Kirjoittaja: Michelle Obama, suomentanut Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2018
Sivumäärä: 503
Mistä: Poikaystävän äidiltä lainassa
' Tähän mennessä elämääni olen ollut juristi. Olen ollut sairaalan apulaisjohtaja ja nuoria uran luomisessa avustavan hyväntekeväisyysjärjestön johtaja. Olen ollut työläiskodista lähtenyt musta opiskelija yliopistossa, jossa oli lähinnä valkoisia. Olen ollut ainoa nainen, ainoa afroamerikkalainen kaikenlaisissa huoneissa. Olen ollut morsian, stressaantunut nuori äiti ja surun repimä tytär. Ja viime aikoihin asti olin Yhdysvaltain ensimmäinen nainen - työssä, joka ei ole virallinen mutta joka silti antoi minulle tilaisuuden, josta en olisi osannut uneksiakaan. Se haastoi ja sai minut nöyräksi, se nosti itsetuntoani ja sai minut tuntemaan itseni pieneksi, joskus kaikkea tätä yhtä aikaan. '
s. 9-10
Michelle Obama on koko kansan tuntema nainen, joka tuli tunnetuksi Yhdysvaltojen presidentiksi kivunneesta miehestään Barack Obamasta. Michelle on kuitenkin paljon muutakin kuin vain Ensimmäinen nainen Valkoisen talon loistossa. Tämä on hänen tarinansa. Kuinka hän kasvoi Chicagon ghettoutumassa olevalla asuinalueella South Sidessa työläisvanhempiensa kanssa isotädin asunnon yläkerrassa vuokralla. Näistä lähtökohdista Michelle ponnisti eteenpäin. Hänen tukenaan ja jatkuvana kannustajina toimivatkin hänen vanhempansa, jotka näkivät kouluttautumisen tienä parempaan tulevaisuuteen. Työmoraalin roolin Michelle myös oppi jo nuorena katsoen vierestä isäänsä joka ei kertaakaan jättänyt menemättä töihin, vaikka sairaus oli viedä häneltä liikuntakyvyn.
Opintiellään Michelle pärjäsikin varsin mallikkaasti ja vastoin opinto-ohjaajien kehotuksia hän uskalsi kurkottaa korkealle Princetonin yliopistoon päästen sisälle. Myöhemmin Harvardin yliopistosta haettiin vielä oikeustieteen paperit ja paluu Chicagoon oli edessä: tosin tällä kertaa hän oli yksi niistä business ihmisistä kipuamassa keskustan korkeisiin ja hienoihin torneihin, joita hän oli ihaillut lapsena bussin ikkunan läpi. Lakifirmassa hän saikin eräänä päivänä tehtäväkseen toimia lupaavan kesätyöntekijän Barack Obaman mentorina ja loppu on historiaa.
Kuitenkin ennen tietä Valkoiseen taloon Michellen ura ehti muuttua moneen kertaa hänen etsiessään kutsumustaan ja mielekästä työtä, jolla auttaa muita. Barackin poliittinen kipuaminen rupesi kuitenkin saamaan yhä isompaa roolia heidän perhe-elämässään, sillä jatkuvasti on uusia virkoja joihin pyrkiä. Kunnes lopulta tämä kevytsarjalainen löi läpi aina presidenttikilpaan asti. Silloin Michellenkin tuli siirtää oma elämänsä paussille ja keskittyä tukemaan miestään tämän tavoitteissa samalla yrittäen ylläpitää mahdollisimman hyvin lapsilleen tavallista arkea. Tavallisuus on kuitenkin kaukana, kun siirrytään Valkoiseen taloon, jossa edes ikkunoita ei saa avata ilman valtaisaa operaatioita turvallisuuspuolelta. Valkoinen talo on kuin kultainen häkki, mutta Michelle löytää kuitenkin keinonsa hyödyntää uutta asemaansa ajaessaan itselleen tärkeitä asioita liittyen muun muassa terveelliseen ruokaan ja lasten liikalihavuuteen.
' Sillä vaikka olin sosiaalinen opiskelija ja viivyin pitkään yhteisillä aterioilla enkä empinyt panna parastani Third World Centerin juhlissa tanssilattialla, tähtäsin silti sisimmässäni lakkaamatta agendaan. Letkeän opiskelijakuoreni alla asui puoliksi kaapissa pysyttelevä johtaja, joka pyrki vähin äänin mutta vankkumattomasti suorituksiin ja teki tunnollisesti joka ikisen tehtävän. Asialistani eli päässäni ja kulki mukanani kaikkialle. Puntaroin päämääriäni, analysoin saavutuksiani ja laskin voittojani. Jos oli nujerrettava haaste, minä nujersin sen. Yksi haaste oli pelkkä askel seuraavaan. Sellaista on elämä tytölle, joka jatkuvasti kysyy itseltään Olenko minä tarpeeksi hyvä? ja etsii yhä edelleen siihen vastausta. '
s. 114-115
Olen vuosia sitten lukenut jonkun elämänkerran Barackista ja Michellestä, mutta tämä Michellen oma muistelmateos kyllä kosketti paljon vahvemmin. Jokin tuossa Michellen kerronnan henkilökohtaisuudessa upposi minuun. Toisin kuin monissa elämänkerroissa, joissa keskitytään vuosilukuihin ja merkkitapahtumiin niin tätä teosta lukiessa tuntui kuin Michelle itse kertoisi tarinaansa - myös niitä pieniä ja hassuja sattumuksia, jotka eivät ole muille kuin hänelle merkityksellisiä muistoja. Toisaalta Michelle myös paljastaa tunnollisen suorittajan roolinsa, joka ohjasi häntä läpi elämän vieden hänet loisteliaalle juristiuralle, joka ei ollut ollenkaan hänelle kutsumusammatti. Halu näyttää, että tummaihoinen Chicagon huonomaineiselta alueelta voi menestyä oli kova, varsinkin kun tiesi kuinka paljon hänenkin vanhempansa olivat uhranneet hänen koulutuksensa eteen. Elin mukana niin vahvasti tätä tarinaa, että oli suorastaan haikeata luopua siitä. Teoksen antama kuva ei nimittäin ole kiiltokuvamainen vaan jotenkin inhimillinen - iloineen ja ongelmineen.
Toinen iso teema pyöri luonnollisesti Barackin poliittisen uran ympärillä. Kuinka perhekeskeiselle Michellelle oli kova paikka päästää Barack kerta toisensa jälkeen hakemaan yhä korkeampaa poliittista virkaan tarkoittaen yhä vähemmän aikaa perheelle. Kuinka tasapainotella perhearjen, oman työn ja poliitikon puolison rooleissa. Entäpä kun Barackin presidenttihaaveet ja kampanjan alkavat, niin kuinka hyväksyä se, että oma elämä on heitettävä sivuun kaiken pyöriessä puolison ympärillä tämän puolesta kampanjoidessa. Michellekin sai oman osansa loanheitosta ja tunnollisena äitinä ristipaineet ja huolet lapsien yksityisyydestä ja normaalista nuoruuden vietosta olivat kovat. Sen sijaan, että Michelle kertoisi ruusunpunaisen kuvauksen pääsystään Ensimmäiseksi naiseksi lukija saakin eteensä huolestuneen naisen, joka ei suinkaan ollut innoissaan Barackin poliittisista kunnianhimoista. Eikös jonkun järjestön kautta voisi myös saada aikaan muutosta mutta vain kohtuullisemmilla työtunneilla?
Minun tarinani on jaettu kolmeen osaan. Näistä ensimmäinen kuvaa Michellen lapsuutta ja nuoruutta aina työuran alkuun, kun hän ensimmäisen kerran kohtaa Barackin. Toinen osa kuvaa Michellen ja Barackin elämää ja aikaa ennen kuin presidenttivaalien tulokset julkaistaan. Tässä päästään siis niin seuraamaan heidän suhteensa dynamiikkaa kuin yhä kiihtyvää vaalikampanjointia. Kolmas osa onkin sitten se tirkistely Valkoisen talon kulissien taakse. Kaikki se luksus, mutta samalla roolin tuomat rajoituksen normaaliin elämänviettoon. Vaikka odotin ehkä eniten tätä Ensimmäisen naisen osuutta teoksesta, niin Michelle pääsi yllättämään minut totaalisesti. Tykästyin nimittäin juuri tuohon kasvukertomuspuoleen, joka lähti aivan alusta jo liikkeelle. Olinkin positiivisesti yllättynyt kuinka vaiherikkaan ja mielenkiintoisen elämän Michelle on myös itse elänyt erillään Barackin politiikasta, ja joka kerrankin nostettiin parrasvaloihin hänen miehensä tarinan ohi. Pakko nostaa hattua tälle vahvalle naiselle.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi, Leena Lumi, Lumiomena, Amman lukuhetki, Kaisa Reetta T, Kirjat kertovat, Lintusen kirjablogi, Kirjojen kuisketta, Kirjoihin kadonnut, Ruusun nimi, Luettua elämää, Kirjakaapin avain, Hemulin kirjahylly, Kirjakaapin kummitus ja Kirjarouvan elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti