Malman asema - Alex Schulman

Kirjan nimi: Malman asema (Malma station)

Kirjailija: Alex Schulman, suomentanut Jaana Nikula
Kustantaja: Nemo

Julkaisuvuosi: 2022, suomennos 2022

Sivumäärä: 295

Mistä: Kirjastosta

 

' "Sinä kai sitten muutat sen miehen luokse?" isä kysyi.

"Niin", äiti sanoi. "Hänellä on tilaa ja sinne mahtuu lapsikin."

"Mutta sinä et ota molempia?"

"En", äiti sanoi. "Minä ehdottaisin, että otan Amelian ja sinä otat Harrietin."

Isä naurahti, aivan lyhyesti.

"Minä kun ajattelin ehdottaa, että teemme päinvastoin", hän sanoi.

"Haluatko sinä Amelian?" äiti kysyi.

"Haluan." '

s. 13

 

Malman asema. Sinne on viiden tunnin junamatka Tukholmasta. Ja tämän matkan tekevät kolme seuruetta eri aikoina. Ensimmäisenä on Harriet. Hän on nuori tyttö, jonka vanhemmat ovat eronneet. Erotessaan vanhemmat jakoivat lapset. Äiti otti isosisko Amelian ja isä Harrietin. Harriet vain sattui kuulemaan kuinka kumpikaan ei olisi halunnut häntä. Mitä moinen tieto tekee lapsen psyykelle? Nyt he ovat junassa matkalla Malmaan isän kanssa. Vain he kaksi. Kuinka kurkottaa yhteyttä, kun tietää olevansa epähaluttu?

 

Seuraavassa ajassa mies ja nainen kulkevat junalla. He ovat eron partaalla. Mies, Oskar, pohtii kuinka tähän on päädytty. Vaimo oli aina kuin villivarsa. Vapaa sielu, joka ei aivan istunut sovinnaisuuden rajoihin. Silti hän rakasti vaimoaan. Kunnes viimeinen valhe on tehnyt siitä lopun. 

 

Viimeisellä matkalla on nuori nainen Yana. Hän on epävarma itsestään ja ulkomuodostaan. Hän on eristäytynyt ja katkaissut siteet perheeseensä. Äiti hylkäsi hänet katoamalla yllättäen hänen lapsuudessaan. Sulkeutuneen isän kanssa välit ovat jo menneet kauan sitten poikki. Nyt isän kuoltua hän kuitenkin löytää vanhan albumin. Nuoren tytön kuvia kauan sitten tehdyltä retkeltä Malmaan. Voisiko matka selvittää hänelle viimein perheen vaiettuja salaisuuksia?  

' Eilen illalla Yana istui isävainajansa sängyllä albumi sylissään ja huomasi, että Malman asemalle oli tehty useita matkoja.

Ensimmäinen 70-luvulla. Äiti oli silloin pikkutyttö, hän ajoi junalla isänsä kanssa Malman asemalle jonkun Niini-nimisen hautajaisiin, Niini oli ehkä kotieläin. Toinen matka tehtiin syyskuun 17. päivänä 2001. Äiti oli aikuinen ja syvästi onneton isän kanssa. Kesken heidän pahinta kriisiään, kun suhde oli hajoamassa, he päättivät yhtäkkiä jättää tyttärensä kotiin ja lähteä Malman asemalle. Siltä matkalta äiti ei enää palannut.

Mitä tapahtui?

Tämä on kolmas matka Malmaan. Yana jäljittää aiempien matkojen tapahtumia ja etsii palasia kertomukseensa, joka yltää vuosikymmenten yli. '

s. 56-57

Huhhuh mitä tulikaan luettua. Schulman on kirjailija, joka on lyönyt läpi autofiktiivisillä teoksillaan perheensä ylisukupolvisista traumoista. Tämä Malman asema on puolestaan puhdas romaani ilman autofiktion viittaa. Silti teemat ovat pitkälti samoja. Kuinka traumat kulkeutuvat eteenpäin syövyttäen ihmissuhteet tieltään. Harriet koki kaikista kovimman hylkäyksen jo lapsena. Kumpikaan vanhempi ei häntä halunnut. Kuinka kauheaa kuulla tuollaista ja sen jälkeen kantaa tuota tietoaan aina mukanaan. Yrittää luoda yhteyttä isään ja silti jäädä aina ulkopuolelle. Jäädä suljetuksi täysin pois äidin ja siskon elämistä. Yksinäisyys, katkeruus - ja lopulta kohtaus laiturilla, joka todella yökötti. Ei ihme, että hän kasvoi tietyllä tapaa kieroon. Täysin estelemättömäksi. Haluten hämmentää. 

 

Yana parka joutuu puolestaan näkemään tämän kaiken seuraukset äidissään. Äidissä, joka yllyttää häntä syömään aina vain enemmän. Äidistä, joka saattaa maata sängyssä tai olla täynnä energiaa ja pitelemätön. Arvaamaton. Kilpaillen lapsen kiintymyksestä miestään vastaan. Jotta olisi edes joku. Joku jonka vuoksi ei ole yksin. Ja jälleen lapsi joutuu keskelle vanhempiensa rajuja riitoja. Ei osaa toimia oikein. Sulkeutuu. Trauma jatkaa kulkuaan. Hautautuu uuteen hedelmälliseen maahan ja tuhoaa taas lapsuuden. Lapsuuden, joka olisi pohja koko elämälle. 

 

Schulmanin teos ei ole missään nimessä hyvän mielen teos. Se ahdistaa lukijaansa. Painostava tunnelma säilyy läpi teoksen. Schulman on taitava luomaan kohtauksia, jotka ovat niin kuvaavia. Niihin kiteytyy paljon. Ja toisaalta ne ovat yksityiskohtaisuudessaan inhottavia ja osuvat liiankin tarkkaan maaliinsa. Tätä teosta lukiessa ei voinut välttyä hyvin kahtiajakoisilta tunteilta. Toisaalta Schulmanin kerrontaa on pakko ihailla. Kuinka taitavasti hän asettelee tunnelman ja kuvaa rikkinäisiä ihmisiä ja ihmissuhteita. Tarinan imu vetää puoleensa. Toisaalta se herättää rajun tunnereaktion. Aina lukiessa ahdistus ja paha olo valtasi mieleni. Ja ne jäivät seuraamaan minuakin päiviin. Tiuskin miehelleni ja väreilin matalasti. Onhan se taito osata kuvata jotakin niin kouriintuntuvasti, mutta subjektiivisesti en voi sanoa pitäneeni teoksesta. Se oli liikaa. Ja siihen perustan tähtiarvioni, vaikka Schulmanin kirjalliset ansiot olisivat varmaan ansainneet enemmän.

 

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Kirjaluotsi, Tuijata, Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä ja Donna mobilen kirjat