Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Aune Suomalainen
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1936, suomennos 2009
Sivumäärä: 289
Mistä: Omasta hyllystä
' Herra Hercule Poirot,
Te kuvittelette kai kykenevänne ratkaisemaan arvoituksia, jotka ovat liian vaikeita meidän paksukalloisille englantilaisille poliisiparoillemme? Katsotaanpa, herra Viisas Poirot, miten viisas voitte olla! Ehkäpä havaitsette että tämä pähkinä on liian kova purtavaksi. Pitäkääpä silmällä Andoveria tämän kuun 21. päivänä.
Teidän jne.
ABC '
s. 13
Kapteeni Hastings on palannut Etelä-Amerikasta visiitille koti-Englantiin. Mennessään tapaamaan vanhaa tuttuaan Hercule Poirotia löytää Hastings hänet äärimmäisen geometrisesti muotoillusta palvelutalosta, joka kelpaa jopa itse Poirotin järjestelmälliselle mielelle. Tällä visiitilla tulee Poirot näyttäneeksi Hastingsille saamansa kirjeen. Poliisi pitää sitä vain tavanomaisena härnäysviestinä, joita satelee heille päivittäin, mutta vainukoira Poirot ei ole tyytyväinen. Jokin tässä kirjeessä jää vaivaamaan hänen mieltään. Kaikki ei ole kohdillaan.
Koittaa 21. päivä eikä Andoverissa näytä tapahtuneen minkäänlaista rikosta. Sitten tulee ilmoitus: Andoverista on löydetty pientä tupakkakauppaa pitävän rouva A. Ascherin ruumis. Epäilevät katseet kääntyvät heti murhatun rouvan entiseen juoppo mieheen, joka säännöllisin väliajoin käy uhkailemassa rouvalta rahaa. Ainoat esteet tämän teorian edessä ovat kuitenkin Poirotin saama etukäteisvaroitus sekä uhrin vierestä löydetty ABC juna-aikataulukko. Pian Poirot saa toisen kirjeen, jota seuraa Elizabeth 'Betty' Barnardin kuristetun ruumiin löytyminen Bexhillin rannikkokaupungista - taas ABC taulukko vierellään. Ehtivätkö Poirot ja poliisit pysäyttämään tämän sarjamurhaajan, joka näyttää valitsevan uhrinsa aakkosjärjestyksessä? Kilpajuoksu alkaa. Seuraava kohde on Churston.
' "Tiedän", sanoin, "että itse asiassa vetäydyit eläkkeelle jo vuosia sitten..."
"C'est vrai. Kurpitsoja kasvattamaan! Ja heti tapahtuu murha - ja minä annan kurpitsani painua hiiteen. Ja siitä lähtien - tiedän varsin hyvin mitä aiot sanoa - minä olen kuin diiva, joka antaa ehdottomasti viimeisen jäähyväisnäytöksensä! Tuo jäähyväisnäytäntö toistuu sitten lukemattomia kertoja!" '
s. 11
Poirot on tähän astisen uransa vaikeimman paikan edessä. Hänen erityislaatuiset metodinsa toimivat mainiosti kun kysessä on niin sanottu sisäinen murha. Silloin Poirot voi istuutua nojatuoliinsa ja käyttää kuuluisia harmaita aivosolujaan ymmärtääkseen murhaajan päässä liikkuvat aivoitukset. Nyt hän kuitenkin on ymmällään. ABC murhaaja tuntuu niin ristiriitaiselta tapaukselta. Miksi hän surmaa aakkosjärjestyksessä? Ja miksi hän jättää käyntikorttinsa eli ABC taulukon paikanpäälle, sillä kukaan ei osaisi etsiä häntä ilman tätä tunnusmerkkiä sarjamurhaajasta? Entä miksi hän on valinnut Hercule Poirotin varoituskirjeidensä saajaksi? Poirot ei saa otetta murhaajan mielenliikkeistä, sillä vaikka murhaaja olisi hullu tulisi siltä hänen teoissaan olla jokin kieroutunut logiikka pinnan alla. Todellinen jäähyväisnäytös jällen kerran siis luvassa, vaikka niitä onkin (jo Poirotin ominkin sanoin) ollut vastassa monia. Onneksi rakas vainukoiramme ei vain millään malta pysyä eläkkeellä kasvattamassa kurpitsoja!
Aikataulukon arvoitus on taattua Christie laatua, vaikka kyseessä ei olekaan suljetun tilan mysteeri. Mielenkiintoisena lisänä olivat lyhyet välähdykset muuan Alexander Bonaparte Custin tekemisistä. Uusi ja kiehtova lähestymistapa siis ollut dame Christiellä kokeilussa. Tästä huolimatta voin luvata, että Christiemäinen jännitys pitää kyllä otteessaan aivan viimeisille sivuille asti. Aikataulukon arvoitus oli itse asiassa ensimmäinen omistamani Christien teos, vaikka pari olikin jo tätä ennen tullut luettua kirjastosta. Tällä hetkellä hyllyssäni majaileekin jo 57 hänen teostaan! Paljon on siis aikaa kulunut ensikosketuksestani Aikataulukon arvoituksen kanssa, mutta Christie into ei ole laantunut mihinkään.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Luettua elämää, Kirjavaras Rere, Nipvet, Sallan lukupäiväkirja, Tuulin viemää, Jos vaikka lukisi..., Luen, mutta en kirjoita, Oksan hyllyltä ja Ja kaikkea muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti