Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja - Aulis Ojajärvi (toim.)

Kirjan nimi: Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja

Toimittanut: Aulis Ojajärvi
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1353-1957, suomennos 1962

Sivumäärä: 308  

Mistä: Omasta hyllystä

 

' Närheä voidaan sanoa linnuksi. No, niinhän se onkin, jossain määrin - koska sillä on höyhenet eikä se kai kuulu mihinkään kirkkokuntaan; mutta muuten se on yhtä paljon ihminen kuin tekin. Ja minäpä kerron miksi. Närhen lahjat ja vaistot ja tunteet ja harrastukset ulottuvat kaikkialle. Närhellä ei ole periaatteita sen enempää kuin kongressinjäsenellä. Närhi valehtelee, närhi varastaa, närhi petkuttaa, närhi kavaltaa; ja neljässä tapauksessa viidestä närhi rikkoo pyhimmänkin lupauksensa. Sopimuksen pyhyys on niitä asioita, joita ei voi ajaa närhen kalloon. Niin, ja kaiken kukkuraksi vielä yksi asia: närhi kykenee kiroamaan pöydän alle kenen tahansa kaivosmiehen. '

s. 79

Bakerin sininärhitarina - Mark Twain (1835-1910)  

Tämä teos sisältää nimensä mukaisesti maailmankirjallisuuden huippujen novelleja. Sen sivujen sisällä on novelleja kolmeltakymmeneltä eri kirjailijalta kuten Edgar Allan Poe, Nikolai Gogol, Anton Tsehov, Rudyard Kipling, James Joyce ja Franz Kafka. Onpahan mukana myös 1300-luvulla eläneen Boccaccion Metsästyshaukka novellikin, vaikka suurin osa novelleista onkin 1800-1960-lukujen väliltä.

Aiemmin olin lukenut jo Turgenevin, Dostojevskin (täällä, täällä ja täällä), Hemingwayn ja Steinbeckin tuotantoa, mutta nyt pääsin sukeltamaan yhä laajemmin klassikkokirjailijoiden maailmoihin. Tämä teoshan on koottu alkupuheen mukaan erityisesti koululaitosta varten tuolloin 60-luvulla, jotta oppilaat saisivat kosketuspintaa näihin kansainvälisiin suurnimiin. Olikin kiinnostavaa päästä yksien kansien sisällä tutustumaan näin monipuoliseen katsaukseen suuria nimiä. Jokaisesta kirjailijasta oli myös lyhyt esittely teoksen lopussa, mikä laajensi novellien kontekstia ja kirjailijan tyyliä mukavasti. 

 

' "[- -] Teidänkin kirjoituksissanne, herra päätoimittaja, suokaa anteeksi, teidänkin kirjoituksissanne! En viitsi enää mainitakaan, että kirjakielemme on nykyään vain kerjäläisten kieltä, se on köyhtynyttä ja matalaa, kaikki kauniit, rikkaat, harvinaiset ja viljellyt kulttuurimuodot ovat kadonneet, en ole vuosikausiin enää löytänyt ainoastakaan johtavasta artikkelista edes oikein käytettyjä harvinaisempia aikamuotoja, puhumattakaan rikkaasta, sointuvasta, jalosti rakennetusta, notkeasti etenevästä lauseesta, todellisesta, rakenteestaan tietoisesta, kauniisti nousevasta ja miellyttävältä kaikuvasta lausejaksosta. Tiedän, ne ovat poissa! Samalla tavoin kuin Borneolta ja noilta muilta saarilta on hävitetty paratiisilintu, elefantti, kuningastiikeri, sillä tavoin on hävitetty ja temmattu juurineen irti kaikki kauniit lauseet, inversiot, hienot sanaleikit ja vivahdukset rakkaasta äidinkielestämme. [- -]" '

s. 147

Traagillista - Herman Hesse (1877-)  

Tässä teoksessa oli tosiaan novelleja laidasta laitaan. Oli niin pohjoismaalaista vuonomaisemaa kuin yhdysvaltalaista tai venäläistä maaseutua. Pitkään olen myös esimerkiksi pohtinut, että Kafkan tuotantoon olisi kiinnostavaa tutustua, mutta hänen omintakeinen tyylinsä paistoi jo noista kahdesta novellista läpi. Uskaltaisinkohan sittenkään tarttua kokonaiseen teokseen...  

Pidin paljon teoksen ideasta. Kokoelmateokselle tyypillisesti toiset novellit puhuttelivat enempi kuin toiset. Yleinen taso kuitenkin piti hyvin mielenkiinnon yllä ja kirjailijoiden vaihtuminen toi vaihtelua. En kokenut Tolstoin tarinoiden kaltaista jatkuvaa ihastusta ja puhuttelevuutta, mutta se onkin jäänyt novelleineen mieleeni yhtenä huipputeoksista mitä olen koskaan lukenut. Tämäkin lukukokemus kuitenkin vahvisti uskoani, että novelleja voisi lukea enemmänkin. Se on hieno taito osata tiivistää sanoma näin lyhyeen ilmaisuun.

Tähdet: 4 / 5

Muualla luettu: Luuserin lukupäiväkirja ja Sataa valoa