Kirjan nimi: Rakkautta koleran aikaan (El Amor en los tiempos del cólera)
Kirjailija: Gabriel García Márquez, suomentanut Matti Brotherus
Julkaisija: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1985, suomennos 2020
Sivumäärä: 483
Mistä: Kirjastosta
' - Fermina, hän sanoi, - olen odottanut tätä tilaisuutta yli puoli vuosisataa toistaakseni teille vielä kerran ikuisen uskollisuuteni ja kuolemattoman rakkauteni valan. '
s. 75
Tohtori Urbino on arvostettu lääkäri ja karibialaisen kotikaupunkinsa yhteisön kulmakivi. Nyt kuitenkin ikä rupeaa painamaan häntäkin. Elämä kuitenkin rullaa tiettyjen rutiinien mukaam vaimo Ferminan kanssa. Töitä, edustustilaisuuksia ja aamuisia kolisteluja kylpyhuoneessa, jotta vaimo herää ja auttaa. Kohtalon ivana tohtori Urbino kiipeä kuitenkin papukaijan perään tikapuille ja kuolee.
Hautajaisissa iäkäs leski Fermina Daza kohtaa menneisyytensä haamun. Iäkäs herramies nimittäin tulee tunnustamaan ikuista rakkauttaan häntä kohtaan. Tämä mies on Florentino Ariza. Mies joka lähetteli hänelle kirjeitä ja soitti serenadeja heidän viattomassa nuoruudessa. Rakkausjutusta ei tuolloin tullut mitään, mutta silti hän on omistanut koko elämänsä Fermina Dazan muistolle.
' Sillä hänen ainoa kiinnekohtansa menneisyydessä oli lyhytaikainen lemmensuhde Fermina Dazan kanssa, ja vain sellaisilla asioilla joilla oli jotain tekemistä Fermina Dazan kanssa, oli ylipäätänsä merkitystä hänen elämänsä tilinpäätöksessä. Niinpä sinä iltapäivänä kun hän näki pääskyset sähköjohdolla, hän kävi läpi menneisyytensä vanhimmasta mielikuvasta alkaen, muisteli tilapäisiä naissuhteitaan, loppumattomia esteitä jotka hänen täytyi raivata päästäkseen johtavaan asemaan, lukemattomia vaikeuksia jotka hän oli aiheuttanut raivokkaassa määrätietoisuudessaan jotta Fermina Daza olisi hänen omansa ja hän Fermina Dazan, ennen kaikkea muuta ja vastoin koko maailmaa, ja vasta silloin hän huomasi että elämä virtasi hänen ohitseen. '
s. 302-303
Luin reilu vuosi sitten Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Tuo teos oli haastava, mutta samalla tarjoili niin mieleenpainuvan ja omalaatuisen maagisen realismin höystämän tarinan, jossa ei koskaan voinut olla varma mitä seuraavaksi tapahtuu. Oli pakko nostaa hattua Márquezin taiturimaiselle kynäilylle. Tunnustin hänen ansainneen klassikkoasemansa latinalaisen amerikan kirjallisuuden saralla. Päätinkin siis tutustua lisää hänen tuotantoonsa. Ikävä kyllä Rakkautta koleran aikaan ei kolahtanut samoin minuun.
Tämä teos poikkesi monin tavoin tuosta aiemmasta lukukokemuksestani. Ensinnäkin tässä ei ollut tuota maagisen realismin pohjavirettä, mitä olen oppinut odottamaan Etelä-Amerikkalaisilta kirjailijoilta. Tietty taika jäi siis uupumaan. Sen lisäksi tässä keskityttiin vain yhden sukupolven elämään. Tarkemmin tohtori Urbinon, Fermina Dazan ja Florentino Arizan elämiin nuoruudesta aina elämän ehtoopuolelle. Márquezin kerronta on varsin raskasta ja melkein viisisataa sivua kerrontaa vain näiden ihmisten elämistä ja ihmissuhteista ei vain jaksanut pitää kiinnostusta yllä.
Alussa koin kuitenkin tämänkin teoksen parissa samaa imua kuin Sadan vuoden yksinäisyydessä aikoinaan. Márquezin omalaatuinen kerronta ja odottamattomat käänteet kiehtoivat. Sitten kuitenkin hyydyin, kun monta sataa sivua vain keskityttiin Florentiinon naissuhteisiin ja pakkomielteeseen Fermina Dazaan. En itse kokenut tätä enää kovin suurena rakkaustarinana vaan Florentin tunteet rupesivat olemaan jo aika häiritsevän pakkomielteisiä. Tiivistää tätä teosta olisi pitänyt ja isolla kauhalla. Tulipahan kuitenkin luettua, vaikka pitkään se olikin aikamoista tarpomista.
Tähdet: 2.5 / 5
Muualla luettu: Kirjakaapin kummitus ja Tarinoiden taikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti