Kärpästen herra - William Golding

Kirjan nimi: Kärpästen herra (Lord of the Flies)

Kirjailija: William Golding, suomentanut Juhana Perkki

Lukija: Mikko Kauppila
Julkaisija: Otava

Julkaisuvuosi: 1954, suomennos 1960 ja äänikirja 2022

Kesto: 8h 58min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Lentokoneellinen englantilaisia koulupoikia putoaa autiolle Tyynenmeren saarelle. Toinen maailmansota on meneillään jossain kaukana. Ketään aikuista ei ole mukana. Aivan aluksi rantahietikolla käskentelevät urheilullinen Ralph sekä likinäköinen 'Possu'. He löytävät torvismpukan, jonka puhalluksella he onnistuvat kutsumaan kokoon kaikki saarella hortoilevat pojat. Heitä on pienempiä tenavia sekä lähes yläkouluikäisiä. He päättävät valita itselleen johtajan. Kuoropoikien voimakas johtaja Jack tavoittelee johtajan asemaa, mutta torvisimpukkaan puhaltanut Ralph valitaan tälle paikalle. 

 

Pojat järjestäytyvät ja aloittavat elonsa saarella. He ylläpitävät vuoren huipulla merkkitulta, jotta ohi ajavat laivat voisivat löytää heidät. He myös rakentavat majoja. Jackin johdolla myös herätellään sisäsitä petoa ja lähdetään metsälle saalistamaan sikoja. Kaikki on huikan kuin leikkiä. Monet eivät ota tilannetta kovin vakavasti. Hiljalleen sisäiset jännitteet rupeavat kuitenkin syömään tilaa. Kenellä on lopulta oikeus valtaan ja sanavaltaa siihen mitä muiden pitäisi tehdä? Onko tuli tärkeämpi kuin liha? Ja kun sivistys jää lopullisesti taakse, onko meissä jäljellä mitään muuta kuin vahvimman voimaan perustavia villejä?

 

Sivistyksessäni on pitkään ollut suuri aukko, sillä en ollut koskaan lukenut Kärpästen herraa. Monille tämä klassikko on tullut vastaan jo koulunpenkillä, mutta ei minulle. Nyt kun tästä klassikosta ilmestyi uusi tv-sarja, päätin että minunkin on viimein aika sivistää itseäni ja taltuttaa tämä klassikko. Ja kuinka postiviisisesti yllätyinkään! Odotin Stevensonin Aarresaaren tai Verneen Salaperäisen saaren kaltaista lukukokemusta, jotka tulee luettua niiden klassikkoarvon tähden, mutta jotka eivät lopulta osoittaudu kovin kummoisiksi elämyksiksi. Sen sijaan Goldingin Kärpästen herra lumosi minut täysin.

 

Tämä tarina todella veti minut synkkiin syövereihinsä. Kuinka osuvasti Golging onkaan osannut kuvata nuorten poikien mielenmaisemaa. Kuinka kaikki alkaa enemmän tai vähemmän leikkinä. Sännätään touhuamaan, mutta pitemmän päälle puuduttavia hommia ei jakseta tehdä. Hiljalleen yhteishenki saa säröjä. Ja kun kiihkon vallassa on kauheuksia jo tapahtunut, kuinka niin paljon helpompaa onkaan jatkaa samalla radalla. Kun yhteiskunnan säännöt jäävät unholaan, on aika rakentaa omat. Niin monet meidänkin ajattelemamme universaalit toimintatavat ovat oikeasti vain päätettyjä yhteiskunnan normeja. Maailma voisi näyttää hyvin erilaiselta, mikäli sisäinen peto päästettäisiin valloilleen ilman seuraamusten pelkoa. 

 

Tämä olikin varsin kiehtova lukukokemus. Samaan aikaan se tarjoilee poikien seikkailuromaanin, mutta myös syvällisyyttä ja jännitystä. Elin vahvasti tämän tarinan tunneaaltojen matkassa. En todellakaan osannut odottaa näin vetävää kertomusta, joka laittaisi ajattelemaan. Ei ihme, että tätä luetutetaan kouluissa. Tämä tarina on todella klassikkoasemansa ansainnut.

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Lukutoukan kulttuuriblogi, Yöpöydän kirjat, Kirjahullun päiväkirja, Lukuneuvoja, Kirja-aitta, Kirjapuutarha, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjavarkaan tunnustuksia, Kirjasähkökäyrä, Kirjaklassikot, Satun luetut, Kirjaurakka, Kujerruksia, Tuulin viemää ja 100 kirjaa