Sadan vuoden unet - Juri Nummelin

Kirjan nimi: Sadan vuoden unet - satuja aikuisille
Toimittanut: Juri Nummelin
Kirjoittajat: Markus Harju, Artemis Kelosaari, Juha-Pekka Koskinen, Markus Leikola, Anne Leinonen, Heikki Nevala, Sari Peltoniemi, Tiina Raevaara, Marika Riikonen, Johanna Sinisalo, Vesa Sisättö, Shimo Suntila & Johanna Venho
Kustantaja: Jalava
Julkaisuvuosi:  2017
Sivumäärä: 331
Mistä: Kirjastosta

' Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, Tuhkimon prinssillä on kenkäfetissi, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon. 
Sadan vuoden unissa suomalaiset kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen. '

Takakansi

Juri Nummelin toimittama teos koostuu kolmestatoista novellista, jotka ovat saaneet inspiraationsa jostakin sadusta. Uudenlaisen käsittelyn saavatkin niin tutut prinsessasadut kuin tuntemattomammatkin kertomukset. Prinsessojen lisäksi muun muassa Hölmöläiset, Hannu ja Kerttu, Saapasjalkakissa, Grimmin sadut sekä Aisopoksen Mies ja käärme saavat uudet raamit. Monissa tarinoissa satu on siirretty nykyaikaan, mutta uudelleenkäsittely on myös voinut tarkoittaa uutta näkökulmaa vanhaan satuun tai sci-fi, fantasia tai kauhuelementtien lisäämistä. 

Minun on hyvin vaikea kirjoittaa tästä teoksesta kahdestakin syystä. Ensinnäkin kolmestatoista novellista on haastavaa kirjoittaa paljastamatta liikaa niiden sisällöstä tai jujusta. Toinen seikka taas on näiden novellien hyvinkin vaihteleva laatu ja koko kirjallisuustyyppi johtuen eri kirjailijoista ja kunkin omanlaisesta lähestymistavasta satujen tuunaukseen. Olikin hämmentävää lukijana ensin lukea muutama sivu sadunomaista kerrontaa ja sitten siirtyä inhorealistiseen novelliin, johon sisältyi kannibalismia tai seksuaalista väkivaltaa. 

' Ja nyt, päiväkirja, korvat hörölle! Sain näköyhteyden kenkiin, ja ne pahuksen popot ovat lasia! Himmeää, hiottua, sormella sivellessä aavistuksen karheata lasia. Jumankauta. '

s. 140 

Oikeastaan kaksi novellia nousivat selkeiksi lemppareikseni. Markus Harjun Pieni mies, muodoltaan väärä kertoi Tittelintuuresta. Se oli selkeästi uskollisin alkuperäiselle kertomukselle, mutta taikaelementtien sijasta Tittelintuure oli vain tavallinen omissa oloissaan viihtyvä kääpiö. Nämä olisivat siis voineet olla ne tositapahtumat tuon sadun taustalla, sillä jostakinhan ne sadut ja kertomukset ovat myös syntyneet. Tämän lisäksi tykästyin Marika Riikosen Lasikenkä novelliin, jossa Tuhkimon tarina kerrotaankin kenkäfetissisen prinssin päiväkirjamerkintöjen kautta. Voi niitä Tuhkimon lasikenkä popoja! Tämä iski niin tehokkaasti nauruhermooni että voi pojat.

Yleisenä trendinä voinkin sanoa juuri näiden novellien, jotka olivat säilyttäneet sadunomaisen tunnelman ja -maailman vaikuttaneen minuun vahviten. Sen sijaan nykyaikaan siirretyt kertomukset slangeineen tuntuivat vain noh aika kehnoilta. Mikäli teoksen tittelissä sanotaan satuja aikuisille, niin odotan luonnollisesti niitä luvattuja satuja. Löyhät inspiraatio yhteydet eivät vain riittäneet minulle. Moneen otteeseen tunsin oloni höynäytetyksi. Tässäkö tämä oli? Yllättävän moni näistä novelleista myös perustui kertomuksiin, joita en ennestään tuntenut, joten yhtäläisen juonenkaaren bongailukin menetti merkityksensä. 

Ilman noita muutamaa valonpilkahdusta olisi tämä teos jäänyt minulta kesken. Pyrin kuitenkin antamaan mahdollisuuden jokaiselle novellille, sillä koskaan ei voinut tietää millainen seuraava olisi. Olin niin kovin odottanut aikuisien sensuroimatonta nojatuolimatkaa satujen maailmaan, mutta ikävä kyllä tämä taikamatto ei ikinä päässytkään liikkeelle. Harmi.

Tähdet: 1.5 / 5

Muualla luettu: Kirjanmerkkinä lentolippu, Kirjapöllön huhuiluja, Evarian kirjahylly, Bibbidi Bobbidi Book, Unelmien aika, Usva ja Lukemattomat maailmat