Kirjan nimi: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista (Nine Perfect Strangers)
Kirjoittaja: Liane Moriarty, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2019
Sivumäärä: 452
Mistä: Kirjastosta
' NAMASTE JA TERVETULOA TRANQUILLUM HOUSEEN JOSSA UUSI MINÄSI ODOTTAA. '
s. 32
Francesin elämä on kriisissä. Hänen sydämensä on murtunut, uutta rakkausromaania ei enää julkaista hänen saaman murskakritiikin vuoksi ja kaiken lisäksi selkäkin vaivaa. Francesin ystävä Ellen vinkkaa hänelle ylellisestä terveys ja hyvinvointikeskus Tranquillum Housesta, jossa lähestymistapa voi olla epäperinteinen mutta tulokset sitäkin parempia. Frances siis ilmoittautuu kymmenen päivän elämänmuutos retriitille, jossa elektroniset vempaimet ovat kiellettyjä alkoholin, kofeiinin ja herkkujen lisäksi. Ehkä täällä hän voisi nuolla haavojaan rauhassa.
Tranquillum Houseen on saapunut myös kahdeksan muuta vierasta. On nuori äveriäs pariskunta, jonka suhde on ajautunut kriisiin. On kolmihenkinen perhe, jota suru tuntuu ympäröivän. On myös perinteisempiä painonpudotuksen toivossa saapuvia, jotka uskovat sen parantavan heidän elämänsä kipukohdat. Viimeisenä myös mies, joka harrastaa hyvinvointiretriittejä. Kaikkia näitä parannuksen toivossa saapuneita eksyneitä sieluja luotsaa hyvinvointiguru Maša. Maša, joka on päättänyt nostaa retriittinsä aivan uudelle tasolle varmistaessaan, että hänen rakkaiden asiakkaidensa muutos olisi pysyvä.
' Yhdeksän vierasta, jotka asettuivat juuri nyt taloksi huoneisiinsa, kiertelivät paikkaa, lukivat hermostuneesti infopakettia, joivat smoothieta, nauttivat ehkä ensimmäisistä kylpylähoidoista ja odottivat pelokkaina, mitä tuleman piti.
Maša rakasti heitä jo nyt. Heidän vaivautuneisuuttaan ja itsehalveksuntaansa, heidän läpinäkyviä valheitaan, heidän defensiivisiä vitsejään joilla he yrittivät peittää tuskansa luhistuessaan ja särkyessään hänen edessään. He olivat kymmenen päivää hänen, hän opettaisi ja ravitsisi heitä, muovaisi heistä ihmisiä, joita he voisivat ja joita heidän pitäisi olla. '
s. 98-99
Moriartyn teos osui eteeni juuri oikeaan aikaan. Olen itse kamppaillut löytääkseni tasapainoisen ja terveellisemmän kehyksen elämälleni. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista puhuttelikin minua siis juuri tässä hetkessä. Jokaisella retriittiin saapuneella oli omat haasteensa, jotka kuormittivat elämää, joihin he kaipasivat apua ja tukea. Kuinka ravita mieltä, kehoa ja sielua muutoksessa kohti uutta minää. Tranquillum Housen puitteet kuulostivat ihanilta vanhoine historiallisine kartanoineen, hierontoineen ja kylpyineen, räätälöityine ruokineen ja elämineen ilman elektroniikan tuomia häiriötekijöitä. Olla vain läsnä ja tehdä aamu taijia ruusupuutarhassa.
Olin siis teoksen lumoissa seuraamassa lukuisien eri henkilöidemme matkaa itseensä. Pidin siitä, kuinka kertoja aina vaihtui niin että Moriarty pystyi teoksessaan pureutumaan useammanlaiseen kipeään ihmiskohtaloon. Ikävä kyllä Mašan hoitometodit rupesivat saamaan lisäkierroksia teoksen edetessä niin että lopulta mentiin jo aika pahasti yli. Henkilöitä oli muutenkin jo niin monia, että heidän rakentamisensa monitahoisiksi olisi vaatinut paljon palstatilaa ja aikaa uppoutua, mutta tämän kehityksen katkaisi tuo Mašan fanaattisuus. Fokus siirtyi henkilöistä Mašan epätyypillisiin hoitomenetelmiin jättäen henkilöt ja heidän sisäiset kamppailunsa enempi taka-alalle.
Ihastuin siis teoksen alkupuoliskoon mutta petyin siihen suuntaan, johon Moriarty lopulta päätti viedä tarinaansa. Kaikissa teoksissa ei aina tarvitsisi olla niin suurta juonenkaarta ja loppuhuipennusta. Olisin voinut nauttia tästäkin teoksesta vain rauhallisena ihmiskuvauksena. Teos jäikin siis hiukan ohueksi tuoden enempi viihdearvoa kuin puhuttelevaa ajateltavaa. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista ei yllä Moriartyn Mustat valkeat valheet teoksen tasolle, jossa samppanjakuplainen tarina sai myös tummia sävyjä käsitellen rankkojakin aiheita. Pidän kuitenkin Moriartyn näennäisen kevyestä ja vaivattomasta kerrontatavasta, joka imaisee mukaansa.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Leena Lumi, Anna Vihervaarasta, Amman lukuhetki, Lumiomena, Kirjoihin kadonnut, Kulttuuri kukoistaa, Kaiken ei tarvitse olla totta, Kirjanmerkkinä lentolippu, Paljon melua kirjoista, Kirjakaapin kummitus, Kasoittain kirjoja ja Teetä ja teoksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti