Kuolema Ehtoolehdossa - Minna Lindgren

Kirjan nimi: Kuolema Ehtoolehdossa

Sarja: Ehtoolehto #1

Kirjailija: Minna Lindgren

Lukija: Elina Latva
Julkaisija: Teos

Julkaisuvuosi: 2013, äänikirja 2017

Kesto: 10h 31min

Mistä: Kirjastosta

 

Yli yhdeksänkymppinen Siiri asuu palvelutalo Ehtoolehdossa. Päivät kuluvat mukavasti hänen ystävänsä ja myös palvelutaloasukki Irman kanssa, jolta tulee jatkuvasti juttua ja lentäviä sutkautuksia. Yhteisissä tiloissa pelaillaan myös korttia Suurlähettilään sekä entisen äidinkielenopettajan Anna-Liisan kanssa Mitä nyt Anna-Liisa ei ole päästä entisen ammattinsa viitasta ja korjaa jatkuvasti ihmisten kielioppivirheitä. Siirillä on myös ikioma harrastus. Hän ajelee pitkin Helsingin katuja raitiovaunuilla. Elämä on mallillaan, mitä nyt palvelutalon hinnoittelu on jo kallistumassa surkuhupaisan puolelle.

 

Sitten rupeaa tapahtumaan kummia. Ehtoolehdon mukava kokkipoika löydetään kuolleena. Ovathan hautajaiset Ehtoolehdon asukeille hyvinkin tuttuja, mutta miten se kuoleman viikate nyt osui kolmekymppiseen nuorukaiseen heidän kaltaisten yhdeksänkymppisten mummojen sijasta? Muitakin epäilyttäviä tapahtumia tapahtuu. Sotaveteraani kokee inhottavan suihkukohtauksen, aiemmin hyvinvoivia vanhuksia rupeaa katoamaan dementikkojen puolelle vihanneksiksi muuttuneina ja uusia lääkkeitä määrätään palvelutalon asukkaille ilman lääkärinkäyntejä. Siirin ei auta muu kuin ruveta selvittelemään asiaa ystäviensä kanssa, sillä muuten hukka heidät kaikki perii! Avukseen he saavat myös aivan oman Enkelinsä, joka kuuluu moottoripyöräkerhoon...

 

Muistan, että tämä Lindgrenin Ehtoolehto-sarja oli hyvinkin suosittu, kun teininä olin kesätöissä paikallisessa kirjastossamme. Nyt kun kaipasin jotakin mukavaa cozy crimea tämä sarja muistui mieleeni. Pitäisikös kokeilla? Osmanin Torstain murhakerho-sarja on ainakin koukuttanut minut täysin eläkeläisetsivineen. Jokin tuossa asetelmassa tuntuu nimittäin toimivan.

 

Aluksi kuitenkin yllätyin. Lindgrenin sarjaa on kuvailtu hauskaksi, mutta itse näin vain sen kuvaaman raadollisen vanhustenhoitomaailman. Kuinka housujen laskeminen maksaa 14e ja nostaminen 16e. On siinä hintaa yhdellä vessakäynnillä... Asiat myydään omaisille hienoina turvapalveluina ja todellisuus on, että kaikesta lisälaskutetaan eikä apua edes saa kun sitä tarvitsisi. Osuvasti Irmakin toteaa kuinka kaiken maailman eläimillä on puolestapuhujansa ja lait lajinomaisesta elosta ulkoiluineen ja virikkeineen kun taas vanhukset vain sullotaan laitoksiin ja unohdetaan sinne lääkkeitä täyteen pumpattuina. Lindgrenin teos sivalsi jo niin tarkasti tätä absurdia todellista maailmaa, että se ei enää olutkaan hauskaa. Miten olemme voineet päätyä tällaiseen tilanteeseen?

 

Onneksi vähän aikaa luettuani pääsin kuitenkin yli alkujärkytyksestäni. Ehtoolehdon ihanat henkilöt vetivät puoleensa ja olihan siinä pakko sulaa heidän laillaan katsomaan asioita tietty huvittunut pilke silmäkulmassa. Asioita ei pidä ottaa liian vakavasti. Ei tätä eloa muuten kestäisi. Irma oli siitä loistava esimerkki. Näin tämän vetävän teoksen siivellä Lindgren onkin päässyt kätevästi kuvaamaan tuota hoiva-alan alamäkeä. Aikamoisen vyyhden Ehtoolehdon ympärille ollaankin punottu, vaikka tuntui ettei kaikki langanpäät kuitenkaan aivan selvinneet. Oli myös aivan mahtavaa, kuinka yhdeksänkymppiset mummelit saivat avukseen helvetin enkelin, todella symppiksen herrasmiehen. Mikä parivaljakko Siiri ja Mika olivatkaan! Oikeastaan lopulta koukutuin tähän sarjaan aika lailla. Onneksi seuraavatkin osat löytyvät kirjaston äänikirjapalvelusta. Tiedänpähän mitä tulen piakkoin kuuntelemaan.

 

Tähdet: 3.5 / 5  

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Illuusioita, Kirjan pauloissa, Amman lukuhetki, Annelin kirjoissa, Hurjan Hassu Lukija, Tarukirja, Sivutiellä, Nenä kirjassa, Rakkaudesta kirjoihin, Notko, se lukeva peikko, Tuijata, Lukukokemuksia ja vähän muutakin, Kirjojen keskellä, Eilispäivän kirjat ja Kirjallisia