Tapaaminen Elämän kanssa - Cecelia Ahern

Kirjan nimi: Tapaaminen Elämän kanssa (The Time of My Life)
Kirjoittaja: Cecelia Ahern, suomentanut Terhi Leskinen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi:  2011, suomennos 2012
Sivumäärä: 519
Mistä: Omasta hyllystä

' Hyvä Lucy Silchester

Teille on varattu aika maanantaille 30. toukokuuta.

Ystävällisin terveisin

Elämä '

s. 14

Lucyn elämä ei mene aivan putkeen. Täydellinen ja kaikkien rakastama poikaystävä sai unelmiensa työtarjouksen oman matkaohjelman vetämisestä eikä yhtäkkiä Lucy enää sopinutkaan yhtälöön. Lucyn ei siis auta muu kuin hylätä heidän yhteinen valoisa asuntonsa ja muuttaa pieneen ränsistyneeseen vuokrakämppään, johon hänellä on juuri ja juuri varaa.  Lucy on nimittäin saanut myös potkut töistään eikä uudessa hommassa kodinkoneiden käyttöohjeiden kääntäjänä palkka ole päätähuimaava. 

Piilotellakseen elämänsä alamäkeä Lucy on päätynyt kertomaan joukon valheita. Helpommalla pääsee kun sanoo, että hän oli se joka jätti Blaken ja halusi vaihtaa työpaikkaa eikä toisinpäin. Asuntoon ei myöskään parane päästää ystäviä tai perhettä vierailulle, ettei hänen todellinen tilansa vain valkene muille. Eräänä päivänä Lucy saa kuitenkin postissa kirjeen Elämältään. Elämä on saanut tarpeekseen Lucyn jatlkuvasta laiminlyönnistä ja päättänyt puuttua peliin. On aika koittaa palauttaa Lucyn elämä takaisin raiteilleen, eikä se onnistu niin kauan kuin Lucy eristäytyy ystävistään ja perheestään suojautumalla valheiden verkon taakse. On aika ruveta paljastamaan totuuksia, jotta Lucykin heräisi viimein tilanteeseensa.

' "[- -] Kukaan ei näe ihmisen sisintä minuutta, ja jos jotain ei pysty näkemään - jos siitä ei pysty ottamaan kuvaa röntgenlaitteella tai kamerlla - niin nykyään uskotaan, että asiaa ei ole olemassakaan. Mutta tässä minä olen. Olen sinun toinen puolesi. Röntgenlaite, joka kuvaa elämääsi. Kasvojesi edessä pidellään peiliä, ja minä olen peilikuva, näytän sinulle, kuinka sinua sattuu, kuinka olet onneton. Se kaikki heijastuu minuun. Ymmärrätkö?" '

s. 177 

Ahernin luoma ajatusleikki on kutkuttava. Jokaisella ihmiselle on siis oma Elämänsä, mutta vain oman suuntansa hukanneet saavat mahdollisuuden katsoa Elämäänsä silmästä silmään. Lucyn elämä oli kaikkien ihmetykseksi nuorehko mies äärimmäisen pahalla hengityksellä, repalaisilla vaatteilla ja muutenkin kurjalla olemuksella. Kaikki hänessä huokuu vain epätoivoa, sillä Elämän ulkomuoto heijastelee aina vahvasti ihmisen elämän tilannetta, eikä Lucylla millään mittareilla oikein suju. Ajatella kuinka jännittävää olisikaan tavata oma Elämänsä, joka tietää sinusta kaiken ja auttaisi löytämään itsensä uudestaan! Lucy on tietenkin erimieltä.

Ideana Ahernin teos siis kiehtoi minua kuin täyteläinen kermakakku, mutta toteutus jäi ikävä kyllä laimeaksi  kevytversioksi. Lucy on vain niin raivostuttavan saamaton ja välinpitämätön henkilö, jonka elämäntehtävänä tuntui olevan katsoa entisen poikaystävänsä televisiosarjaa uudestaan ja uudestaan haikaillen yhteenpaluusta vielä kahden vuoden jälkeenkin. Tämän lisäksi koko Elämän rooli lysähti totaalisesti. En saanut nyt ollenkaan otetta miten hänen tarkoituksensa oli auttaa vastahakoista Lucya muuten kuin roikkumalla mukana ja koittamalla parittaa hänelle uusia miehiä. 

Loistavasta alkuasetelmastaan huolimatta Tapaaminen Elämän kanssa oli siis pettymys. Vaikka koin tässä olevan paljon samankaltaisia teemoja kuin Ahernin toisessa teoksessa Lahjassa, se onnistui koskettamaan siinä missä Tapaaminen Elämän kanssa vain ärsyttämään. Kaikista näistä haukuista huolimatta teoksen kuitenkin ahmaisi hetkessä, sillä tyylilajilleen uskollisena sen höttöinen tarina vetäisi mukaansa. Odotin vain aivan erilaista tarinaa, jossa Elämää oltaisiin hyödynnetty syvällisemmin elämän suunnan etsimisessä, joten äärimmäisen kevyt tarina vain tuntui läsähtävältä mahalaskulta. Näytänkin tarvitsevani ehkä vähä älykkäämpää viihdekirjallisuutta kevyeen nälkääni.

Tähdet: * *

Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Kirjahullun päiväkirja, Mari A:n kirjablogi, Lukunurkka, Kirjaneidon tornihuone, Kirjojen keskellä, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Kirjanmerkkinä lentolippu