Keskiyön kirjasto - Matt Haig

Kirjan nimi: Keskiyön kirjasto (The Midnight Library)

Kirjoittaja: Matt Haig, suomentanut Sarianna Silvonen

Kustantaja: Aula&co

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos 2020

Sivumäärä: 328

Mistä: Kirjastosta

 

' "Elämän ja kuoleman välissä on kirjasto", hän sanoi. "Kirjaston hyllyt jatkuvat ikuisesti. Jokainen kirja antaa mahdollisuuden kokeilla toisenlaista elämää. Millaista elämä olisi voinut olla, jos olisi tehnyt toisenlaisia valintoja? Jos voisit perua sen, mitä kadut, tekisitkö jotakin toisin?" 

s. 44

 

Noran elämä on kurjaa. Hän on jo yli kolmekymppinen, muttei ole onnistunut saavuttamaan mitään mainitsemisen arvoista elämässään. Hänen perheestään on enää jäljellä veli, joka ei edes halua puhua Noralle, sillä tämä perääntyi viime metreillä heidän bändistään joka oli saamassa levytyssopimuksen. Parisuhde Danin kanssa meni myös poikki, tai oikeammin Nora päätti perua häät vain parin päivän varoitusajalla. Oikeastaan Noran kohtaa ainoat kontaktinsa musiikkikaupassa, josta hän saa kuitenkin potkut. Sitten kissa Voltairekin menee jäämään auton alle jättäen hänet totaalisen yksin. Masentuneelle Nora nämä ovat viimeiset tikit ja hän päättää päivänsä.

Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan vaan Nora huomaa joutuneensa elämän ja kuoleman välissä olevaan kirjastoon. Täällä kirjastonhoitaja rouva Elm on avustamassa Noraa löytämään elämän, joka voisi tehdä hänet onnelliseksi. Kirjasto on nimittäin täynnä erilaisia kirjoja, jotka pitävät sisällään Noran elämän, mikäli hän olisi tehnyt erilaisia valintoja. Jokaisen kirjan kautta Nora pääsee kurkistamaan, missä hän olisi nyt, mikäli olisi esimerkiksi nuorena jatkanut kilpauintia, valinnut toisen työpaikan, jatkanut musiikin parissa, nainut Danin tai lähtenyt Australiaan. Mikäli jokin elämä rupeaa tuntumaan omalta voi Nora jäädä sinne. Kysymys kuluukin, mitkä ovat olleet ne kriittiset päätökset, jotka johtivat Noran hänen nykyisen elämänsä epätoivoon? Entä voiko Nora löytää tyydyttävän elämän, josta hän löytäisi taas elämänjanonsa takaisin?

 

' "On varmaankin helppoa kuvitella, että olisi helpompiakin polkuja", hän sanoi, ja asia valkeni hänelle ensimmäistä kertaa. "Mutta ehkä helppoja polkuja ei ole. On vain polkuja. Jossain elämässä saattaisin olla naimisissa. Toisessa voisin olla töissä kaupassa. Olisin ehkä suostunut lähtemään söpön tyypin kanssa kahville. Jossain elämässä voisin tutkia jäätiköitä napapiirillä. Jossain muussa voisin voittaa olympiamitaleja uinnissa. Kuka tietää? Jokaisen päivän jokaisena sekunttina astumme uuteen maailmankaikkeuteen. Ja toivomme niin usein, että elämämme olisivat erilaisia, vertailemme itseämme muihin versioihin itsestämme, kun tosiasiassa useimmissa elämissä on jotain hyvää ja jotain huonoa." '

s. 210 

 

Keskiyön kirjaston idea on kutkuttava. Kuka meistä ei olisi joskus märehtinyt mennyttä ja pohtinut itsekseen mitä jos... Tästä ideasta ammentanut Haig onkin iskenyt varsinaiseen ihmismielen kultakaivokseen. Hän on ottanut teoksensa lähtökohdaksi tuon mahdollisuuden kokea missä olisi nyt jos olisi valinnut toisin. Luonnollisesti usein nuo ensimmäisenä mieleen tulevina osa-alueina ovat jotkin elämän isot käännekohdat ja niistä myös Noran kokeilut lähtevät liikkeelle. Toisaalta aivan yhtä merkityksellisiä voivat olla ne pienet päätökset, joita ei välttämättä tule niin paljoa pohtineeksi. Voisiko jollakin niin mitättömällä päätöksellä oli lopulta suunnattomia perhosvaikutuksia kun aikaa kuluu? Helposti myös noissa mitä jossittelu skenaarioissa, joita pyörittää päässään niin tulee unohtaneeksi, että todennäköisesti myös siellä toisen polun päässä olisi joitakin haasteita ja tyytymättömyyden lähteitä. Onneksi Haig on kuitenkin muistanut tämän ja luonut siten kokonaisvaltaisempia elämän eri polkuja.

Vaikka Keskiyön kirjaston idea siis kutittelikin ajatuksiani, niin silti en voi sanoa olevana täysin teoksen lumoissa. Jostain syystä Haigin versiot pitävät sisällään aika yliampuvia kohtaloita, jotka hiukan veivät teoksen uskottavuutta. Mitä vikaa hiukan tavallisimmissa vaihtoehtoisissa elämissä olisi ollut? Päähenkilö Nora myös ärsytti minua heti ensisivuista lähtien. Miten hänelle olikin tarjoutunut niin monia menestyksen mahdollisuuksia ja hän oli heittänyt ne kaikki hukkaan, koska oli pelännyt elämää. Kyllä ymmärrän Noran kamppailleen jo pidemmän aikaa masennuksen kanssa, mutta silti tuntui hiukan epäuskottavalta kuinka lahjakas Nora olisi ollut niin urheilullisesti, musikaalisesti kuin akateemisella saralla. Oikeastaan minulle tuli aika vahvat muistikuvat Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää teoksen Louisaan, jonka elämisen pelko turhautti minua lukijana suunnattomasti.

 

Kokonaisuutena Keskiyön kirjasto oli minulle siis hyvin ristiriitainen lukukokemus. Sen tarjoamasta lähtöasetelmasta olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta toteutus tuntui jäävän hiukan vajaaksi. Ylipäätänsähän Haigin teos on hyvin vahvasti viihdekirjallisuutta, jota kannattaa lukea kevyemmän kirjallisuuden nälkään, kun kaipaa ei niin syvällistä mutta kuitenkin viihdyttävää teosta. Toisaalta en tiedä kuinka suhtautua siihen, että vakavasta masennuksesta ja itsemurhayrityksestä tehdään kevyttä viihdettä, mutta se onkin täysin toinen keskustelu. Joka tapauksessa Noran useiden elämien surffailu sai myös itse pohtimaan omia valintoja ja katumuksen aiheuttajia. Ehkä se toisenlainen elämä ei olisi kuitenkaan niin kiiltokuvamainen, vaan jokaisesta löytyisi omat rosonsa ja haasteensa, joiden kanssa elää. Mikäli siis kaipaa jonkin verran ajatuksia herättävää mutta samalla kevyttä luettavaa, tämä voi olla potentiaalinen teos sinulle.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muualla luettu: Ruusun nimi, Bibliofiilin päiväunia, Yksi luku vielä..., Kirjasähkökäyrä, Kirjojen keskellä, Annelin lukuvinkit, Jos vaikka lukisi... ja Lukutuulia