Pilatus - Asko Sahlberg

Kirjan nimi: Pilatus
Kirjoittaja: Asko Sahlberg
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi:  2016
Sivumäärä: 440
Mistä: Kirjastosta

' Jos olen jotakin oppinut, niin tämän: pimeyttä täytyy katsoa suoraan silmiin. Meidän vaellustamme siunaavat usein valoisat hetket, mutta lopullinen kohtalomme on silti väistämätön pimeys, jolta meitä eivät pelasta edes Rooman jumalat. Siksi minä, Judaen viralta pantu prefekti Pontius Pilatus, yön orja ylitse muitten, istun kirjoittamassa tätä. Tahdon varoittaa jälkeeni tulevia lapsellisesta uskosta elämän autuuteen ja omahyväisestä vimmasta kivetä polkunsa maineteoilla, sillä autuus on katoavaista ja mainetekojen muiston pyyhkäisee pois leppymätön tuuli. Ihminen iloitkoon, kun on sen aika, pimeyden voimien edessä hänen on nöyrtyminen.

s. 7

Juudean prefektinä toimiva Pontius Pilatus tietää tehneensä viimeisen virheensä. Kohtalonpyörä kääntyy alati muuttuvassa Rooman valtapelissä, eikä tilanne ole Pilatukselle suotuisia. Kaiken menettäneenä hän rupeaa käymään läpi elämäänsä, joka johdatti alun matalikon läpi kohti korkeuksia vain jotta Juudean tyytymätön kansa voisi vetää hänet takaisin sinne minne hän kuuluu - maanrajaan. 

Yhdeksäntoista vuodenkiertoa nähnyt nuori alhaisaateliin kuuluva Pilatus haaveilee ansiokkaasta sotilasurasta, joten kun tilaisuus liittyä Germaniaan valloitusretkille suuntaavan Publius Quinctilus Varuksen legioonaan tulee vastaan, päättää nuori Pilatus tarttua tilaisuuteen. Verisen ja raa'an tappion jälkeen Pilatus ja kunnianhimoinen tribuuni Seianus pakenevat yhdessä henkensä edestä, mikä yhdistää näiden kahden nuorukaisen kohtalot. Roomaan saavuttuaan Seianus onnistuu hankkimaan yhteyksiensä avulla heille pestit valtakunnan kuulustelijoina. Roomassa, jossa juonittelijat eivät lepää ja kaikki haluavat oman palansa vallasta, tämä tehtävä salaisuuksien puristajana on kultaakin arvokkaampi ponnahduslauta kohti huippua.

Myöhemmin Pilatukselle tulee eteen tilaisuus seilata Juudean. Arvovaltaisen prefektin tehtävät osoittautuvat kuitenkin hyvin erillaiseksi kuin hän osasi odottaa. palvovan kansan sijasta hän saa vastaansa juutalaisten kansan, joka kieltäytyy palvomasta Rooman jumalia ja jonka keskuudesta sikiää jatkuvasti uusia profeettoja. Yksi näistä profeetoista on vaatimaton puuseppä Jeshua, jonka kohtalon verkkoon Pilatus tulee sotkeutuneeksi tiukemmin kuin haluaisi.

' Näitkö viime yönä painajaisia? Heittelehditkö hiestyneenä vuoteellasi? Nousivatko kuolleet haudoistaan kertomaan sinulle, että olet joutuva tahtomattasi tuomiolle, barbaarien arvosteltavaksi, ja että tuossa tuomioistuimessa ei langeteta kuin kuolemantuomioita? Tahdoitko herättää vaimosi ja ehdottaa, että luopuisit viime hetkellä kaikesta, kantaisit mielummin häpeän kuin epävarmuuden, vetäytyisit tarvittaessa varjoihin? Et tehnyt sitä, sillä olet ylpeytesi vanki. Omahyväisyytesi lähetti sinut matkaan, itsekkyytesi on saatteleva sinut perille. Et tahdo myöntää sitä itsellesi, mutta janoat hallita, kuulla suosionosoitukset, nähdä rahvaan heittäytymässä jalkoihisi. Purjehdit kohti maata, jossa jumalista ei tehdä kuvia, mutta sinä veistelet pimeässä itsesi näköistä patsasta. '

s. 210

Rooma on kova paikka niille, jotka eivät taida pelin sääntöjä. On toisia jotka uiskentelevat sen aallokossa taitavasti, ja sitten on sen kiemuroihin tottumattomampia joiden tulee nopeasti oppia ketkä pitää lähellään ja keihin voi luottaa. Hait vaanivat kuitenkin koko ajan ympärillä valmiina iskemään pienimmästäkin heikkouden osoituksesta. Tähän sokkeloiseen maailmaan Seianus johdatti Pilatuksen, joka omasi kyllä jonkin verran kunnianhimoa, mutta jolta puuttui silmitön vallanhimo, josta saisi kyltymättömästi polttoainetta valtapeliin. Pilatuksen avulla kuitenkin Rooman keisarien ja ylhäisön elämä tuli hyvin lähelle. Sahlberg on selkeästi tehnyt taustatyönsä eri henkilöiden kohtaloista, elämänvaiheista ja heitä koskevista juoruista.

Mielestäni Sahlberg onnistui pitämään kaikki langat taitavasti käsissää, eikä lukuisista henkilöistä huolimatta tarina vaipunut sekavuuteen. Rooman kulttuuri ja sen valtakiemurat ovat kiehtoneet minua pidempäänkin ja täytyy sanoa, että Pilatus onnistui herättämisessä sen henkiin aivan eri selkeydellä kuin Robert Harrisin Imperium. Toisaalta Pilatuksen toisessa osiossa painopiste siirtyi Roomasta Juudeaan, jossa omanlaisensa valta- ja uskontosuhteet tulivat vastaan. Tämäkin oli varsin kiehtovaa, sillä uskontotunneilta on jo tullut tutuksi Jeesuksen elämä, ihmeet ja kuolema, mutta Sahlberg kuvaa näitä ei-uskovan Pilatuksen kautta, joilloin Jeshuaki sai omanlaista inhimillistä aspektia. 

Oikeastaan yllätyinkin aluksi miten Sahlbergin kirja oli niin keskittynyt Roomaan, sillä Pilatus on jäänyt historiankirjoihin juuri Jeesukseen liittyvissä asioissa. Toisaalta näin Pilatus herätettiin henkiin omana itsenäisenä historiallisena hahmona. Tämä olikin nappivalinta, sillä hänen elämänpolkunsa ristesivät kuitenkin monen Rooman valtaa tekevien kanssa, ja näin Pilatuksen ja Jeesuksen tarinan lisäksi muutkin historialliset henkilöt saivat palstatilaa.

Ymmärrän myös hyvin miksi Sahlbergiä on tituleerattu aikamme Waltariksi. Pilatuksessa olikin paljon yhtymäkohtia alkuasetelmassa ja juonenkaaressa Waltarin Sinuheen. Molemmat kuvaavat siis henkilöä, joka on päässyt seuraamaan ylinta valtaa ja sen ympäröivää peliä aivan lähietäisyydeltä, ja molempia kohtalonpyörä on heittelöinyt milloin minnekin suuntaan. Onneksi Pilatus löytää myös vahvan oman äänensä eikä se jää vain seurailemaan Waltarin jalanjälkiä. Sahlberg on selkeästi osoittanut taitonsa, mutta samalla tämä vertailu on myös yksi Pilatuksen sudenkuoppa. Sinuhe egyptiläinen oli paras viime vuonna lukemani teos, eikä Sahlbergin kerronta aivan yllä Waltarin mestarilliselle tasolle. Jään kuitenkin mielenkiinnolla seuraamaan Sahlbergin tuotantoa.

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Amman lukuhetki, Kaiken voi lukea!, Kulttuuri kukoistaa, Sanoissa ja sivuilla, Savannilla ja Ja kaikkea muuta