Uskollinen naapuri - Keigo Higashino

Kirjan nimi: Uskollinen naapuri (Yogisha X no Kenshin)

Sarja: Galileo-sensei #1

Kirjoittaja: Keigo Higashino, suomentanut Raisa Porrasmaa
Kustantaja: Punainen silakka

Julkaisuvuosi: 2005, suomennos 2020

Sivumäärä: 288

Mistä: Kirjastosta

 

' "Hanaoka puhelimessa."

"Tässä naapurin Ishigami."

"Ai..." Taas se opettaja. Mitä asiaa hänellä nyt oli?

"Mitä nyt?"

"Jäin vain miettimään, mitä aiotte."

Mistä mies puhui? "Miten niin?"

"Tarkoitan..." Ishigami aloitti ja piti pienen tauon. "Jos aiotte ilmoittautua poliisille, en puutu asiaan. Mutta jos ette, niin voisin kenties auttaa teitä."

"Mitä?" Yasuko hämmentyi.

"Joka tapauksessa", Ishigami totesi matalalla äänellä. "Voinko tulla sinne nyt?"

"Ei, tuota... Eihän se nyt sovi." Yasuko oli äkkiä kauttaaltaan kylmän hien peitossa.

"Rouva Hanaoka. Naisen on mahdotonta hävittää ruumista yksinään."

Yasuko meni sanattomaksi. Mistä opettaja tiesi? '

s. 30-31

 

Yasukon on teinitytön yksinhuoltaja, joka on vaihtanut baariemännän tehtävät eväspuodin myyjäksi. Uusi elämä on mukavan rauhaisaa, kunnes eräänä päivänä hänen väkivaltainen ja rahankipeä ex-miehensä tömistelee Bentente eväspuodin ovesta sisään. Hän on jälleen onnistunut etsimään Yasukon käsiinsä eikä aio jättää heitä rauhan ennen kuin saa haluamansa. Mies ilmestyy lopulta myös heidän kotinsa ovelle. Vierailu ei kuitenkaan suju odotusten mukaisesti. Tilanne kiihtyy ja tappelu päättyy miehen kuolemaan.

 

Mikäli kyseessä olisi vain hän, Yasuko soittaisi poliisin, mutta kuinka suojella tappelussa osallisena ollutta tytärtään? Sitten Yasukon hiljainen matematiikan opettaja naapuri ottaa yhteyttä. Jotenkin Ishigami on onnistunut päättelemään tilanteen. Tämä matematiikan entinen ihmelapsi tarjoutuukin yllättäen auttamaan naapuriaan pinteessä. Lopulta vaikka poliisi ryhtyy tutkimaan tapausta, niin kaikki johtolangat tuntuvat johtavan vesiperään. Yasuko olisi ilmeinen syyllinen, mutta kuinka ihmeessä saada hänet kiikkiin? Rikosetsivä Kusanagi valittelee tilannetta ystävälleen fysiikan apulaisprofessori Yukawalle alias Galileo-senseille. Alkaa kahden matemaattisen päättelyn mestarin voimainmittelö. Pystyykö Yukawa avaamaan tämän umpisolmun, jonka uskollinen naapuri on onnistunut punomaan salaa rakastamansa naisen pelastamiseksi?  

 

' "Ryypätään ja puhutaan matematiikasta."

"Vaiko matematiikasta ja murhista?"

Yukawa kohautti harteitaan ja hänen nenänsä päälle ilmestyi ryppy.

"Saattaa olla. Mieleeni tuli muuten yksi uusi matemaattinen ongelma. Miettisitkö sitä kun ehdit?"

"Millainen?"

"Kumpi on vaikeampaa: laatia ongelma, jota muut eivät pysty ratkaisemaan, vai ratkaista se. Vastaus on varmasti olemassa. Mitä sanot? Mielenkiintoinen, vai mitä?" '

s. 126 

 

Viime vuoden lopulla tein Higashinon tuotannon kanssa ensituttavuuteni hänen maagisen realistisen Namiyan puodin ihmeiden kanssa. Jo silloin Higashinon kerronnan koskettavat mutta samalla odottamattomat käänteet tekivät minuun vaikutuksen. Higashino on kuitenkin tunnettu Japanissa ennen kaikkea dekkaristina, joten innostuin tutustumaan hänen tuotantonsa tähänkin puoleen. Ja onhan se pakko myöntää, että Higashinon kyky kirjoittaa yllättäviä käänteitä sopi mainiosti murhamysteereihin. Yllättävää on kuitenkin jo heti lähtöasetelma. Tapon suorittaja nimittäin tiedetään. Lukija siis osaa vastata heti kysymykseen miten ex-mies kuolee, mutta sen jälkeen hypätäänkin jo tutkintaan. Mitä tässä välissä on tapahtunut? Mitä uskollinen naapuri onkaan kehitellyt poliisien pään menoksi? Teos todellakin lunastaa takakansitekstinsä lupauksen. Tätä loppuratkaisua en olisi arvannut.

 

Higashinon teosta oli herkullista lukea. Olen itse käynyt matematiikkaluokat, joten sydämeni sykki ilosta, kun nämä kaksi suurta loogisenpäättelykyvyn mieltä laitettiin töihin: toinen kehittelemään pulma jota olisi mahdoton ratkaista ja toinen ratkaisemaan se. Hiukan sellaista Sherlock Holmes maista päättelyä oli siis luvassa, mutta muuten tuota matematiikka puolta ei tarvitse pelästyä. Tämä dekkari oli itse asiassa ennen kaikkea kurkistus Japaniin. Se voi tuntua hitaalta ja arkiselta, mutta odota vain sitä mielellistä ilotulitusta, kun tapahtumia ruvetaan kerimään auki. Sen lisäksi että loppuratkaisu yllätti minut täysin, niin samalla se myös nostatti jopa hiukan kyyneleitä silmäkulmiini. Kuinka monen dekkarin voi sanoa koskettaneen? Tämä Higashinon punos teki vaikutuksen ja mieluusti palaan Galileo-sensein tutkimusten pariin tulevaisuudessakin.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirsin Book Club, Kirjamies, Kirja vieköön!, Donna mobilen kirjat, Ankin kirjablogi, Kirjasähkökäyrä, Tuulevin lukublogi, Kirjakaapin avain, Kirjarouvan elämää, Mummo matkalla ja Kartanon kruunaamaton lukija