hemulien pitämän löytölasten kodin ovelta sanomalehtiin käärittynä. Seikkailuja kaipaavalle muumille järjestelmällisten Hemulien huolenpito ja käsitys hauskasta tekemisestä (kuka nyt ei nauttisi kertolaskujen kertauksesta!) eivät oikein riittäneet. Näin ollen kasvettuaan hiukan päätti Muumipappa karata löytökodista ja lähteä kokemaan todellisia seikkailuja maailmalla. Näin Muumipappa tulee kohdanneeksi herra Fredriksonin sekä Juksun ja Hosuli jotka muodostivatkin muumipapan kanssa myöhemmin varsinaisen trion. Talolaivalla he lähtevät merille kohtaamaan äreän drontti Edvardin, yli-innokkaitai tahmatassuja sekä uusia ihmeellisiä maita. Saadanpa lopulta näyttämölle myös itse Muumimamma ja heidän ensikohtaamisensakin!

'  Lopulta itsevaltias nousi ja sanoi: - Rakas kansa! Rakkaat hölmöt, juonittelevat ja järjettömät alamaiseni! Te olette saaneet juuri sen mikä teille parhaiten sopii, ja enempää te ette ansaitsekaan! Satavuotisessa viisaudessamme Me olemme piilottaneet munat kolmenlaisiin paikkoihin. Ensiksikin: ruohikkomättäisiin, joihin kompastuu juoksennellessaan edestakaisin tai ollessaan liian laiska etsimään. Nämä voitot kelpaavat syötäviksi. Toiseksi: olemme kätkeneet munia sellaisiin paikkoihin, jotka löytää jos etsii rauhallisesti ja järjestelmällisesti ja käyttää järkeään. Näitä voittoja voi tarvita johonkin. Mutta kolmanneksi Me olemme valinneet paikat, joiden keksimiseen vaaditaan mielikuvitusta. Ja ne voitot eivät kelpaa mihinkään. Kuulkaa te parantumattomat ja rakkaat hölmöt alamaiseni! Kuka on etsinyt kaikkein mielikuvituksellisimmista piilopaikoista: kivien alta, purosta, puiden latvoista, kukkasten nupuista, omista taskuistaan tai muurahaispesästä? '

s. 81 -82 

Janssonin kerronnassa sielu lepää. Tarina on samaanaikaan hauska mutta tietyllä tapaa myös opettavainen kertomus oman paikkansa löytämisestä ja nuoruuden innosta. Tekstin lomassa on myös  paljon nokkelaa sanailua, joka kutitteli nauruhermoja ja herätti lämpöä tarinan sankareitamme kohtaan. Erityisesti innostuin noista itsevaltiaan syntymäpäivistä, jotka olivat ylitsepursuavan täynnä uusia yllätyksiä jokaisen nurkan takana. Janssonin omakätinen kuvitus vielä kruunasi tämän kaiken!

En ole ikinä ollut mikään suuri muumifani enkä ole edes nähnyt puoliakaan Muumilakson tarinoita animaatiosarjan jaksoista. Ehkä juuri tästä syystä en osannut odottaa tätä taiturimaista tarinankerrontaa, joka on lähtöisin Janssonin kynästä. Pystyin täysin tyhjin tauluin vain istumaan alas ja nauttimaan kyydistä. Kuinka rikas mielikuvitus hänellä onkaan ollut! Uudet tuttavuudet kuten drontti Edvardi, tahmatassut sekä kummitus varastivat kolon sydämestäni. Oikein ihana välipalakirja, jota voin kyllä suositella myös vähemmän muumeja sauranneelle yleisölle.

' Miettiköön jokainen nuori muumipeikko minun elämyksiäni, rohkeuttani, älyäni, hyveitäni ja tyhmyyksiäni - vaikka hän haluaisikin oppia kokemuksista, jotka hänen on kerran itse hankittava itselleen kaikkien nuorekkaiden ja lahjakkaiden muumipeikkojen ihmeellisellä ja vaivalloisella tavalla. '

s. 129

Tähdet: 4 / 5

Muualla luettu: Kartanon kruunaamaton lukija, Sallan lukupäiväkirja, Hurjan Hassu Lukija, Kirjakaapin avain, Luettua elämää, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjan pauloissa, Ei vain mustaa valkoisella, Kirjahullun päiväkirja, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Unelmien aika ja Nuoren opettajattaren kirjablogi