Naisten etsivätoimisto nro 1 - Alexander McCall Smith

 

Kirjan nimi: Naisten etsivätoimisto nro 1 (The No 1 Ladies' Detective Agency)

Sarja: Mma Ramotswe tutkii #1
Kirjoittaja: Alexander McCall Smith, suomentanut Jaakko Kankaanpää
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 1998, suomennos 2011

Sivumäärä: 302

Mistä: Kirjastosta

' Mma Ramotswella oli etsivätoimisto Afrikassa, Kgale Hillin juurella. Tällainen oli sen omaisuus: pieni valkoinen pakettiauto, kaksi kirjoituspöytää, kaksi tuolia, puhelin ja vanha kirjoituskone. Lisäksi toimistolla oli teekannu, jossa Mma Ramotswe - Botswanan ainoa naispuolinen yksityisetsivä - teki rooibosteetä. Ja kolme mukia - yksi hänelle, yksi sihteerille ja yksi asiakkaalle. Eihän etsivätoimisto oikeastaan muuta tarvitse. Etsivän työ perustuu älyyn ja vaistoon, ja niitä Mma Ramotswella oli yllin kyllin. Niitä tosin ei voinut luetella inventaariossa muun omaisuuden mukana. '

s. 7

 

Botswanan kuivassa maassa Kalaharin autiomaa peittää suuren osan valtion pinta-alasta. Silti se pitää sisällään rikkauksia. Tässä lämminsydämisessä ja yhteisöllisessä kulttuurissa myös Mma Ramotswe on päättänyt kääntää elämässään uuden sivun. Hänen isänsä oli työskennellyt Etelä-Afrikan kaivoksissa kurjissa oloissa, mutta onnistunut kasvattamaan samalla karjansa määrää varsin kehuttavaksi. Nyt kun aika on jättänyt Mma Ramotswen isästä, päättää hän myydä karjan ja seurata unelmiaan. Tämä elämäniloinen ja älykäs nainen on päättänyt perustaa Botswanan ihka ensimmäisen naisen pitämän etsivätoimiston! On aika seurata neiti Marplen jalanjälkiä.

 

Toimisto on kuosissa ja sihteerikin palkattuna, mutta enää asiakkaat puuttuvat. Pikkuhiljaa niitäkin rupeaa saapumaan. Tyypilliset tapaukset ovat muun muassa kadonneet aviomiehet. Usein vaimot eivät halua uskoa miehensä voineen lähteneen toisen naisen matkaan, mutta on myös toisenlaisia tapauksia, joiden selvittelyssä myös Mma Ramotswe joutuu käyttämään luovuuttaan. Myös yritykset palkkaavat hänet tutkimaan erilaisia epäiltyjä vilppejä. Onpahan myös lapsiin liittyviä tapauksia kuten erään maan rikkaimman liikemiehen tyttären varjostaminen. Kaikki ei voi aina mennä kuten Marplella, mutta Mma Ramotswe korvaa innokkuudella sen mitä taidoissa on vielä hiomista. Tekemällähän sitä oppii eikä ole pulmaa johon kuppi höyryävän kuumaa rooibosteetä ei auttaisi.

' Hän oli epäilemättä yksi maan rikkaimmista miehistä, ellei peräti rikkain, mutta Botswanassa sillä ei juuri ollut merkitystä, koska hän ei ollut ostanut rahoillaan karjaa, ja kuten kaikki tiesivät, raha jota ei ollut sijoitettu karjaan oli pelkkää pölyä omistajansa suussa. '

s. 122

 

Se mikä todella herätti tämän kirjan eloon, oli sen ihastuttavan eksoottinen afrikkalainen miljöö. Mma Ramotswe on ylpeästi afrikkalainen ja botswanalainen eikä haikaile länsimaalaisten sisustuslehtien kuvaamaa elämää. Mitä iloa länsimaiden kaikesta vauraudesta onkaan, jos ei ole ikinä aikaa nauttia sen hedelmistä eli istahtaa alas ja katsella auvoisasti vesimelonipenkkiään? Myös karjan tärkeä rooli tuossa kulttuurissa ihastutti. Mma Ramotswen isä toivoi, että taivaassa on sitten karjaa hönkimässä, jotta on sitten kodikasta; karjan avulla lapsena opittiin laskemaan ja karja oli myös synonyymi rahalle. Kun ajattelee asiaa, niin onhan se paljon parempi sijoituskohde, sillä paperirahahan on vain läpyskä kädessä, jota ei voi hyödyntää kuten lehmää maitona tai lihana eikä se poi'i lisäten arvoa vain olemalla. Tuo botswanalaisten maanläheinen elämänasenne todella lämmitti sydäntäni. Toisaalta McCall Smith kuvaa myös niitä yhteiskunnan nurjia puolia kuten noitatohtoreita, jotka hyödyntävät lapsia rohdoissaan tai kaivosten kurjaakin kurjempia työoloja, kun naapurimaahan lähdettiin töiden perässä.

 

Kuten Irvingin kohdalla mainitsinkin, olen kärsinyt viime aikoina pienoisesta lukujumista. Kun näin Ankin kirjablogissa arvostelun Mma Ramotswe sarjasta, ajattelin että tuollainen hyvän mielen leppoisa dekkari voisi olla juuri sitä mitä kaipaisin purkamaan tilannetta. Ja niinhän siinä kävi, että en malttanut jättää Mma Ramotswea kesken ja luin koko teoksen päivässä. Botswanan karu luonto ja rikas kulttuuri imaisivat minut mukaansa. Oli myös todella ilo seurata Mma Ramotswen ylpeyttä omasta kotimaastaan. Toisaalta ei kaikki vielä ollut aivan valmista, mutta missä nyt olisi. Joutuihan Mma Ramotswe vakuuttelemaan kelpaavansa miehisessä etsivien maailmassa. Naisetsivänä hän osaa kuitenkin lukea ihmisiä hyvin ja kuppi rooibosteetä kyllä avittaa aina kielenkantojen avautumisessa, vaikka alussa jollakin olisi ollutkin ennakkoluuloja.

 

Naisten etsivätoimisto nro 1 on ennen kaikkea hyvän mielen kirja, jossa on kuitenkin Botswanan miljöö ja historia painolasteineen kaikkineen silti mukana. Tästä tulikin hiukan mieleen muinoin lukemani toinen Afrikkaan ja tarkemmin Ruandaan sijoittuva teos Parkin Kigalin kakkukauppa, jossa myös teekupposen äärellä jaetaan niin elämän surut kuin murheetkin, mutta silti yleisasenne on ihanan elämäniloinen. Kuten on saattanut huomata niin en ole kauheasti puhunut Mma Ramotswen tapauksista. Tähän on syynä, että en ole ihan varma onko tämä varsinainen dekkari. Tässä ei siis ole yhtä yhtenäistä juttua jota ratkottaisiin kuten yleensä dekkareissa, mutta se ei myöskään ole novellikokoelma. Oikeastaan vaikka tässä jo ratkaistiin monta pienempää arkista juttua niin tuntui että tämä jäi silti tietynlaiseksi esiosaksi, jossa haluttiin valottaa enempi Mma Ramotswen ja ylipäätänsä Botswanan historiaa. Pidin silti tästä sarjasta, varsinkin kun en ylipäätänsä ole mikään suuri dekkareiden kuluttaja. Toivottavasti seuraavassa osassa myös Mma Ramotswen sihteeri ja eräs avulias autokorjaaja saisivat enemmän syvyyttä hahmoihinsa. Ja ovathan ne etsivän tehtävänannotkin ihan mukava lisä tähän kaikkeen muuhun kokonaisuuteen. 

 

Tähdet:  3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kahvikissan kirjahylly, Kirjan pauloissa, Kirjahullun päiväkirja, Sonjan lukuhetket, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjojen elämänmullistava taika, Luettua, Kirjakaapin avain ja Kirjahilla