Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama

Kirjan nimi: Taikuri ja taskuvaras
Sarja: Taikuri ja taskuvaras #1
Kirjoittaja: Anniina Mikama
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi:  2018
Sivumäärä: 411
Mistä: Kirjastosta

' Miehen katse pysähtyi kojeeseen, jota Mina piteli hämmentyneenä sormissaan kuin orava käpyä.

- Se on sydän, mies sanoi viimein.

- Mitä?

Mies hymyili vähän.

- Tuo, mitä neiti pitelee käsissään, on sydän.

- Eihän ole. Se on vain jonkun koneen pala, kellon tai höyrykoneen tai jonkun semmoisen sisältä.

- Eikö se ole sama asia? Ettekö usko, että koneilla on oltava sydän?

- En minä vaan ole ennen kuullut moista.

- Jos ette edes tiennyt, mikä se on, miksi yrititte varastaa sen? '

s. 21

Mina on 16-vuotias tyttö, joka varastaa 1890-luvun Helsingin kaduilla henkensä pitimiksi. Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu nyt täysin yksin romahtamaisillaan olevassa vuotavassa entisessä puuliiterissä. Tuttuun tapaansa hän on valinnut kadulta seuraavan uhrinsa: parikymppisen fiinin herrasmiehen, joka asioi kelloliikkeessä. Tottuneesti Mina onnistuu putsaamaan miehen taskut ilman, että tämä edes huomaa. Turvassa puuliiterissä hän kuitenkin huomaa, että kellon sijasta hänen käsiinsä on osunut jokin mekaaninen vekotin, jossa palaa pieni punainen valo.

Minan kauhuksi mies jolta hän varasti kojeen ilmestyy hänen hökkelinsä ovelle. Vihan ja poliisien sijasta miehellä on kuitenkin tarjous Minalle. Tom haluaa Minan hänelle töihin huolehtimaan äreästä pyörätuolissa olevasta professorista, jonka kanssa hän asuu hienossa kartanossa. Mina ei voi vastustaa tarjousta lämpimästä talosta ja ylläpidosta saaden siitä vielä palkkaakin! Näin hän muuttaa Tomin ja professorin luo maagiseen kartanoon, jossa pidetään taikuriesityksiä kahdesti viikossa ja joka on pulloillaan Tomin rakentamia aidontuntuisia mekaanisia koneita. Minan ja Tomin välillä on myös välitöntä vetovoimaa, mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista. Molemmilla on menneisyydessään haamuja, jotka nousevat vainoamaan. Pystyvätkö he pyristelemään irti kun juonikas silmukka lopulta kiristyy?

' Koiranpentu katsoi heitä pää kallellaan ja vinkaisi kysyvästi. Yksi kerrallaan kaikki muutkin esineet alkoivat liikkua. Höyryjuna tussautti ilmoille sankan savupilven ja lähti puksuttamaan raiteillaan. Jääkarhu tanssahteli kahdella jalalla ja kuumailmapallo alkoi kohota hitaasti ylöspäin. Sen korissa matkusti joukko pikkuruisia silinterihattuisia herroja, jotka tiirailivat kaukoputkella ja osoittelivat toisilleen alapuolella näkyviä maisemia. Ne ohittivat pilven reunalla istuvan kuunsirpin, jolla oli kädet ja punaposkiset ihmiskasvot. Sakaroihin oli pingotettu lyyran kielet, joita näppäillen kuu-ukko soitti Beethovenin Kuutamosonaattia. Se oli kuin sadussa Vakaasta Tinasotamiehestä, jossa lastenhuoneen kaikki lelut heräsivät yöllä eloon ja rupesivat pitämään hauskaa keskenään, jopa yksijalkainen tinasotilas. ' 

s. 50-51

Mikaman teos on taidokas yhdistelmä erilaisia genrejä. Se on nuortenromaani perinteisine rakkausdraamoineen. Toisaalta se on vaihtoehtoistodellisuuden historiallinen romaani, jota on höystetty steampunk hengellä ja dekkarimaisilla elementeillä. Loppua kohden tarina rupeaa taittumaan myös sci-fin puolelle, mikä ilahduttikin minua suuresti, sillä se herätti lopullisesti mielenkiintoni Mikaman luomaa maailmaa kohtaan. Muuten läpi tarinan Tomin aidontuntuiset koneet pitivät lukijalle seuraa. Nautin näistä osioista suuresti, sillä kuka nyt ei lumoutuisi sisään rakennetusta kokonaisesta mekaanisesta metsästä, joka on peilien avulla saatu tuntumaan loputtomalta. Tomin luoma Tinasotilas myös ryösti sydämeni, sillä tässä ihmismäisessä koneessa tekoäly ajatus on vahvasti läsnä tai sielun herättäminen kuten Tom asiaa kuvaisi. Tomin taikurishowsakin oli omat jännittävät hetkensä ja olikin kiehtovaa kuulla kuinka nämä mielikuvitukselliset temput onkaan oikeasti toteutettu.

Jäin kuitenkin kaipaamaan vielä lisää sitä mystiikkaa, sillä ne asiat joita ennen kaikkea haen näiltä nuorten fantasia teoksilta on juuri ihmeellisiä maita ja toinen toistaan kummallisempia sattumuksia kuten Townsendin Nevermoor ja Garberin Caraval tarjosivat. Sen sijaan Mikaman teos on selkeästi enempi maagista realismia kuin rehellistä nuorten fantasiaa. Tomin koneet jäivät aika nopeasti sivuosaan kun nuorten rakkaushuolet ja menneisyyden selvittämättömät asiat rupesivat puskemaan sivutilaa itselleen. Yleensä nuorten teokset jäävät kuitenkin siinä syvyydessä aikuisten kirjallisuuden jalkoihin. Minan ja Tomin vetovoima ei vain oikein jaksanut kannatella varsinkaan kun Mina tuntui hiukan ikäistään nuoremmalta ja Tom oli kuitenkin jo parikymppinen mies. Koinkin että aidompi romanssi oltaisiin saatu kehkeytettyä 14-vuotiaan apupoika Joelin ja Minan välille.

Taikuri ja taskuvaras on tästä huolimatta kuitenkin varsin mainio teos. Mikäli tapahtuma miljöö ei olisi Helsinki, olisin voinut vaikka vannoa tämän olevan kansainvälinen menestysteos kotimaisen kirjallisuuden sijasta. Toisaalta Mikaman taituruus on myös huomattu, sillä tämä teos sai Topelius palkinnon 2019. Itseasiassa Taikurin ja taskuvarkaan lopun paljastukset ja juuri tuo tarinan kääntyminen maagisesta realismista enempi sci-fin puolelle herättivät myös janoni lukea lisää. Tämän trilogian toinen osa ilmestyikin viime vuonna ja kolmas osa taitaa tulla ulos juurikin näillä tienoilla. Voin hyvin kuvitella kuinka teininä olisin ihastunut tähän sarjaan täysin ja ahminut kaikki sen teoksen hetimmiten, mutta kyllä tämä aikuisellekin lukijalle uppoaa.

Tähdet: 3.5 / 5

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Lukujonossa, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahilla, Muissa maailmoissa, Sivutiellä, Kirjoihin kadonnut, Luetaanko tämä?, Unelmien aika, Oksan hyllyltä, Täällä lukulampun alla, Yöpöydän kirjat, Todella vaiheessa, Kirjojen keskellä, Siniset helmet, Kirjamerestä ongittua ja Kirjasähkökäyrä