Kirjan nimi: Punatukkainen nainen (The Red-haired Woman)
Kirjailija: Orhan Pamuk, suomentanut Tuula Kojo
Lukija: Unto Nuora
Julkaisija: Tammi
Julkaisija: Tammi
Julkaisuvuosi: 2016, suomennos 2019 ja äänikirja 2023
Kesto: 8h 22min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
80-luvun Istanbulissa elää kirjailijanurasta haaveileva Cem nuorukainen. Hänen vasemmistolainen isänsä on lähtenyt ja rahasta on tiukkaa. Ansaitakseen paremmin lukion kesälomalla, lähtee hän mestari Mahmutin apupojaksi rakentamaan kaivoa läheiseen maalaiskylään. Kaivonkaivaminen on raskasta fyysistä työtä ja aina iltaisin mestari Mahmut kertoilee vanhoja opettavaisia tarinoita Cemille. Mestari Mahmut muotoutuukin Cemille eräänlaiseksi isähahmoksi. Vapaallaan Cem tapaa myös kylässä kiertävän esiintymisseurueen ja sen kiehtovan esiintyjän punatukkaisen naisen. Hän ihastuu tähän naiseen palavasti. Kaikki kuitenkin muuttuu kun eräänä päivänä Cem tekee työmaalla virheen ja uskoo surmanneensa mestari Mahmutin. Hän lähtee kiireesti pakoon ja tämä teko tulee määrittämään hänen tulevaisuuttaan.
Olipa kiinnostava teos jälleen Nobel-voittaja Pamukilta. Hänen tuotantonsa keskustelee kiehtovasti idän ja lännen välissä. Onhan hänen kotimaansakin Turkki tällainen eräänlainen kulttuurien yhtymäkohta. Tässäkin tarinassa Sofokleen tarina Oidipuksesta, joka tappaa isänsä ja nai äitinsä, sekä Iranin kansalliseepoksen Kuninkaitten kirjan tarina Rostamista ja Sohrabista, keskittyen pojansurmaan, ovat tiiviisti kietoutuneet Cemin elämänpolun ympärille. Hienosti Pamuk oli onnistunut upottamaan näennäisesti pieneen teokseensa Cemin elämästä paljon vanhoja viisauksia ja kertomusperinteitä. Nautinkin suunnattomasti näiden tarinana lomaan upotettujen opettavaisten kertomusten kuulemisesta. Ja nerokkaasti nuo Oidipuksen ja Sohrabin tarinat kietoutuivat Cemin elämän ympärille. Sen oikein arvasi, kun tunnelma tiivistyi lopussa, että jotain tulee tapahtumaan. Mutta kumman tarinan päätös olikaan edessä...
Nautin tämän Pamukin tarinan matkassa oikein mainiosti. Alkujaan tuo aihe kaivonrakentamisesta ja mystisestä punatukkaisesta naisesta ei kuulostanut korvaani kovin ihmeelliseltä. Mutta niin siinä vain kävi, että Pamukin laadukas teksti veti välittömästi mukaansa. Sen vain tunsi, että nyt luetaan laatuteosta. Olen ennenkin rakastunut Pamukin Nimeni on punainen teokseen, mutta Ruttoyöt puolestaan oli aikamoista tarpomista. Tällä kertaa kuunteleminen sopi tähän teokseen mainiosti, sillä noita vanhoja kansantarinoita oli leppoisaa kuunnella rauhassa.
Hienosti Pamuk oli myös näin pieneen teokseen saanut yhdistettyä monia teemoja. Keskiössä kulki luonnollisesti nuo isä-poika suhteet, kuten Oidipuksesta ja Sohrabista voi olettaakin. Sen lisäksi myös tuo muutos moderniin maailmaan kävi selväksi. 80-luvulla mestari Mahmutin oppipoikana kaivoja kaivettiin vielä kuokalla käsipelillä. Pian kuitenkin jo maailma muuttui radikaalisti. Istanbul laajeni ja sen sijainti idän ja lännen maailmojen välissä kävi myös selväksi. Kiinnostava tarina, jota oli todella ilo lukea.
Tähdet: 4.5 / 5
Muualla luettu: Kirsin Book Club, Tuijata, Kirjaluotsi, Kirjarouvan elämää, Lumiomena, Keltainen kirjasto, Kulttuuri kukoistaa, Unelmien aika, Kirja vieköön!. Sivumerkkejä, Kirjan pauloissa, Kirjakimara ja Habaneran havaintoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti