Kirjailija: Beth O´Leary, suomentanut Heli Naski
Lukija: Anssi Niemi & Kati Tammensola
Julkaisija: Wsoy
Julkaisija: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2023, suomennos ja äänikirja 2023
Kesto: 12h 12min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Tunnelmallisen hotellin aulassa työskentelevät brasilialaistaustainen ja salilla viihtyvä Lucas sekä ilopilleri Izzy pinkit raidat hiuksissaan. Viime jouluna Izzy kirjoitti Lucasille joulukortin jossa tunnusti ihastuksensa. Kaikki meni silloin kuitenkin mönkään. Nyt on jälleen koittanut uusi joulukuu, mutta kuluvan vuoden Izzy ja Lucas ovat olleet jatkuvasti riidoissa tehden kolmannen vastaanottovirkailijan Mandy paran elämästä kauheaa.
Nyt hotelli on kuitenkin menossa nurin. Viimeisenä toivonaan hotellin omistaja lähettää Izzyn ja Lucasin käymään läpi ylitsepursuavan löytötavarahuoneen tavaroita. Josko sieltä löytyisi jotakin arvokasta myytävää, jolla kituutella eteenpäin taas hetken. Izzy löytääkin viisi sormusta, jotka hän päättää palauttaa omistajilleen. Tästä alkaa sormusralli, jonka varjolla vihamiehet voivat jälleen ottaa mittaa toisistaan. Mutta vihaavatko he lopulta sittenkään toisiaan niin verisesti kuin ovat luulleet? Ja onnistuvatko he saamaan sormuksista tarpeeksi muhkeat löytypalkkiot, joiden turvin pelastaa hotelli?
Olen aiemmin lukenut O'Learyltä jo kolme teosta ja pitänyt niistä kaikista. Hänen teoksensä nimittäin toimivat mainiosti kevyeen viihdenälkään. Kimppakämppä oli nerokas lähtöasetelmiltaan, Vaihtokaupassa oli kivasti otettu eri sukupolvet mukaan kuvioon ja Hukkareissun käänteet onnistuivat yllättämään. Olenkin useaan otteeseen katsellut tätä teosta tuolla äänikirjapalvelussa ja odottanut oikeaa jouluista aikaa tarttua tähän teokseen. Odotukseni taisivat kuitenkin karata hiukan liian korkeiksi.
Löytöpalkkio jäi nimittäin varsin keskinkertaiseksi lukukokemukseksi. Sen juoni vihamiehistä rakastavaisiksi on jo varsin nähty, varsinkin kun ainakin minulle oli jo alusta asti selvää mitä väärinkäsityksiä heillä oli taustalla. Suuria yllätyksiä ei siis ole luvassa. Sen lisäksi pidin ylipäätänsä koko sormusrallin ideaa hiukan outona. He saavat ensimmäisestä sormuksesta löytöpalkkion, josta kaikki innostuvat, ja sitten päätetäänkin löytää loputkin omistajat. Mutta siis jos he olivat rahapulassa ja sormukset olivat olleet jo vuosia löytötavaroissa, niin miksi he eivät vain myyneet niitä ja olisivat saaneet isommat rahat? Toki juonen kannalta nyt tuli paljon hauskoja kommelluksia vastaan kun löydettiin omistajat, mutta muuten en vain pystynyt vakuuttumaan tästä toiminnasta. Vaikka toki näitä kevyitä viihdekirjoja lukiessa ei saisikaan takertua sellaiseen pikkuseikkaan kuin uskottavuus.
Ei Löytöpalkkio kuitenkaan huono teos ole. Palasin aina ilolla kuuntelemisen pariin. Koko tuo hotelli henkilöineen oli jotenkin niin sympaattinen. Oli myös tuttua ja turvallista seurailla Izzyn ja Lucasin suhteen kehittymistä mahdottomista riitapukareista kohti jotain muuta pieni askel kerrallaan, koska lopputulema oli joka tapauksessa niin selkeä. Vuorottelevat kertojanäkökulmat valottivat herkullisesti eri tilanteiden näkökulmia ja olikin nerokasta, että äänikirjassa oli Izzylle ja Lucasille omat lukijansa. Tuntui melkein kuin olisi ollut aina toisen pään sisällä kuulemassa ajatuksia. Leppoisa ja hauska teos, vaikka joulu jäikin varsinaisesten sormusrallikommellusten ja Izzyn ja Lucasin näpäyttävän sananvaihdon ja kehittyvän suhteen jalkoihin.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Kirjakaapin avain

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti