Sarja: Näkijän taru #1
(The Realm of the Elderlings #1)
Kirjoittaja: Robin Hobb, suomentanut Sauli Santikko
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 1995, suomennos 2018
Sivumäärä: 447
Mistä: Kirjastosta
' "Pojalla ei ole nimeä", Jason rikkoi hiljaisuuden. "pelkäksi 'pojaksi' sanotaan."
Tämä toteamus sai kaikki hiljaisiksi, jopa Burrichin. [- -]
Hän nousi jäykästi ylös ja nosti minut pöydältä lattialle. "Annas sitten tulla perässä, Fitz. Nimesi tarkoittaa vanhalla kielellä poikaa", hän sanoi ja lähti keittiöstä. '
Hän nousi jäykästi ylös ja nosti minut pöydältä lattialle. "Annas sitten tulla perässä, Fitz. Nimesi tarkoittaa vanhalla kielellä poikaa", hän sanoi ja lähti keittiöstä. '
s. 17
Fitzin ensimmäinen muisto on kun hänet kuusivuotiaana viedään mahtavan oven eteen ja tyrkätään vartialle käteen. Hänen köyhä isoisänsä on saanut tarpeekseen kruununprinssin salaisen äpärän huolehtimisesta, joten poika palautetaan nyt isänsä kontolle. Koko Kuusi herttuakuntaa menee sekaisin kun selviää, että aina niin esimerkillisellä kruununprinssi Uljaalla onkin lehtolapsi! Uljaan ei auta muuta kuin astua syrjään häpäistynä. Tämä poika on nyt kuitenkin hovissa, joten mitä tehdä hänen kanssaan? Hänessä virtaa kuninkaallinen veri, mutta se on sekoittunut aviovuoteen ulkopuolella kansan köyhiin riveihin. Estääkseen tulevaisuuden mahdolliset valtapelit kuningas Ovela päättää kouluttaa Fitzistä tappavan poliittisen aseen. Mikä olisikaan kätevämpää kuin omistaa salamurhaaja, joka on sidottu kuningaskuntaan uskollisuutta vahvemmalla siteellä - verellä.
Nuoren Fitzin päivät kuluvat talleilla tallimestari Burrichin apuna, mutta yöt menevät oppien myrkkyjen sekoituksen ja salamurhan jaloa taitoa. Pääseepä Fitz aina välillä juoksemaan kaupungillekin asioille, jossa nuori kynttiläntekijä Molly herättää hänessä alkavaa kiinnostusta. Sitten punalaivat aloittavat hyökkäykset Kuuden herttuakunnan rannikolle. Kuningas on voimaton tämän uuden uhan edessä, jossa lunnaat maksamalla punalaivat lupaavat surmata panttivankinsa. Toinen vaihtoehto on vielä paljon hirvittävämpi. Nuori Fitz joutuukin mukaan näihin uuden uhkan tuomiin poliittisiin kiemuroihin. Vaara voi vaania jokaisen nurkan takana. Onneksi kuitenkin kuninkaan mystinen Narri tuntuu ottaneen Fitzin suojelevan katseensa alle.
' Hän nousi ja käveli tulisijalle. Hän kallisti päätään ja katseli sitä, kumartui ottamaan hiilihangon ja kohensi hiillosta. "Murhaamista, jos suoraan sanotaan. Ihmisten tappamista. Poliittisen salamurhaamisen hienoa taidetta. Tai sokeuttamista, kuurouttamista. Ja jäsenten riudututtamista, kehon halvaannuttamista tai voiman vievän yskän antamista, kyvyttömyyden aiheuttamista. Tai ennenaikaisen vanhuudenhöperyyden, tai hulluuden tai... mutta ei sen väliä. Se on ammattini. Tiedä se heti alusta asti, että opetan sinulle ihmisten tappamista. Kuninkaasi puolesta. Ei koreasti kuten Hod opettaa, taistelukentällä kaikkien hurraamana. Ei. Minä opetan sinulle ilkeän, salavihkaisen ja kohteliaan tavan tappaa ihmisiä. [- -] " '
s. 82 - 83
Hobbin luoma fantasia ei ole missään nimessä sieltä raskaammasta päästä.
Mystisiä elementtejä on, mutta enimmäkseen teos voisi olla kuin mikä
tahansa kuvitteellisen keski-aikaisen valtakunnan poliittisen pelin
historiikki. Näitä mystisiä elementtejä ovat kuitenkin muuan muassa kuninkaitten suvussa kulkeva (ja satunnaisesti myös muissa puhkeava) Taito, joka on eräänlainen telepaattinen kyky, jolla voi päästä toisten mieleen istuttamaan ajatuksia tai olemaan yhteyksissä. Siinä missä Taito on ylevä lahja on Vaisto puolestaan halveksittu ominaisuus. Vaisto mahdollistaa siteen solmimisen eläinten kanssa, jolloin voi hyödyntää niiden aisteja ja kommunikoida niiden kanssa. Fitzillä sattuu olemaan nämä molemmat kyvyt, vaikkakaan niiden käyttö ei tunnukaan sujuvan täysin ongelmitta. Näiden lisäksi on vielä punalaivojen harjoittama Ahjoaminen, joka vie ihmisten inhimillisyyden lopullisesti. Nämä pienet maagiset lisäelementit rikastuttivat Hobbin luomaa maailmaa tuntuen täysin luonnollisilta osilta sen dynamiikkaa.
Salamurhaajan oppipojan henkilökaarti on myös herkullinen. Jokaisella kuninkaallisen perheen jäsenellä on nimi, joka enteenä kuvastaa heidän hallitsevaa luonteenpiirrettään kuten Ovela, Uljas, Totuus, Valta, Mielenmaltti jne. Sitten on tietysti mysteerejä täynnä oleva Narri, joka ilmestyy harvoin esiin ja silloinkin vain lausuakseen arvoituksia. Vielä Narri ei päässyt kovin paljon esiin, mutta mielenkiinto on jo herätelty. Hobb on myös ollut aikaansa edellä kun jo -95 hän on luonut tämän hahmon, jonka sukupuoli on häivytetty. Narri on Narri eikä hänen sukupuolensa ole kenenkään asia. Sitten on tietysti vielä Fitz. Huonoista lähtökohdista ponnistava sankarimme, joka kasvaa poliittisen myllerryksen keskellä tasapainoitellen kapealla nuoralla, sillä monet haluaisivat nähdä hänet kuolleena ja toinen puoli vain käytettävissä olevana aseena.
Tutustuin kymmenen vuotta sitten Hobbin luomaan Kuuden herttukunnan maailmaan. Tuolloin muistan ahmineeni kaikki siihen asti suomennetut teokset perätysten, sillä hänen luomansa maailma otti tämän 14-vuotiaan tytön täysin pauloihinsa. Nyt kun olen muuan muassa Nevermoorin ja Caravalin siivittämänä löytänyt uudestaan nuorten fantasian lumon, ajattelin testata miten tämä aikuisten osastolta löytyvä nuoruuten suosikki puolestaan iskisi. Ja niinhän siinä kävi, että Salamurhaajan oppipoika imaisi minut taas täysin pyörteihinsä. Hidas maailman rakennus ja Fitzin erilaiset oppitunnit lumosivat tajuntani ja lopussa pyyhin jopa silmäkulmaani liikutuksesta. Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan päähenkilömme kasvutarinan sekä tämän fantasiamaailman kehittymistä.
' "Poika", Chade huomautti hiljaa, "älä koskaan teeskentele, että olemme jotakin muuta kuin mitä olemme. Salamurhaajia. Emme ole kuninkaamme armeliaita asemiehiä. Olemme poliittisia salamurhaajia ja edistämme kuningasvaltamme asiaa." '
s. 358
Tähdet: 5 / 5
Muuallu luettu: Kirjojen pyörteissä, Kirjoihin kadonnut, Todella vaiheessa, Pussillinen lukulakuja, Kaiken ei tarvitse olla totta, Kirjavaras Rere, Booking it some more, Oksan hyllyltä ja Sanailua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti