tiistai 27. kesäkuuta 2023

Kirahvin kyyneleet - Alexander McCall Smith


Kirjan nimi
: Kirahvin kyyneleet (
Tears of the Giraffe)
Sarja: Mma Ramotswe tutkii #2
Kirjoittaja: Alexander McCall Smith, suomentanut Jaakko Kankaanpää
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2000, suomennos 2009
Sivumäärä: 300
Mistä: Kirjastosta
 
' Istuessaan pöytänsä ääressä Naisten etsivätoimisto nro 1:ssä Mma Ramotswe mietti, kuinka helposti ihminen saattaa huomata sitoutuneensa johonkin vain koska hänellä ei ole rohkeutta kieltäytyä. Hän ei oikeastaan olisi halunnut ryhtyä selvittämään, mitä rouva Curtinin pojalle oli tapahtunut; ammattiaan harjoittaessaan hän turvasi Clovis Andersenin opaskirjaan Yksityisetsivän toiminnan perusteet, ja Clovis Andersen olisi kutsunut juttua kylmäksi. '
s. 84
 
Botswanan paahtavan auringon alla Mma Ramotswen vastikään perustama Naisten etsivätoimisto nro 1 odottelee asiakkaita. Apuna hänellä on tehtäväänsä liiankin pätevä sihteeri Mma Makutsi, mutta pitäähän jokaisella itseään kunnioittavalla toimistolla olla oma sihteeri vaikkei tehtäviä varsinaisesti vielä olisikaan. Ainakin he voivat keskenään juoda rauhakseltaan rooibos-teetä ja juoruilla kylän asioista. Saavatpa he lopulta myös uuden tehtävänannon. Amerikkalainen rouva Curtis on tullut Botswanaan etsimään kymmenen vuotta sitten maaseudun kommuunissa asunutta ja sittemmin kadonnutta poikaansa. Jäljet ovat jo täysin kylmenneet, mutta Mma Ramotswen ei auta muu kuin luottaa vaistoonsa ja lähteä kerimään tapahtumakulkua auki.

Yksityiselämän saralla tapahtuu myös paljon. Mma Ramotswe on suostunut maailman kunnollisimman miehen eli autonkorjaaja J. L. B. Matekonin vaimoksi. Tämä on Matekonin unelmien täyttymys. Tämä hyväsydäminen mies menee vain lupautumaan ottamaan häiden alla hoiteisiinsa kaksi orpolasta Mma Ramotswen tietämättä. Kuinka etsivämme suhtautuu tähän? Edessä on myös iso päätös, kun pitäisi valita kumman asuntoon he muuttavat. Myös sihteeri Mma Makutsi saa uusia vastuita ja peräti oman toimeksiannon selvittää onko muodikkaalla aviovaimolla salasuhde.
 
' "Sinun pitää vain tehdä rohkea päätös", Mma Potokwane jatkoi. "Voisit antaa lapset Mma Ramotswelle häälahjaksi. Naiset rakastavat lapsia. Hän olisi siitä oikein mielissään. Hän saisi miehen ja vielä lapset samana päivänä! Sellainen jos mikä on naisten mieleen."
"Mutta..."
Mma Potokwane keskeytti hänet. "Sattumalta meillä on kaksi lasta, jotka tulisivat oikein mielellään teille asumaan", hän sanoi. '
s. 111 
 
Tämä Mma Ramotswe sarja on varsinainen kulttuurimatka Botswaanan erilaiseen elämänmenoon. J. L. B. Matekonikin ottaa orpokodista lapset hoiteisiinsa ilman sen suurempia virallisia paperihommia. Hän vain meni sinne korjaamaan pumppua ja lähti pois kahden lapsen kanssa. Ylipäätänsä Mma Ramotswe tuntui pohtivan pitkin kirjaa perinteisten tapojen ja uusien länsimaalaisten tapojen eroja. Päätyvätpä he Mma Makutsin kanssa tuumimaan myös moraalifilosofisia kysymyksiä rooibos-kupposen ääressä. 
 
Siinä missä sarjan ensimmäinen osa keskittyi valaisemaan Mma Ramotswen ja Botswanan synkkääkin historiaa pienten toimeksiantojen ohessa, pyörii tämä teos enempi leppoisassa nykyajassa ja arjen pienissä ajatuksissa. Oli myös mukavaa, että niin automekaanikko Matekoni kuin sihteeri Makutsi saivat molemmat omat juonilankansa ja äänensä kuuluviin kerronnassa. En kuitenkaan voi kuin edelleen ihmetellä, mitä ihmettä nämä teokset tekevät jännityshyllyssä. Olen lukenut romaanejakin joissa ratkaistaan enempi arvoituksia ja rikoksia kuin tässä. Jos siis tarttuu tähän dekkaria odottaen niin tulee kyllä hämmentymään, kun sivuilla se onkin vain pienen pieni lisämauste silloin tällöin. Pääfokus pysyy botswanalaisessa arjessa ja päähenkilöiden elämissä. Kovin mieleenpainuva teos ei siis ole, mutta lukemisen ajaksi se tarjoaa oman viihdyttävän hyvän mielen nojatuolimatkan eksoottiseen Afrikkaan.
 
Tähdet: 3 / 5
 
Muut sarjasta lukemani osat:
 
 

2 kommenttia:

  1. Ihana sarja! Olen lukenut ykkösen, joka tosiaan oli aika synkkä ja sitten vitosen, joka oli hyvin kepeä. Jännitys on tosiaan erikoinen luokitus näille kirjoille. Kai se sitten menee jotenkin "teknisesti", että kun päähenkilö on juttuja ratkova etsivä on kirjakin jonkinmoinen dekkari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ensimmäinen osa tuntuu vähän johdanto-osiolta jolla oli tarkoitus taustoittaa, tämä seuraavien osien kepeämpi ote kyllä sopii näihin hyvin. Varmaan on noin niin kuin sanoit, että kun etsivästä kyse niin jännityshyllyyn menee. Pitää vain ensi kerralla muistaa ettei valitse näitä dekkarinälkään :D

      Poista