Kirjan nimi: Paddingtonista 16.50 (4:50 from Paddington)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Anna-Liisa Laine
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1957, suomennos 1994
Sivumäärä: 247
Mistä: Omasta hyllystä
' - Voi, Jane! hän vaikeroi. - Minä olen juuri nähnyt murhan!
Noudattaen uskollisesti äitinsä ja isoäitinsä ohjetta, jonka mukaan hieno nainen ei järkyty eikä ylläty, neiti Marple tyytyi vain kohottamaan kulmakarvojaan ja pudistamaan päätään, kun hän lausui:
- Sehän oli erittäin ikävää sinulle, Elspeth, ja taatusti mitä epätavallisinta! Minusta on paras että kerrot siitä nyt heti. '
s. 12-13
Rouva Elspeth McGillicuddy kiiruhtaa Paddingtonin asemalla kohti junaa, jonka on määrä lähteä 16.50. Asettauduttuaan mukavasti tyhjään ensimmäisen luokan vaunuunsa ottaa hän makoisat pienet torkut. Herätessään 35 minuuttia myöhemmin on jo aika pimeää tuona sumuisena päivänä juuri ennen joulua. Juna hiljentää vauhtia ja toinen viereisellä raiteella kulkeva juna saapuu rouva McGillicuddyn vaunun viereen. Juuri silloin toisen junan ikkunan rullaverho pyörähtää auki paljastaen miehen selän. Miehen joka kuristaa kylmäverisesti naista. Rouva McGillicuddy on juuri todistanut murhan!
Ikävä kyllä kukaan ei ota tosissaan vanhan naisen selityksiä - luultavasti vain liiallinen mielikuvitus on vaivannut. Onneksi Rouva McGillicddy on kuitenkin matkalla tapaamaan vanhaa tuttuaan muuan neiti Marplea, joka on selvitellyt murhan jos toisenkin ja tietää varmasti kuinka toimia. Neiti Marple aloittaakin omat selvityksensä. Miten on voinut tapahtua murha, kun ruumista ei ole löytynyt mistään? Hän palkkaakin kuuluisan kodinhengettären Lucyn etsimään ruumista. Neiti Marplella on nimittäin kutina, että radan varressa sijaitseva vanha kartano Rutherford Hall saattaa liittyä juttuun jotenkin. Lucyn on siis aika kääriä hihat ja palkkautua kartanoon taloudenhoitajaksi.
' - Ihmiset haluavat tietää, mitä todella tapahtui, neiti Marple sanoi.
- Hänet murhattiin.
- Niin, mutta kuka hänet murhasi ja miksi ja mitä tapahtui hänen ruumiilleen? Missä se nyt on?
- Poliisin tehtävä on ottaa siitä selvää.
- Aivan - mutta he eivät ole saaneet selville mitään. Se merkitsee - eikö merkitsekin - että murhaaja on älykäs, hyvin älykäs. En osaa kuvitella, neiti Marple sanoi rypistäen kulmakarvojaan, - kuinka hän järjesti asian... '
s. 21
Junalähtöisestä alkuasetelmasta huolimatta kerronta keskittyi hyvin pian Rutherford Hallin ja sen kirjavaan henkilökatraaseen. Näin henkilöjoukko pysyi tarpeeksi rajattuna, minkälaisessa kerronnassa Christie on ehdottomasti parhaimmillaan. Kartanossa asustivat jo keski-ikäinen neiti Emma, joka huolehti kitsaasta ja omasta mielestään sairaasta isästään, joka ei kiusaksikaan halua myydä arvokkaita maitaan tai kuolla ja jättää lapsilleen perintöä. Jouluksi on myös kotiin saapumassa perheen pojat eli ulkomailla asustava boheemi taidemaalari Cedric, Lontoon cityssä liikemiehenä toimiva Harold sekä hämärähommia harrasteleva musta lammas Alfred. Onpahan myös Edith-neidin jälkeensä jättämä leski herra Bryan sekä tämän kouluikäinen poika Alexander ystävineen.
Vaikka kyseessä on varsinaisesti neiti Marple, on hän tässä teoksessa jo sen verran iäkäs, että varsinaiset tutkimiset suoritti toimelias Lucy. Tämä Marplen apuri oli kyllä aivan mahtava! Hän oli nuorempana kartuttanut akateemista menestystä, mutta uran sijasta tämä voimanpesä päätti ryhtyä kotitaloustöihin. Eikä vain miksi tahansa kotitaloudenhoitajaksi, vaan lyhyitä keikkoja tekeväksi, joka laittaa paikat ja hommat kuntoon. Hän laittoikin Crackenthorpien kartanonkin aivan uuteen uskoon tehokkaalla taloudenpidollaan samanaikaisesti, kun teki salaisia tutkimuksia neiti Marplen puolesta. Tuosta toimeliaasta, mutta lämminsydämisestä naisesta voisi hyvin ottaa oppia.
Neiti Marple koston jumalattarena teoksessa huomasin ensimmäisen kerran, että Marple on selkeästi vanhentunut. Ennen tuota en ollut edes tullut ajatelleeksi kuinka paljon aikaa näiden teosten välillä on kulunut. Tässäkin teoksessa tuli tuttuja henkilöitä vastaan ensimmäisestä Marplesta eli Murha maalaiskylässä, kun Marple oli joulun vietosta st. Mary Meadissa, tosin nämä henkilöt olivat jo selkeästi vanhempia kuin aiemmin. Myös Scotland Yardin komisario Craddock tuli tutuksi Kuolema ilmoitta lehdessä Marplessa, jossa tämän kummisetä sir Henry opasti tätä silloista märkäkorvaa kuinka kannattaa luottaa vanhoihin vainukoiriin.
Mitä itse Paddingtonista 16.50 murhajuoneen tulee, niin ikävä kyllä kyseessä oli enemmänkin tusina Christie kuin hänen parhaimmistoaan. Siitä puuttui tietty jännite, vaikka hidastempoisesta cozy crimesta onkin kyse. Yllätyksiä oli toki luvassa ja juoni ei ollut helpoimmasta päästä arvata. Eli jos kaipaa välipalalukemiseksi hiukan Christietä sopii tämä ihan kiva teos siihen, mutta mikäli ei ole Christien suurkuluttaja suosittelisin kokeilemaan hänen nokkelampaa tuotantoaan kuten Kuolema Niilillä.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Jokken kirjanurkka, Agatha Christien kirjat, Luetut, lukemattomat ja Vauhkon kirjat ja kirjaimet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti