Kirjan nimi: Au revoir ja näkemiin, Agneta (Au revoir Agneta)
Sarja: Agneta #2
Kirjailija: Emma Hamberg, suomentanut Saara Kurkela
Lukija: Vuokko Hovatta
Julkaisija: Wsoy
Julkaisija: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2023, suomennos ja äänikirja 2024
Kesto: 11h 26min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Je m'appelle Agneta teoksessa tapasimme viisikymppisen ruotsalaisen Agnetan. Hän eli harmaata ja epätyydyttävää elämää, kunnes päätti repäistä ja lähteä ranskaan au pairiksi vaikkei edes osannut kieltä. Lasten sijasta hänen hoidokikseen paljastui iäkäs ja muistisairas Einar, joka asui pienessä maalaiskylässä vanhassa luostarissa, josta oli remontoitu aikamoinen homoluola Einarille ja tämän jo edesmenneelle miehelle Armanille.
Nyt Agneta on tosiaan löytänyt oman paikkansa maailmassa ja se on tuolla ihastuttavassa ranskalaisessa pikkukylässä. Kieltä hän ei vieläkään osaa, mutta onneksi google kääntäjä auttaa. Nyt tämä idylli on kuitenkin murtumassa, sillä Agneta tulee tietämättään tehneeksi suuren virheen. Hän päästää sähkö- ja vesimittarin asentajat sisään! Näin luostarin käyttökustannukset nousevat tähtitieteellisiksi. Mutta pystyykö Agneta pelastamaan Einarin ja tämän luostarin? Onneksi ranskassa Agnetasta on muotoutunut laventelinainen, jolle mikään este ei ole liian suuri ylitettäväksi. Mutta riittääkö sekään?
Ihastuin vuosi sitten tuohon Agnetasta kertovaan ensimmäiseen osaan. Se oli jotenkin niin lämmin tarina itsensä löytämisestä ja tuon pikku kylän kyläyhteisöstä. Agnetan höpöttävä kertojaääni oli myös ihastuttava ja omaperäinen. Luonnollisesti halusin siis palata vielä uudemman kerran tuonne mukavaan ranskalaiseen miljööseen katsastamaan miten kaikki siellä voivatkaan. Mutta se taisi olla pienoinen virhe.
Ei pidä ymmärtää väärin, tämä teos oli edelleen vetävä ja Agneta hurmaava kertoja. Mutta voih kun edellisessä osassa kaikki päättyi niin toiveikkaasti ajatukseen että he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Näin jo sieluni silmin tuon hahmokatraan leppoisan tulevaisuuden yhdessä. Ja sitten tässä osassa kaikki muuttuikin. Alun ihana ranskalainen miljöö vaihtuikin takaisin harmaaseen ja ahdistavaan Ruotsiin. Ja vaikka tälle hyvän mielen teosten genrelle tyypillisesti loppu oli toki toivoa täynnä, niin se ei silti ollut juuri se loppu minkä minä olin halunnut: Se missä kaikki nämä ihanat hahmot jäävät tuonne luostarin puun varjoon siemailemaan hyvää ranskalaista viiniä - yhdessä. Minulle tuli suorastaan teoksen päätyttyä hiukan höynäytetty olo. Eihän tämän näin pitänyt mennä!
Nyt kun olen saanut vuodatettua tuon järkytyksen ulos systeemistäni, niin todettakoon, että olihan tämä Hambergin tarina muuten varsin mukavaa kuunneltavaa. Tuo Agneta hupsu kertojaääni on vain niin mainio ja lukija Hovatta onnistuu tavoittamaan teoksen hengen loistavasti. Tässä oli myös jälleen hienoa kerrontaa itsensä löytämisestä ja viimeinkin vapautumista. Uskalluksesta olla oma itsensä, vaikka se vaatisikin pari mutkaa matkassaan. Ihanaa, että tällaisia teoksia tehdään myös hiukan vanhemmilla päähenkilöillä eikä kaikki pyöri vain parikymppisten suhdesotkuissa. Tuo luostari ja sen ympäröivän kylän yhteisö veti jälleen puoleensa ja taitavasti Tukholman harmaa elämä loi tuolle värikylläiselle ranskalle kontrastia. Hurrasin mielessäni aina kun Agneta onnistui antamaan piupaut muiden jähmeille odotuksille. Vietin siis Hambergin teoksen imussa monta hyvää hetkeä. Mutta hiukan pitää kyllä rokottaa tähtiä siitä, että tuo idyllinen mielikuvani kaiken loppuna mentiin romuttamaan.
Tähdet: 3.5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Amman lukuhetki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti