Kirjoittaja: Agatha Christie
Kustantaja: Pocket Books Inc.
Julkaisuvuosi: 1949/1960
Sivumäärä: 200
Mistä: Oma (äidin vanha)
Taas tuli yksi näistä äidin vanhoista -ja ystävällisesti minulle lahjoittamista- Agatha Christieistä luettua. Kirjan ikä näkyi myös kunnossa: Sivut olivat kellastuneet ja tippumassa paikka paikoin irti. Onneksi se ei kuitenkaan lukemista paljoakaan haitannut ja kaikki sivut pysyivät loppujen lopuksi kansien välissä.
Elikkäs tarinassa 85-vuotias yksi englannin rikkaimmista miehistä Aristide Leonides murhataan myrkyttämällä, ja kukapa muu kuin hänen kolmekymppinen vaimonsa antoi tuon kuollettavan ruiskun. Mutta tästä herääkin kysymys, tiesikö tämä, että ruiskussa oli muuta kuin insuliinia. Kukaan ei tiedä sitä varmasti, ja siksi Aristiden lapsenlapsi Sophia pyytääkin kihlattuaanCharlesia totuuden selvittämisessä - onhan tämän isä poliisi.
'' ´´You mean the doctor may have made a mistake?´´
´´Even if he hasn´t made a mistake, it won´t matter so long as the right person killed him.´´ ''
s.8
Koko talonväellä tuntui olevan pakkomielle Brendan (nuoren vaimon) syyllisyydestä. Hänhän oli nainut Aristiden rahasta ja nyt kuiskittiin, että hänellä on romanssi nuorempien lastenlapsien kotiopettaja Laurencen kanssa. Charles ei kuitenkaan niele tätä väitettä, mutta toisaalta ei hän keksi kenellekkään muulle motiiviakaan. Sitten kuitenkin tapahtui uusi isku, jossa lapsenlapsi Josephine yritetaan saada päiviltä. Hänhän oli leikkinyt salapoliisia koko ajan. Ehkä hän sai jotakin selville, jotakin raskauttavaa murhaajan kannalta.
Täytyy kyllä sanoa, että en arvannut loppuratkaisiu sitten millään. Minusta ei selvästikkään olisi salapoliisiksi... Toisaalta kirja etsivänä toimiva Charles ei ollut kovin terävä itsekkään murhaajan suhteen, joten ehkä minun ei tarvitse niin paljoa nolostella. Ihan sympaattinen henkilo Charles kuitenkin oli, vaikka suurinmanosaa aikaa tuntui olevan täysin pihalla ja tutki juttua hiukan puolueellisesti. Olihan Sophia hänen morsiammensa.
'' There was a crooked man and he went a crooked mile.
He found a crooked sixpence beside a crooked stile.
He had a crooked cat which caught a crooked mouse.
And they all lived together in a little crooked house.''
s. 18
Olisikohan kyseinen lastenloru taas inspiroinut Christietä kirjan kirjoittamisessa. Hänellä tuntuu olevan aika monessa kirjassa jokin loru tai lastenlaulu tastalla kuten esimerkiksi Eikä yksikään pelastunut ja Viisi pientä possua kirjoissa. Aika mielenkiintoista on se, että joku voi keksiä murhatarinoita lastenloruista. Hyvää mielikuvitusta siinä ainakin tarvitaan, ja sitähän Christien kirjoista löytyy paljon. Milloinkohan olen viimeeksi keksinyt murhaajan ja pysynyt siinä päätelmässä koko kirjan ajan. En edes muista! Niin harvoin on arvailuni asuneet oikeaan. Hatunnosto siitä. Tämäkin tarina oli kelpo, vaikka vakkarihahmot Poirot tai Marple eivät siinä esiintyneetkään. Rikostarinoiden kuningatar ei pettänyt tälläkään kertaa.
Tähdet: * * *
Suomennoksen nimi on Väärän vänkyrä talo (1977) tai Murhaaja kujeilee (1951)
Luo oman hyllyn kirjat -haaste 10/65
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti