Kirjan nimi: Talviyön valtakunta (A Court of Frost and Starlight)
Sarja: Valtakunta #4
Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus
Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2024
Sivumäärä: 245
Mistä: Kirjastosta
' Mutta nyt edessä olisi talvipäivänseisaus. Vuoden pisin yö. Käänsin katseeni ikkunasta Nuolaan, joka viimeisteli yhä piirakkansa reunoja. "Eikö se ole täälläkin erityinen juhlapyhä?" kysyin huolettomuutta tavoitellen. "Ei vain Talven ja Päivän valtakunnissa?" Ja Kevään.
"Kyllä vain!, Nuala sanoi ja kumartui pöydän ylle tarkastelemaan piirakkaansa. Hän oli paitsi taitava vakooja - itse Azrielin kouluttama - myös mestarikokki. "Pidämme siitä kovasti. Se on kodikas, lämmin ja ihana juhla. Lahjoja, musiikkia ja ruokaa, joskus juhla-ateria tähtien valossa..." Aivan toista kuin se raju, mahtava, monipäiväinen juhla, johon olin joutunut osallistumaan viime vuonna. Mutta - lahjoja.
Minun täytyi ostaa heille kaikille lahjoja. Tai ei täytynyt, vaan halusin tehdä niin. '
s. 10-11
Siiveniskujen valtakunnassa Prythianin eri valtakunnat ottivat yhteen Hybernin kuninkaan kanssa. Vaikka he selvisivätkin tästä, oli se valtaisa voimanponnistelu ja isoilta menetyksiltä ei voitu välttyä. Sota on kuitenkin aina sotaa. Nyt Yön valtakunnan ylivaltiatar Feyre nuolee haavojaan puolisonsa Rhysin kanssa. Kiirettä pitää, sillä heidän oma valtakuntansa vaatii uudelleen rakentamista ja suuria menetyksiä kokeneet illyrialaissotureiden keskuudessa muhii kapinamielialaa. Vaikka sodassa eri hovit yhdistivätkin voimansa, niin nyt he eivät ole millään saada koottua yhtenäistä suunnitelmaa tulevaisuudelle.
Nyt on kuitenkin aika pysähtyä hetkeksi. Talvipäivänseisaus lähenee ja kaikki odottavat tuota hetkeä rauhoittua ja juhlia perhepiirissä yhdessä. Feyrelle ja hänen sisarilleen kaikki tämä on uutta, sillä ihmisten mailla Talvipäivänseisausta ei juhlittu. Feyre kierteleekin Velarisen uudelleenrakennettavan kaupungin putiikeissa ja puodeissa etsimässä juuri oikeita lahjoja uudelle laajennetulle perheelleen. Ja pian onkin aika jo kokoontua yhteen takkatulen rätistessä taustalla ja syödä herkullista ruokaa. Mutta riittääkö Talvipäivänseisauksenkaan lumo yhdistämään kaikkia riitaisia sydämiä?
' "Nuo lämmitetyt hikimajat ovat oikeastaan illyrialainen perinne. Joukko alastomia sotureita istuu yhdessä hikoilemassa höyrykylvyssä."
Räpäytin taas silmiäni.
Morin huulet nytkähtivät. "Rehellisesti sanottuna se on suurin piirtein ainoa mukava perinne, jonka illyrialaiset ovat koskaan keksineet."
Tuhahdin. "Siellä he kolme siis istuvat. Alasti. Hikoilemassa."
Kautta Äidin. '
s. 184-185
Vaikka sain vasta Siiveniskujen valtakunnan luettua, piti silti jatkaa pikimmiten tämän sarjan parissa. Onneksi siskoni nimittäin mainitsi, että tämä neljäs osa on käytännössä eräänlainen väliteos, jossa vain fiilistellään joulua vastaavaa Talvipäivänseisauksen juhlaa. Itsehän en ollut tätä tajunnut, ja siten olisin luultavasti tarttunut tähän teokseen aivan väärään aikaan.
Mikäpä siis olisikaan ollut parempi hetki lukea tämä teos kuin näin joulun alla. Monet ovat itse asiassa valittaneet tästä 'turhasta' osasta sarjaa. Minulle tämä päinvastoin oli oikein mukava lukukokemus. Suurta toimintaa ja juonen eteenpäinvientiä ei kannata tältä osalta odottaa. Sen sijaan jos asennoituu tähän jo valmiiksi joulukirjana, niin tässä genressä tämä teos oli mitä mainioin. Tykkään lukea joulukirjoja näin joulukuussa, jotta pääsen pyhien tunnelmaan. Nyt olinkin innoissani lukemassa fantasiasarjan talvipäivänseisauksen perinteistä (terveisiä illyrialaisten hikimajaan alias saunaan). Hauska oli huomata kuinka joulukirjan ei tarvitsekaan aina olla sitä perinteistä vaan se voi mennä genrerajojen yli ja kohdata fantasian.
Joulufiilistelyn lisäksi pidin tässä teoksessa myös sen moniäänisyydestä. Rupean olemaan hiukan sitä mieltä, että Feyren tarinasta ja kerronnasta on kohta saatu jo kaikki aikalailla irti. Olikin siis mahtavaa, kun tässä osassa viimein ääneen pääsevät myös monet muut sarjan mahtavista hahmoista. Näin saatiin jälleen avarrettua tuota maailmaa ja sen henkilöitä lisää, kun esimerkiksi Cassianin matkassa astuttiin illyrialaisten sotaleiriin. Paljon herkullisia suhdejännitteitä on myös tarjolla, joiden kehittymistä kyllä jään seuraamaan mielenkiinnolla seuraavissa sarjan varsinaisissa osissa. Tämäkin osa oli siis omalla tavallaan avartava, vaikkei se varsinaista juonta edistänytkään. Suosittelen kuitenkin tarttumaan tähän näin joulun alla, jotta siitä saa parhaan mahdollisen tunnelmoinnin irti.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Siniset helmet, Lukunurkka ja Kirjojen pyörteissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti