Sarja: Muumit #6
Kirjailija: Tove Jansson, suomentanut Laila Järvinen
Kustantaja: Wsoy
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1957, suomennos 2007
Sivumäärä: 132
Mistä: Omasta hyllystä
' Ja sitten tapahtui sellaista, mitä ei ollut nähty ei kuultu siitä päivin, jolloin ensimmäinen muumi vaipui talviuneen. Muumipeikko heräsi eikä saanut enää unta. '
s. 8
Kautta esi-isien muumit ovat talven koittaessa vetäytyneet talviunille ja heränneet uudestaan vasta kevään jälleen koittaessa. Nyt kuitenkin tapahtuu jotakin hyvin poikkeuksellista. Muumipeikko herää talviunestaan keskellä kovinta talvea. Hän kiertelee autiossa muumitalossa ja lopulta uskaltautuu kattoluukusta kurkistamaan ulos. Ja minkälaisen näyn hän kohtaakaan! Koko hänen tuntema vihreä laakso on hautautunut valkoiseen vaippaan. On autiota ja lumi kipristelee oudosti muumin silkkisellä iholla. Tämäkö on talvi?
Alkujärkytyksestä selvittyään Muumipeikko lähtee tutkimaan vieraaksi muuttunutta laaksoa. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla. Uimahuoneeseen on nimittäin muuttanut muuan Tuu-tikki sekä hänen näkymättömät päästäis ystävänsä. Myös Pikku Myy on herännyt kesken talviuniensa ja nauttii täysin rinnoin uusista kokemuksistaan. Pulkkamäkeä, hiihtoa, luistelua... Pikku Myy on elementissään, mutta Muumipeikkoa kaikki vieras vähän kauhistuttaa. Hiljalleen hän kuitenkin lämpenee tähän uuteen vuodenaikaan. On silti kevät ihana, kun se jälleen koittaa.
' Oikeastaan tämän talvijutun pitäisi loppua juuri nyt, tähän ensimmäiseen kevätyöhön. Tuo myrsky, joka kulkee läpi salongin, sopisi tavallaan komeaksi päätökseksi. Ja jokaisella olisi silloin täysi vapaus kuvitella, miten tarina jatkui. Mutta sittenkin se olisi puijausta.
Sillä ei voisi missään tapauksessa olla ehdottoman varma siitä, mitä äiti sanoi kun hän heräsi. Ja saiko esi-isä asua edelleen kaakeliuunissa. Ja ehtikö Nuuskamuikkunen tulla takaisin ennen kirjan loppumista. Ja kuinka Mymmeli oli selviytynyt ilman pahvilaatikkoa. Ja missä Tuu-tikki asui sitten, kun uimahuoneesta tuli jälleen uimahuone. Ja monista muista asioista.
On oikeampaa jatkaa.
Varsinkin jäidenlähtö on tärkeä. Se oli niin jännittävä, ettei sitä mitenkään voi jättää kertomatta. '
s. 112-113
Olen keräillyt kirjaston Ota ja jätä-hyllystä näitä muumi-kirjoja aina kun niitä osuu silmiini. Taikatalvi on kuitenkin odottanut hyllyssäni oikeaa lukuhetkeä. Nyt kun lunta jälleen pyryttää ja kinokset vain kasvavat, oli loistava hetki sukeltaa tämän talvisen tarinan syövereihin. Sen suorastaan pystyi kuvittelemaan, kuinka muumitalo on hautautunut kattoa myöten hankiin ja kuinka pakkanen kipristyttää iholla. Tai tuntemaan sen lapsuuden riemun, kun pääsi pulkkailemaan.
Kaikesta talvisuudestaan huolimatta tämä Muumi-kirja ei kuitenkaan nouse suosikikseni. Edellisissä teoksissa olen ihastunut Janssonin tapaan yhdistellä satua ja oppeja elämästä kuorrutettuna lempeällä huumorilla ja nokkelalla sanailulla. Nyt yllätyinkin, kun Muumipeikon matkassa oli tiettyä alavireisyyttä. Ehkä se kuvastaa osuvasti talven pimeyden tuomia olotiloja, mutta ennemmin olisin halunnut kulkea Pikku Myyn matkassa, joka otti kaiken ilon irti. Muumipeikko vain murjotteli, stressaili ja voivotteli hyvän tovin ennen kuin lämpeni talvelle. Toisaalta Muumipeikko ei ole ikinä ennenkään ollut lempihahmoni Muumeista, joten ei pitäisi yllättyä, että hänen kirjassaan en kokenut samoja ihastuksen hetkiä kuin aiemmissa Muumeissani. Taitavasti hänen lapsekas mielensä on kuitenkin kuvattu. Nuoruuden kiivaus sekä vahvat pettymykset ja epävarmuudet. Mukava oli silti tutustua uusiin hahmoihin. Voi tuota ihanaa esi-isää!
Tähdet: 3 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Sivuhenkilö, Kirjakaapin kummitus, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Unelmien aika, Kirjahilla, Kirjojen pyörteissä, Sivutiellä, Sinisen linnan kirjasto, Anna minun lukea enämmän, Kirjahullun päiväkirja, Illuusioita, Amman lukuhetki, Tarinauttisen hämärän hetket, Kaisa Reetta T., Kirjallinen projektini, Viis kautta viis, Villasukka kirjahyllyssä ja Kirjojen kamari
Taisin lukea tämän lukiossa ruotsiksi. Minusta taas Muumipeikkoon oli tosi helppo samastua, Tuutikista taas en tykännyt ollenkaan. :D Jotenkin rasittavan rikkiviisas tyyppi. No, ehkä kirjan näkisi ihan eri tavalla nyt reilu kymmenen vuotta vanhempana.
VastaaPoistaMonillehan tämä on ilmeisesti se yksi rakkaimmista muumikirjoista ja he ovat pitäneet tuosta Muumipeikon kehityksestä lapsesta nuoruuteen. Ehkä nuorena lukiolaisena kun itselläkin myllersi tuo kuvaus olisi siis minullekin sopinut paremmin :) Ja jep Tuu-tikki kyllä hiukan turhautti täälläkin, aina jälkikäteen sano oikein mutta silloin kun tarvittiin ei voinut avata suutaan...
PoistaIhana Tove ja Muumit. t. Mai / Kirjasähkökäyrä
VastaaPoistaMuumit ovat kyllä valloittaneet suomalaisten sydämet <3
Poista