Aatonaatto - Stephanie Garber

Kirjan nimi: Aatonaatto (Spectacular)

Sarja: Caraval #4 
Kirjailija: Stephanie Garber, suomentanut Kaisa Kattelus
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2024, suomennos 2025

Sivumäärä: 219  

Mistä: Kirjastosta

 

 ' Kun lumihiutaleet alkavat maistua sokerilta,

laulajat aloittavat juhlalaulunsa

ja pipariukot tanssivat pitkin iloisinta katua,

silloin tiedät, että on suuren juhlan aika... '

s. 67 

 

Talven Suuri juhla on saapunut Valendaan. Scarlett on aina rakastanut Suureta juhlaa ja nyt keisarinnana hän haluaa tarjota Valendalaisille erityisen ikimuistoisen kokemuksen täynnä talvista taikaa. Hänen siskonsa Donatella ei kuitenkaan ole innoissaan. Hänellä on nimittäin ongelma. Hän ei ole löytänyt Legendille vielä täydellistä lahjaa! 

 

Hänen oma epävarmuutensa Legendin tunteista (yhdistettynä kammottavan ihmissuhdeoppaan neuvoihin) tekee lahja kysymyksestä elämääkin suuremman. Koska eletään talvisen taian kyllästämässä Valendassa, ei voi odottaakaan muuta kuin, että myös tällä kertaa mystiset kadut johdattavat henkilömme yllättävään ja lumoavaan seikkailuun.

 

' "[- -] Hän sanoi, että sata vuotta sitten Mistelikatu oli ainoa paikka täällä missä kukaan kävi ostoksilla. Sieltä sai parhaat makeiset, kauniemmat hatut, puvut ja sukat ja vihreimmät juhlakuuset. Kuuluisin paikka oli kuitenkin Herra Mistelin leluarkku."

"Kuulostaa lasten sadulta."

"Sellainen se varmaan onkin", Scarlett myönsi. "Joka vuosi herra Mistelin leluarkku avautui vain yhdeksi päiväksi, suuren juhlan aatonaatoksi. [- -]". '

s. 56 

 

Rakastuin viitisen vuotta sitten Caravaliin. Garberilla on nimittäin uskomaton kyky kirjoittaa kaikkia aisteja syleilevää värikylläistä ilotulitusta, että sitä ei voi muuta kuin ihailla henkeä haukkoen. Mielikuvitsellisia maailmoja. Todellista taikaa. Innostuinkin paljon kun huomasin tämän trilogian jatkoksi kirjoitetun pienen joulukirjan. 

 

Sarah J. Maasin Talviyön valtakunnan matkassa ihastuin jo tähän tapaan yhdistää tuttu fantasiamaailma ja joulun tunnelmointi. Aloitin jo alkuviikosta lukemaan tätä Garberin tarinaa ja niin upean talvinen ja joulun ihmettä täynnä oli tuo Suuren juhlan täyttämä Valenda, että halusin säästää loput kirjasta ihan jouluaattoon pieneksi tunnelmointikirjaksi. 

 

Ikävä kyllä alun herkullisen maalailun jälkeen tarina lähtikin ihan muille urille kuin odotin. Minulle olisi nimittäin riittänyt tuo lumoavan Suuren juhlan kuvailu kaikkine maagisine joulujuttuineen. Ja jännitystä olisi ollut aivan tarpeeksi jo käynti tuolla mystisessä leluarkussa. Mutta Garber päättikin toisin... En halua paljastaa liikaa juonesta, mutta sanotaanko, että minun puolestani nuo lyhyet korsettiasut ja kuumat kohtaukset olisi voitu jättää täysin pois. Niissä oli jotenkin hyvin häiritsevä tuo asetelma. Pitääkö nykyään kaikkeen fantasiaan tunkea sitä himoa... 

 

Sen lisäksi juonen pakkomielle löytää täydellinen lahja myös hiukan särähti korvaani. Milloin joulustakin tuli niin kaupallinen, että lahjat ovat siirtyneet sen keskiöön? Minua oikeastaan ärsyttää tuo koko lahjarumba tämän juhlan ympärillä, kun keksimällä keksitään jotakin annettavaa, koska lahjoja nyt vain kuuluu antaa. Meillä onkin perheessämme luovutta lahjanantoperinteestä ja keskitytään jouluna yhdessäoloon ja hyvään ruokaan. En siis ollut ehkä otellisin yleisö tälle Tellan lahjastressillekään. Ja ylipäätänsä jos tarina on kaksisataa sivua hyvin suurella fontilla ja kuvitettuna laitoksena, niin eipä siinä kauheasti muutenkaan ehditä kuvaamaan. Olisin siis jatkanut mielummin panostamista siihen missä Garber on mestari eli lumoavien miljöiden ja taikamaailmojen aistivoimaiseen kuvaukseen. Onneksi häneltä on ilmestynyt toinenkin tähän maailmaan sijoittuva trilogia Caravalin lisäksi. Pitääkin tutustua siihen jossain välissä.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Caraval

2. Valenda

3. Finale  

 

Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja ja Unelmien aika