Miniä - Tuomas Kyrö

Kirjan nimi: Miniä

Sarja: Mielensäpahoittaja #3

Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Kirjakauppaliitto

Julkaisuvuosi: 2012

Sivumäärä: 122

Mistä: Kirjastosta

 

' Appiukon saapumiseen on aikaa kolme tuntia.

En minä tiedä mitä 80-vuotiaan miehen ja 43-vuotiaan naisen yhteiselämässä syödään. Appiukon ruokavalio koostuu perunasta, minä olen siirtynyt riisiin, nuudeleihin ja linsseihin jo vuosia sitten. Lisäksi on näitä pikantteja pikkueroja, kuten puoli vuosisataa ja elämänkatsomus. Saako sillä reseptillä gratiinit rakennettua? '

s. 21

 

Miniällä on luvassa rentouttava vapaa viikonloppu. Mies ja lapset ovat lähteneet sysisuomeen appiukkoa tapaamaan eikä töitäkään tarvitse painaa ennen maanantaita. Voi että miniä onkaan väärässä. Pian nimittäin kuuluu puhelinsoitto mieheltä. Appi on loukannut itsensä eikä sitä voi jättää yksin syrjäiseen mökkiinsä kipeän jalan kanssa. Appi on siis tulossa kylään espoolaiseen rivitaloon, jossa he asuvat. Ainut lisä mutta on vain, että mies ei pääse kumminkaan vielä lähtemään. Miniän pitää nyt jotenkin keksiä miten selvitä syrjäkylien Mielensäpahoittajan kanssa tälle vieraassa edistyksellisessä kaupunkimiljöössä.

 

Miniä odottaa jännityksellä kohtaamista ja samalla muistelee minkälainen kauhea kokemus oli ollut tavata melkein kaksikymmentä vuotta sitten appivanhemmat ensimmäisen kerran viimeisillään raskaana. Mielensäpahoittajalla kun on omat tapansa elää ja tehdä hommat ja kaikki sitten sopeutuvat siihen. Siinä paha missä mainitaan, ja pian Mielensäpahoittaja onkin jo miniän rappusilla omien eväiden ja lakanoiden kanssa - eihän muiden vermeistä ole mihinkään, vielä pehmennysaineitakin käytetty pyykkiin pyh. Sukupolvien yhteentörmäys on aikamoinen eikä tilannetta helpota työkriisi, jota miniän on aivan pakko hoitaa viikonloppuna. Ei siis muuta kuin appi autoon jurnuttamaan ja tärkeitä liikekumppaneita tapaamaan!

 

' Kuljettaja nostaa takaluukusta appiukon nyytit maahan. Paperipussista pilkistää porkkanoita ja lanttuja, niiden vieressä säkillinen perunoita. Muut tavarat kulkevat narulla suljetussa pahvilaatikossa. Kangaskassissa on itse tehtyjä mehuja ja muutama purkki piimää. [- -]

En tiedä mistä sysisuomalaisen heimon varmuus omien muutaman tuotteensa suhteen tulee, mutta se heillä on. Sieltä tulevat heidän mielestään sitkeimmät kestävyysjuoksijat, kiinteimmät perunat ja juotavin piimä. '

s. 43 

 

Ai että minä mieleni pahoitin, kun kertojana ei ollutkaan itse Mielensäpahoittaja vaan stereotyyppinen helsinkiläinen uranainen. Näkökulmahan kaikkeen menoon oli siis aivan vinksallaan. Eihän näillä kahdella vain voi olla mitään yhteistä, sillä Mielensäpahoittajalle makkara tarkoittaa kasvisruokaa ja perunat ovat elämänveri. Miniä ei puolestaan ole kertaakaan edes käyttänyt remontoitua keittiötään ja astiatkin ovat epäkäytännöllisiä mutta trendikkäitä. Paljonhan siinä tulee konvervenkkejä ja yhteenottoja maailmojen väleille. Toisaalta oli koskettavaa kun miniä lopulta oppii tietyllä tapaa ymmärtämään omalaatuista anopin ja appensa suhdetta. He ovat kuin köynnös, joka pitää yhtä tuli mitä tahansa eteen. Onkohan nykyajan ylitsepursuavassa ja hektisessä maailmassa enää edes mahdollista muodostaa noin vahvaa rikkomatonta sidettä.

Olen lukenut Mielensäpahoittaja -sarjaa viimeksi kymmenen vuotta sitten, mutta nyt sain inspiraation palata tämän sysisuomalaisen änkyrän pariin. Ai että nautinkin hersyä Mielensäpahoittajan jutuille. Varsinkin noissa takaumissa kun miniä kävi kylässä appivanhemmillaan oli sitä varsinaista mielensäpahoittajan henkeä. Pitihän viimeisillään raskaana oleva miniä hiihdättää neljä kilometriä postilaatikolle, jossa ei edes ollut postia vain jotta testataan onko siinä todellista emännän ainesta. Vaikka Mielensäpahoittaja onkin aikamoinen persoona, niin silti jotakin todella symppistä on tuossa vanhassa miehessä. Maailma on muuttunut, mutta Mielensäpahoittaja ei sen mukana. Ainakin itsestänikin tunnistan aina välillä oman sisäisen sysisuomen Mielensäpahoittajan, joka haluaisi vain viljellä perunaa ja luopua turhista lattialämmityksistä pitäytyen perusasioissa.

Kauppatieteiden maisteri taustastani huolimatta koin siis silti jotenkin enemmän hengenheimolaisuutta tuon erämaiden jörrikän kuin urakeskeisen miniän kanssa. Sainkin siis enemmän irti tarinan varsinaisista dialogeista kuin varsinkin alun miniän ajatusten päivittelyistä mikä kaikki on apessa vikana. Nauroin kuitenkin ääneen useita kertoja, kun päästiin noihin venäläisiin liikemiehiin ja kaoottisiin sopimusneuvotteluihin. Kyllä oli Hassulla sedällä mielipiteitä joka asiaan. Ja muistakaa pojat että peruna on se joka tiellä pitää! Ehdottomasti haluan palata Mielensäpahoittajan maailmaan taas pian ja tällä kertaa itse änkyrän kertomana. Kyllä siitä vain enemmän saa irti, kun varsinainen Mielensäpahoittaja pääsee ääneen.

Tähdet: 3.5 / 5

 

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. Mielensäpahoittaja

2. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

 

Muualla luettua: Kirsin kirjanurkka, Kirjahullun päiväkirja, Amman lukuhetki, Kasottain kirjoja, Kirjoihin kadonnut, Villasukka kirjahyllyssä, Järjellä ja tunteella, Koko lailla kirjallisesti, Jokken kirjanurkka, Kaiken voi lukea!, Lukukausi - kirjallisia elämyksiä, Eilispäivän kirjat, Lintusen kirjablogi, Sinisen linnan kirjasto, Lurun luvut, Kirjasähkökäyrä, Lukuholistin maistiaiset, Oota, mä luen tän eka loppuun, Luettua, Lukutuulia, Olen lukenut ja luen edelleen ja Kirjojen keskellä