Sininen muistikirja - Eeva kilpi

Kirjan nimi: Sininen muistikirja

Kirjoittaja: Eeva kilpi

Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2019

Sivumäärä: 103

Mistä: Kirjastosta

 

' 12.3.2003 KLO 7.55

Sota katkaisi lapsuuteni ja sieluuni jäi avohaava. Se kuplii yhä. Siitä tihkuu verta, pihkaa ja mahlaa. Se kuluttaa elinvoimaani ja tuottaa mielikuvia, ajatuksia, oivalluksia ja tekstiä. Siitä muodostuu noro, puro, virta. Minun lävitseni virtaa koko ajan. '

s. 68

 

Sohvi lahjoittaa mummolleen pienen muistikirjan johon tämä voi kirjoittaa ajatuksiaan. Ja niitähän Eeva Kilvellä riittää. Ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 2002 ja viimeiset 2018. Suurin osa näistä muisteloista, mieleen nousseiden ajatusten kirjauksista ovat kuitenkin vuosilta 2002 ja 2003. Hän kirjoittaa vanhuudesta ja yksinäisyydestä. Vanhemmuudesta. Välillä myös maailman menosta ja siitä miksi hän kirjoittaa. Kuinka sisäinen virta vaatii päästä ulos paperille. Ehkä tulla kuuluksi. Niin ei olisi enää niin yksin.

 

' Se kaikki on esillä, nähtävissä, kuultavissa, koettavissa, jos vain ihminen malttaa pysähtyä ottamaan sitä vastaan, kuulostelee, katselee, aistii, hengittää ja sallii sen virrata sieluunsa ja täyttää sen rauhalla ja viisaudella, jota maailman touhu, melu ja kiire ei koskaan pysty tarjoamaan. '

s. 21 

 

Nyt täytyy häpeäkseni myöntää, että en ole ennen lukenut Eeva Kilven tuotantoa, vaikka varsin tuotteliaasta ja rakastetusta suomalaisesta kirjailijasta onkin kyse. Lukupiirin avulla tulee kuitenkin mukavasti tutustuttua teoksiin, joihin muuten ei välttämättä olisi tullut tarttuneeksi. Kiitos siis jälleen lukupiirien kirjallisuutta avartavalle voimalle, sillä päädyin rakastumaan tähän Kilven teokseen varauksetta. Olisi siis tämäkin upea lukukokemus jäänyt kokematta ilman sitä.

 

Koska en kuitenkaan ole lukenut Kilveltä muuta, en osaa suhteuttaa Sinistä muistikirjaa hänen muuhun tuotantoonsa. Sen kuitenkin tiedän, että nämä pienet päiväkirjamerkinnät, joskus jopa päivän mietelause suuntaiset ajatukset, tekivät minuun vaikutuksen. Jatkuvasti lukiessa piti pysähtyä miettimään, sillä niin paljon ajatuksia nämä merkinnät minussa herättivät. Mielenkiintoisesti, vaikka teoksen suurena teemana olivatkin vanhuus ja sen tuoma yksinäisyys, niin silti tällainen alle kolmikymppinen perheenäitikin sai niistä hyvin tarttumapintaa. Se on taito pystyä puhuttelemaan monenlaisia lukijoita. Selkeästi Kilvellä on paljon syviä ajatuksia ja taito jakaa ne eteenpäin. Pitää ehdottomasti tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa! Pienestä koostaan huolimatta tämä kirja todella puhutteli.

 

' 19.8.2002 KLO 11.45

Minun pitää varmaan vielä kirjoittaa vanhuudesta, yksinäisyydestä, ikävöinnistä. '

s. 31 

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjakimara, Kirjat kertovat, Donna Mobilen kirjat, Marjatan kirjat ja mietteet, Kirja vieköön!, Elämä on ihanaa!, Mummo matkalla!, Tarukirja, Kirjojen kuisketta ja Kirjavinkit