Maailman ympäri 80 päivässä - Jules Verne

Kirjan nimi: Maailman ympäri 80 päivässä (Le tour de monde en 80 jours)

Kirjoittaja: Jules Verne, suomentanut Kristina Haataja
Kustantaja: Minerva

Julkaisuvuosi: 1872, suomennos 2008

Sivumäärä: 237

Mistä: Kirjastosta

' "Niin, niin, kahdeksassakymmenessä päivässä", huudahti Andrew Stuart ja löi vahingossa valtin pöytään, "mutta siihen ei olekaan laskettu huonoa säätä, vastatuulia, haaksirikkoja, rautatieonnettomuuksia ja niin edelleen."

"Kaikki on laskettu", vastasi Phileas Fogg ja jatkoi peliä, sillä nyt keskusteltiin jo pelin aikana.

"Entä jos intialaiset ja intiaanit repivät rautatiekiskot irti!" huusi Andrew Stuart, "entä jos ne pysäyttävät junat, ryöstävät junavaunut ja skalpeeraavat matkustajien päänahan!"

"Sekin on laskettu", vastasi Phileas Fogg lyöden pöytään viimeiset korttinsa ja lisäsi: "Kaksi valttia."

Andrew Stuart jonka vuoro oli jakaa, keräsi kortit ja sanoi:

"Teoriassa kyllä olette oikeassa, herra Fogg, mutta käytännössä..."

"Myös käytännössä, herra Stuart." [- -]

"No, näyttäkää sitten että on!"

"Maailman ympäri kahdeksassakymmenessä päivässä?"

"Niin."

"Hyvä on, minä näytän." '

s. 20

 

Vuonna 1872 Lontoossa elelee muuan herrasmies Phileas Fogg, jolla riittää varallisuutta, ja joka on kunnioitetun reformiklubin jäsen. Hänestä ei paljon tiedetä paitsi että hän toimii päivästä toiseen samojen kellontarkkojen rutiinien mukaisesti ja pelaa vistiä kaiket illat tuolla klubilla. Nyt erään pelisession tiimellyksessä tulee puhe, kuinka maailma on pienentynyt, kun uudet rautatiet halkovat niin Intian kuin Yhdysvaltojen valtioita nopeuttaen matkantekoa huomattavasti. Matemaattinen Phileas Fogg toteaa, että maapallon voi itseasiassa kiertää täsmälleen 80 päivässä. Tämä on teoreettinen minimiaika, joka menisi kulkuneuvojen saumattomalla toimimisella yhteen. Herra Fogg on kuitenkin vakuuttunut, että hänen tarkat laskelmansa pitävät kutinsa ja että erilaisista mahdollisista viivästyksistä huolimatta tämä on mahdollista. Muut eivät usko häntä ja lyödäänkin veto. Phileas Foggilla on hänen laskelmansa mukaiset 80 päivää aikaa kiertää maapallo juosten kulkuneuvosta toiseen ja panoksena on huimat 20 000 puntaa!

Täsmälliselle herra Foggille on kunnia-asia todistaa väitteensä oikeaksi, joten matkaan lähdetään jo samaisena iltana, vaikka häviäminen tarkoittaisi hänen koko omaisuuden menettämistä (huimien matkakulujen jälkeen luonnollisesti). Mukaan tällä matkalle hän ottaa juuri samaisena aamuna hänelle uudeksi palvelijaksi pestautuneen ranskalaisen Jokapaikanhöylän. Jokapaikanhöylän, joka oli nimenomaan valinnut pestautua Phileas Foggille, joka oli koko kuningaskunnan säntillisin ja kotioloissa viihtyvin herrasmies. Yllätys onkin siis melkoinen, kun samaisena iltana täsmällisyydenperikuva herra Fogg saapuu klubilta etuajassa ja otetaankin nokka kohti Suezia, Bombayta, Kalkuttaa, Hong Kongia, Jokohamaa, San Franciscoa, New Yorkia... Matkalla on vain pieni mutka. Samoihin aikoihin Englannin pankista on ryöstetty suuri summa rahaa. Innokas salapoliisi Fix on vakuuttunut, että yllättäen uskomattomalle matkalleen lähtenyt herra Foggin on oltava syyllinen tuohon ryöstöön. Alkaa siis samalla jahti, joka on vievä heidät koko maailman ympäri!

' Ei hänellä ollut aikomustakaan lähteä katselemaan Bombayn nähtävyyksiä, ei kaupungintaloa, ei upeaa kirjastoa, ei linnoituksia, ei telakoita, ei puuvillamarkkinoita, ei basaareja, ei moskeijoita, ei synagogia, ei armenialaisia kirkkoja eikä edes komeaa, Malebar-Hillillä sijaitsevaa, kahden polygonisen tornin ympäröivää pagodia. Hän ei ihastellut Elophantan mestariteoksia, ei salaperäisiä maanalaisia parsilaisia hautakammioita eikä Kanherin luolien buddhalaisarkkitehtuurin jäännöksiä Salcettan saarella.

Phileas Fogg ei ollut utelias. Tullessaan ulos passitoimistosta hän käveli levollisesti rautatieasemalle jossa söi päivällistä. '

s. 52-53

Hmm, mistäköhän oikein aloittaisi tämän teoksen kanssa... Kuten yllä olevasta lainauksesta näkee niin herra Foggia eivät tosiaan kiinnostaneet ne turhat paikat, joiden läpi he kulkivat. Hän toimi kuin vedetty kellopeli ja mekaanisen kylmästi suoritti etappia toisensa jälkeen kirjaamalla muistikirjaansa päiviä suhteessa suunniteltuun matkustusaikatauluun. Tämä listamainen kerronta kuvasikin hyvin päähenkilömme luonnetta. Jäin kuitenkin kipeästi kaipaamaan lisää syvyyttä henkilöihin ja tapahtumiin, sillä nyt vain selostettiin matkaa hyvin konemaisesti ja aina väliin sitten ole lisätty muutama Jokapaikanhöylän kohellus tai matkan takaisku, johon kylmähermoisen herra Foggin piti vastata aina mitä uskomattomimmilla rahaa syövillä ratkaisulla. Loppujen lopuksi tuota matkaahan kuljettiin aiottujen junien ja laivojen lisäksi muuan muassa norsulla ja tuulikelkalla. 

 

Voin hyvin kuvitella, että omana aikanaan 1800-luvulla, kun muu maailma oli suurimmalle osalle vielä hyvinkin tuntematonta aluetta, niin tämä on ollut kiinnostava ja eksoottinen tuulahdus kaukomailta. Harmi vain, että herra Foggin kulkuvälinehyppelyn vuoksi jätettiin suuri osa vain listauksen muotoon, mitä kaikkea siellä olisikaan voinut nähdä ja kokea. Näin modernina lukijana ja paljon matkustaneena en kokenut tämän teoksen tuovan juurikaan mitään lisää kokemuspiiriini. Oikeastaan Vernen kuvaukset olivat juuri niitä 1800-luvun karikatyyrisiä, kuinka nainen on joutumassa Intiassa roviolle tai intiaanit voivat hyökätä villeinä ja väkivaltaisina junien kimppuun. Luonnollisesti maailma on ollut aika eri tuolloin, mutta jäin silti kaipaamaan hiukan monipuolisempaa katsausta ulkomaalaisiin.

Odotukseni tämän klassikon suhteen olivat suhteellisen korkealla. Lapsena suorastaan rakastin tuota filmatisointia ja järkytyinkin kun tämä Vernen teos ei täysin vastannutkaan muistikuviani. Fogg ei olutkaan vain lontoolainen herrasmies vaan yllättäen myös tuo pikkutarkka kylmähermoinen täsmällisyyden perikuva. Jokapaikanhöylä puolestaan tuntui olevan mukana tuomassa sitten jotain eloa ja häsläyksen makua. Eikä pidä edes aloittaa tuosta kammottavasta Passepartout (hauska kielileikki ranskaksi) nimen suomennoksesta Jokapaikanhöyläksi! Jostain syystä löysin tämän klassikon kirjastostamme lastenosastolta. Tietysti myös nuoret voivat kiinnostua tästä helppo- ja nopealukuisesta klassikosta, mutta veikkaisin että samaistumispintaa ei välttämättä löydy niin paljon kuin vaikkapa Robert Louis Stevensonin Aarresaaresta lapsikertojineen. Tästä  Vernen teoksesta kun ei nuoria henkilöitä löydy laisinkaan vaan keski-ikäiset miehet suorittavat maailmanympärysmatkaansa. Aika ohueksi jäikin siis tämän lukukerran saanti, vaikka paikoin tulikin jännitettyä miten tässä käy ja kuinka pulmat ratkaistaankaan kaikesta huolimatta. Tiedänpähän nyt pitäytyä jatkossakin tuossa elokuvaversiossa.

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Todella vaiheessa, Oksan hyllyltä, Kirjakimara, Tuulin viemää, Kannesta kanteen, 100 kirjaa, Anna minun lukea enemmän, Käännä jo sivua, Orfeuksen kääntöpiiri, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjaklassikot, Emman ja Riikan kirjablogi, Lukuvuosi ja Kirjojen keittiö