Garpin maailma - John Irving

Kirjan nimi: Garpin maailma (The World According to Garp)
Kirjoittaja: John Irving, suomentanut Kristiina Rikman
Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 1978, suomennos 1980

Sivumäärä: 600

Mistä: Isältä lainassa

' Mutta Jenny ei koskaan oikein ymmärtänyt miten "poliittinen" hänen kirjansa oli - tai miten sitä voitaisiin käyttää sellaisena. [- -]

Garpin mielestä Jenny ei koskaan lakannut hoitamasta. Hän oli hoitanut Garpin Steeringin läpi, hän oli ollut yksitotinen kätilö omalle oudolle elämäntarinalleen, ja lopulta hänestä oli tullut eräänlainen sielunhoitaja naisille joilla oli ongelmia. Hänestä tuli lujaluontoinen kuuluisuuden henkilö ja naiset etsivät hänen neuvojaan. Seksuaalisesti epäilyttävän yllätysmenestyksen myötä Jenny Fields tuli synnyttäneeksi kokonaisen naisten kansakunnan, joka ryhtyi tekemään omia elämänvalintojaan; Jennyn esimerkki rohkaisi näitä naisia tekemään ei-hyväksyttyjä ratkaisuja. '

s. 169

 

Garpin äiti Jenny Fields on erilainen persoona. Häntä eivät voisi sukupuolisuhteet tai yliopistosta aviomiehen metsästykset vähempää kiinnostaa. Yläluokkaisen perheensä kauhuksi hän ryhtyy 'vain' sairaanhoitajaksi. Tämä ei ole kuitenkaan syy miksi hänen myöhemmin kirjoittamasta omaelämänkerrallisesta Seksuaalisesti epäilyttävä teoksesta tulee feministien raamattu. Jenny haluaa nimittäin lapsen, mutta ei miestä. Toisen maailmansodan aikaan sairaalat ovatkin tulvillaan jos jonkinlaisia loukkaantuneita. Näin T.S. Garp saa omintakeisesti alkunsa. Jenny on nainen, joka heittää huithapelit yhteiskunnan oletuksille.

Seuraavat vuodet Jenny keskittää energiansa Garpin parasta ajatellen. Hän ottaa sairaanhoitajan toimen Steeringin arvostetusta koulusta ja istuu kaikki kurssit läpi, jotta voi pojan ollessa tarpeeksi vanha ohjeistaa hänet parhaille kursseille. Jenny ja Garp ovatkin läheiset. Vapaa-ajan aktiviteettinä Garp päätyy harrastamaan painia koulun joukkueeseen ja painisalin laidalla painiohjaajan tytär Helen on aina lukemassa. Tehdäkseen tyttöön vaikutuksen päättää nuori Garp ryhtyä isona kirjailijaksi - onhan se syy kuin mikä tahansa muukin. 

Aikuisena Garp tavoittelee kirjallisia unelmiaan, mutta jää auttamatta aina kuuluisan äitinsä varjoon. Jennyn ympärille kerääntyykin jos jonkinlaista feminististä liikettä, jotka haluaisivat saada hänestä oman agendansa puolestapuhujaa, ja Jenny hoivaa ja auttaa koska se on hänen luontonsa. Garp ei voi sietää näitä äitinsä liehittelijöitä. Hänen kirjoittamisensa takkuaa ja vaikka hän kuinka yrittää niin syrjähypyt vievät mennessään avioliiton saralla. Onneksi on lapset joista huolehtia, kun vaimo tekee yliopistolla uraa. Tämä on kuitenkin elämää eikä siitä liuta vain auvoisasta läpi. Tässä rönsyilevässä tarinassa seurataankin mitä kaikkea se Garpin eteen heittääkään.

' "Äläkä sinä ole huolissasi karhuista", sanoi isoäiti.

Entä sitten? mietti Garp. Mitä sitten tapahtui? Hän ei ollut aivan varma mitä oli tapahtunut tai miksi. Garp oli synnynnäinen tarinankertoja, hän sepitti asioita yhden toisensa perään ja ne näyttivät sopivan yhteen. Mutta mitä ne tarkoittivat? Tuo uni ja nuo epätoivoiset viihdyttäjät ja se mitä heille kaikille viimein tapahtuisi - kaikki oli nidottava yhteen. Mikähän tuntuisi selityksenä luontevimmalta? Millainen loppu saisi heidät kaikki kuulumaan osana samaan maailmaan? '

s. 141

Minua on viime aikoina vaivannut pienoinen lukujumi. Jostain syystä teosten imu ei vain ole vetänyt puoleensa ja lukukokemukset ovat jääneet keskinkertaisiksi tai jopa sen alle. Ajattelinkin, että Keltainen kirjasto on brändinä sellainen, jonka pitäisi taata laatulukemista. Luin pari vuotta sitten ihka ensimmäisen Irvingini Minä olen monta, joka nousikin vuoden top listaukselleni. Isäni ja siskoni ovat myös hehkuttaneet Irvingin omanlaatuista tuotantoa jo vuosia, joten ajattelin nyt jos koskaan tämän Irvingin tunnetun teoksen toimivan lukujumin avaajana. Ja kyllähän se heti ensisivuilta kävi selväksi, että Irving kyllä osaa kirjoittaa! Olin jo ehtinyt unohtaa minkälaista kirjallista ilotulitusta on seurata hänen nokkelia sanailujaan ja rehellisen rouheita henkilöitään. Taidokasta - oli sana joka pyöri mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan.

 

Aluksi tarina siis naulitsi minut matkaansa. Keskivaiheella koettiin kuitenkin pieniä ryppyjä rakkaudessa, kun päästiin tietynlaiseen suvantokohtaan. Silloin seurattiin sivu toisensa jälkeen Garpin ennenaikaista keski-iän kriisiä pettämisineen ja kirjoittamisjumeineen ja tarina tuntui hiukan laahaavan. Aivan kuten Garpilla oli vaikeuksia saada kirjoitettua rikasta ja osuvaa kuvausta niin tuntui myös Irvingiltä olevan hänen terävin terä hiukan hukassa. Irving on eittämättä todella taitava kirjoittaja, mutta se isompi sanoma tai teema, joka nostaa hyvän kirjan uudelle tasolle jäi uupumaan, kun samoja avioliitto ja turhautumisteemoja pyöriteltiin uudestaan ja uudestaan. Irvingin kanssa on kuitenkin se, että koskaan ei voi tietää minkälaisen käännöksen tarina ottaa seuraavaksi. Tuon keskivaiheen suvannon jälkeen sainkin nimittäin aikamoisen kierrepallon palleaan ja tarina sinkoutui aivan uusille laineille, jotka jälleen naulitsivat minut lukemisen pariin.

Irvingille on kyllä myös jälleen kerran nostettava hattua rikkaasta hahmogalleriasta, joka ei ole tusinatavaraa. Jenny on kunnon omantiensä kulkija. Hänen läheinen ystävänsä on entinen miesten amerikkalainen jalkapallo tähti Roberta, joka on vaihtanut sukupuolta. Pyöriipä Jennyn ympärillä myös hyvinkin radikaaleja ja suvaitsemattomia naisia - ellenjamesiläisiä, jotka ovat leikanneet kielensä pois protestoidakseen naisten kokemaa seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Toisaalta Irving tuntuu tuovan esiin vahvoja naisia, jotka uskaltavat elää omaa elämäänsä, mutta toisaalta hän samalla irvii yli menevälle feminismille. Jennyhän ei itse koe olleensa feministi. Hän vain kirjoitti oman tarinansa. Muut ovat ne jotka loivat hänen teokselleen sen merkityksen. Voi kunpa sukupuolten vastakkainasettelusta päästäisiin jo pikkuhiljaa. Viha ei ikinä tuo mitään hyvää mukanaan kuten ellenjamesilaisistakin nähtiin... Toisaalta myös Garp sekoittaa oman aikansa perinteisiä sukupuolirooleja jäädessään koti-isäksi vaimon tehdessä uraa.

 

Kokonaisuutena en ole kuitenkaan ihan varma mitä ajatella tästä teoksesta. Tuntui aivan kuin Irvingin oma teos olisi pitkälti seuraillut Garpin kirjailijakokemuksia. Tästä kaikesta sopasta nimitäin tuntui rakentuneen huikan liian makaaberi tai barokkilainen melodraama kuten Garpin teoksia kuvailisi. Garpin elämäntarinan väliin oli nimittäin kirjoitettu otteita hänen teoksistaan (ns. teoksia teoksen sisällä) ja pakko sanoa, että ainut Garpin tarinoista mistä pidin oli hänen ensimmäinen Pensionaatti Grillparzer pyöräilevine karhuineen ja uniennustajineen. Muuten näiltä sivuilta tihkui makuuni liikaa raiskauksia, kuolemaa, väkivaltaa, pettämistä, sukupuolten vastakkainasettelua... Ei siis ollut varsinainen kevyt kesäteos. Irvingin tavaramerkiksikin jo nousseet paini ja karhut olivat kuitenkin jo vankasti läsnä. Eikä se kaikki ollut suinkaan yhtä kurjuutta, sillä Irving osaa huumorinkin taidon sanailuissaan. Sanoisin että hyvä teos, mutta en ehkä ollut sen optimaalisinta lukijakuntaa.

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: 100 kirjaa, Hyllyn täydeltä, Luettua, Nenä kirjassa, Ankin kirjablogi, Narseskan kirjanurkkaus, Kirjavaras Rere, Kirjaurakka ja Sonjan lukuhetket