Aarresaari - Robert Louis Stevenson

Kirjan nimi: Aarresaari (Treasure Island)
Kirjoittaja: Robert Louis Stevenson, suomentanut O. E. Lampén

Lukija: Jukka Pitkänen
Julkaisija: Saga

Julkaisuvuosi: 1881-1882, äänikirja 2018

Kesto: 8h 2min

Mistä: Kirjastosta

 

' Viisitoista miestä arkulla vainaan, 

huh hah hei ja rommia pullo! '

 

Jim Hawkins on nuori poika Englannin länsirannikolla Bristolin läheltä. Hänen vanhempansa pitävät hiukan syrjässä majataloa Amiraali Benbowta, jolla on omat vakiokävijänsä. Jimin elämä tulee kuitenkin muuttumaan, kun vanhahko rommia kittaava merimies saapuu majatalon asukkaaksi. Tämä enimmäkseen juopunut Kapteeni osaa olla jokseenkin pahansisuinen, mutta koska häntä ei uskalla häätääkään jää hän majataloon asustamaan. Jimin tuo salaperäinen Kapteeni palkkaa tähystämään puujalkaista merimiestä. Miestä, jota hän ei millään haluaisi kohdata.

Jonkin ajan päästä majatalo saa kuitenkin toisen karaistuneen merikarhun vieraakseen. Tämä on tullut etsimään Kapteenia, sekä tämän halussa olevaa omaisuutta. Tästä tapahtumat rupeavat eskaloitumaan. Merirosvot ovat nimittäin päättäneet saada käsiinsä erään aarrekartan - keinoja kaihtamatta. Kyseinen kartta kuitenkin päätyy nuoren Jimin käsiin, joka jakaa tietonsa kylällä arvostetun tohtori Liveseyn kanssa. Pian on Hispaniola-aluksella jo nokka kohti tuota mystistä aarresaarta mukanaan tohtori, rahoittaja Trelawney, kapteeni Smollett sekä Jim laivapojan virassa. Onpahan kokin virkaan saatu myös erityisen luotettava puujalkainen kokki John Silver. Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta tällä matkalla. Retkiseurue tulee ottamaan vielä useasti yhteen raakalaismaisten merirosvojen kanssa eikä kenenkään henkikulta ole turvassa tuolla kauhujen saarella.

 

Stevensonin merirosvotarina on todellakin klassikko. Monet meille merirosvoihin assosioiduista asioista kuten aarrekartat, joissa on isot punaiset x:t, puhuvat papukaijat, puujalat ja trooppiset autiosaaret ovat saaneet inspiraatiota muun muassa juuri tästä 1800-luvun romaanista. Voin hyvin kuvitella kuinka ennen tämä oli mitä jännittävin tarina, josta pienet pojat, ja miksei tytötkin, ovat innostuneet lukiessaan seikkailutarinaa satumaisen aarteen metsästyksestä, huimista sattumuksista ja kammottavaista yhteenotoista pahamaineisten piraattien kanssa. Tarina on kerrottu Jimin jälkikäteen kertomana selostuksena tapahtumista samaan tapaan kuin 1800-luvun toinen klassikkokin Mary Shelleyn Frankenstein. Näin kertoja on perillä tulevista käänteistä ja luo vielä lisäjännitystä kommentoimalla, kuinka vähänpä he vielä tiesivät niistä kaikista kauhuista, joita he tulisivat kohtaamaan.

Olin ajatellut, että tällaiset seikkailuromaanit voisivat olla minun juttuni, sillä olenhan nyt löytänyt jälleen nuoruuden paloni fantasiakirjallisuudenkin pariin. Jotenkin Aarresaari ei kuitenkaan tuntunut nappaavan. Jimin kerronta tuntui vain liikkuvan seuraavasta tapahtumasta ja seikkailusta toiseen ja missään välissä ei oikein pysähdytty tai pohdittu sen enempää. Samaan aikaan kuitenkin teos on 1800-luvun tuotos eli kerronta on hyvin rauhassa etenevää, ainakin jos kaipaa tuon aarteen jo löytyvän. Tämä olikin hyvin hämmentävää, sillä teos tuntui samaan aikaan junnaavan vain paikallaan, mutta sisältävän aivan liiaksi nopeatempoisia sattumuksia ja vaarallisia selkkauksia, joihin päähenkilömme joutuvat.

 

Suhteellisen lupaavan alun jälkeen en oikein päässyt teoksen kanssa samalla aaltopituudelle. Voin kuitenkin nähdä, että lapsena tämä olisi voinut upota minuun mainiosti. Näin aikuislukijana puolestaan jäin kaipaamaan muihinkin hahmoihin lisää syvyyttä kuin monitahoiseen John Silveriin ja tarinan jännitysnäytelmien pienoista karsimista. Aikuisempaan makuun voinkin suositella kokeilemaan Stevensonin toista tunnettua teosta eli kauhuklassikkoa Tohtori Jekyll ja herra Hyde.

Tähdet: 2 / 5

Muualla luettu: Tuulin viemää, Kirjoihin kadonnut, Lurun luvut, Hyönteisdokumentti, Jos vaikka lukisi, Lukuvuosi, Kirjaston kummitus, Orfeuksen kääntöpiiri ja 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä