Kirjan nimi:Ehtoolehdon tuho
Sarja: Ehtoolehto #3
Kirjailija: Minna Lindgren
Lukija: Elina Latva
Julkaisija: Teos
Julkaisija: Teos
Julkaisuvuosi: 2015, äänikirja 2014
Kesto: 9h 51min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Kuolema Ehtoolehdossa teoksessa tapasimme yhdeksänkymppiset Siirin ja Irman sekä Anna-Liisan ja Suurlähettilään. Ehtoolehdon pakolaisissa Ehtoolehdon palvelukoti oli remontin alla ja rakkaat vanhuksemme joutuivat lähtemään evakkoon sen tieltä. Nyt Ehtoolehto on kuitenkin saatu takaisin toimintakuntoon ja entistä ehompana. Palvelutalosta on nimittäin tehty hoivateknologian pilottikeskus. Hoitajat on korvattu täysin automaattisilla älyseinillä ja hoivaroboteilla. Ruokakin tulee 3D-tulostimesta niin että voit valita värin ja muodon. Kaikki toiminta myös tapahtuu henkilökohtaisen läpyskän avulla joka avaa niin ovet kuin toimii maksukorttina. Mikäs sen helpompaa!
Kaikki ei kuitenkaan ole niin auvoista kuin julkikuva antaisi ymmärtää. Täysin hoitotaitoja osaamattomot 'vapaaehtoiset' tuntuvat olevan palvelukeskuksessa vain hakemassa lahjoituksia herätysliikkeelleen ja älyseinätkin julistavat raamatun ilosanomia enemmän kuin antavat varsinaista tietoa. Vanhuksia rupeaa myös kuolemaan. Siirin ja Irman on siis jälleen tartuttava toimeen ja pelastettava väki ennen kuin uskovaiset vievät kaikkien rahat tai teknologia henget.
Olen pitänyt Lindgrenin Ehtoolehto sarjasta paljon. Hänen satiirinsa suomen vanhustenhoidon tasosta on ollut veitsenterävän osuvaa. Silti samaan aikaan nämä teokset ovat myös pursuilleet huumoria. Kuinka nerokas tapa Lindgrenillä onkaan ollut tuoda epäkohdat esiin ison massan lukualustoille!
Tällä kertaa en kuitenkaan rakastunut kuten edellisissä osissa. Jokin tuntui muuttuneen. Tässä satiirikon kynästä oli päässyt purkautumaan mukana huumorin sijasta hiukan liiankin kärkästä ja sapekasta menoa. Rottaongelmia ja vanhukset hyljätty täysin yksin keskukseensa. Ja mikä pakko oli tuoda nuo uskovaiset mukaan kuvioon ja vielä noin äärimmiillen kuvattuna hurmoksessaan. Ja sitten lopussa piti vielä juoksuttaa näyttämölle nopeasti edellisten osien unohdetut könsikkäät näytille niin tökerösti. Mielummin oltaisiin annettu heidänkin olla rauhassa omissa osissaan.
Tällä kertaa Lindgrenin menestysresepti ei siis enää uponnut minuun. Liian kitkerän satiirin ja huumoristisen terävänänäköisyyden raja on kuin nuorallakävelyä, ja ikävä kyllä tällä kertaa tuntui, että tarina ei pysynyt enää nuorallaan. Harmi, että näin vetävä sarja meni sitten lässähtämään lopussa näin. Kyllähän tämä edelleen suorastaan ravistelee lukijaansa ajattelemaan vanhustenhoidon tilannetta. Suosittelen kuitenkin edelleen tutustumaan tähän tärkeitä epäkohtia esiin nostavaan sarjaan, vaikka tämä viimeinen osa ei minuun enää uponnutkaan.
Tähdet: 2.5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Kirjavuori, Tuijata, Amman lukuhetki, Sivutiellä, Kasoittain kirjoja, Yksi luku vielä..., Kirjoihin kadonnut, Illuusioita, Kirjojen keskellä, Nenä kirjassa, Anun ihmeelliset matkat ja Lukutoukan kulttuuriblogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti