Huoneen 622 arvoitus - Joël Dicker

Kirjan nimi: Huoneen 622 arvoitus (L'enigme de la chambre 622) 

Kirjoittaja: Joël Dicker, suomentanut Kira Poutanen

Lukija: Jukka Pitkänen
Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos ja äänikirja 2021

Kesto: 20h 25min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Joël on kirjailija, jonka romanssi on juuri päättynyt kurjaan eroon. Hän pyrkii kirjoittamaan kirjaa vastikään kuolleesta kustannustoimittajastaan Bernardista, ja kirjoittaessaan hän uppoutuu täysin luomaansa maailmaan unohtaen kaiken muun ympäriltään. Naiset pitävät kirjailijoista, kunnes huomaavat tämän puolen heistä. Nyt mennäkseen nuolemaan haavojaan Joël lähtee Alpeille luksushotelli Palace de Verbieriin. Hän tarvitsee tilaa ajatella ja saada etäisyyttä. Joël majoittuu huoneessa 623 ja hänen naapurinaan on hemaiseva Scarlett, jonka huonenumero on mystisesti 622 sijasta 621B. Scarlett innostuu ajatuksesta selvittää huoneen 622 arvoitus ja päättää vetää kirjailijan tähän mukaan. Kuinka mahtavan romaanin aiheesta saisikaan! Varsinkin kun selviää, että huoneessa on joitakin vuosia sitten tapahtunut murha...

 

Joël ja Scarlett lähtevät siis ratkomaan mitä tuona joulukuisena viikonloppuna oikein tapahtui. Silloin suurella sveitsiläisellä Ebezner pankilla oli siellä yksityistilaisuus, jossa oli tarkoitus julkistaa pankin uusi pääjohtaja. Kaikki ei kuitenkaan ollut suinkaan niin selkeää kuin olisi voinut luulla. Edellinen pääjohtaja on nimittäin poistanut säännön, jonka mukaan pankki siirtyisi aina suvussa pojalle. Näin Macaire Ebezner ei välttämättä saakaan himoitsemaansa johtajan paikkaa. On nimittäin myös kaikkien pitämä ja menestyvä Lev, Macairin mielestä täysi pyrkyri, jonka nimi on ruvennut nousemaan esiin. Kun on enää viikko aikaa nimitykseen, panokset kovenevat. Kaikilla on salaisuutensa. Ja osa niistä on saanut alkunsa jo kauan sitten, viisitoista vuotta aiemmin. Kaikki tulee kuitenkin kulminoitumaan tuohon yhteen viikonloppuun Palace de Verbierin luksushotellissa, jolloin aivan kaikki menee pieleen.

 

Luin kuusi vuotta sitten Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, ja rakastuin tuohon monisyiseen romaaniin, joka pyöritti minua lukijana menemään monimutkaisen murhamysteerinsä matkassa. Vaikka häneltä on vuosien saatossa suomennettukin jo useampi teos, niin jostain syystä en ollut tullut tarttuneeksi näistä mihinkään. Nyt kaipasin jotakin sopivan talvista lukemista ja tämä kansi hämyisine Alppikylämaisemineen veti minua heti puoleensa. Kiinnostavaa oli myös nähdä pitäisikö Dickerin kerronnan imu myös hänen muussa tuotannossaan.

 

Huoneen 622 arvoitus lähti varsin rauhallisesti liikkeelle. Ensin piti saada kirjailija Palace de Verbieriin ja sitten vielä esitellä koko pankin tilanne ja taustoitukset... Minähän olin tehnyt tämän valinnan täysin sen perusteella, että kyseessä on Alppien luksushotelliin sijoittuva murhamysteeriromaani, ja sitten suurin osa ajasta vetelehdittiinkin Geneven pankin käytävillä. Suoraan sanottuna juuri tätä ennen kuuntelemani Gogolin Tshitshikowin jälkeen ei olisi huvittanut kuunnella lisää lipevistä rahan ja vallan tavoittelijoista. Omapa on syyni kun en lukenut esittelytekstiä kunnolla, mutta minulla tosiaan meni hetki päästä eroon tuosta nuivuudestani kylmää pankkimaailmaa kohtaan. Macaire myös ärsytti minua. Avaamaton postipino vain kasvoi hänen pöydällään, työpaikalle vetelehdittiin kun sattui huvittamaan ja tulokset olivat heikot, mutta silti hän piti itseoikeutenaan saada nousta pankin johtoon. Pakkomielteisesti hän myös koitti pitää kiinni vaimostaan, joka ei edes rakastanut häntä. Ja se syy miksi hän oli aikoinaan luopunut pankin osakekirjoista, aarg! Seuraavaan teokseen tarvitsen selkeästi jonkun helpommin pidettävän päähenkilön :D

 

Kun kuitenkin pääsin yli alkuasetelmista, niin Dickerin romaani imaisi minut jälleen mankeliinsa. Kuinka paljon yhteen romaaniin voikaan mahtua maton jalkojen alta vetämisiä ja kaiken keikautusta päälaelleen. Tahti sen kuin vain kiihtyi koko ajan loppua kohden, kunnes mihinkään ei enää voinut luottaa tai pitää kiinni. Piti vain heittäytyä kirjailijan armoille ja antaa hänen johdattaa tämä paatti turvallisesti maaliinsa. Dicker on kyllä nero, näiden monimutkaisten murhamysteereiden saralla! Ne ovat kuin suuria romaaneja, jotka kuitenkin sisältävät niin monikerroksellisia mysteerejä, että lukijan on parasta pysyä tarkkana. Oman lisäkerroksensa toi myös kirjailija Joël kirjan sivuilla. Lukiessa sitä pohtii ja puntaroi, mikä kaikki onkaan totta... Loppujen lopuksi tämä kirja, paikoittaisesta epäuskottavuudestaan huolimatta, pyöritti tätä lukijaa aivan ihastuksiin juonensa koukeroissa. Noista alun negaatioista on kuitenkin pakko hiukan pudottaa lukukokemuksen tähtiä. Varmasti tulen kuitenkin tästä innostuneena lukemaan lisää Dickeriä.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Luetut.net, Sivumerkkejä, Kirjarouvan elämää ja Hemulin kirjahylly