Sarja: Three Pines #1
Kirjoittaja: Louise Penny, suomentanut Raimo Salminen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2005, suomennos 2019
Sivumäärä: 364
Mistä: Kirjastosta
' "Ei hyvänen aika", hän puuskahti muutaman minuutin kuluttua aidosti järkyttyneenä. Three Pinesissa viettämiensä kahdenkymmenenviiden vuoden aikana hän ei ollut ikipäivänä kuullut yhdestäkään rikoksesta. Ainut syy pitää ovet lukossa oli estää naapureita tuomasta kesäkurpitsakoreja satokaudella. [- -] Muutoin rikoksia ei ollut. Ei murtoja, ei vandalismia, ei pahoinpitelyjä. Three Pinesissa ei ollut edes poliisia. Aina joskus paikallisen Sûretén Robert Lemieux kiersi autollaan Commonsin ympyrän, vain näyttäytyäkseen, mutta tarvetta siihen ei ollut.
Ennen tätä aamua. '
s. 11
Montrealin kaupungin läheisyydessä Kanadan maaseudulla sijaitsee idyllinen pikkukylä nimeltään Three Pines. Kiitospäivän aamun valjetessa 76-vuotias entinen opettaja Jane löydetään metsästä kuolleena. Suru on suuri ja erityisesti taidemaalari Clara ottaa ystävänsä poismenon raskaasti. Olihan Jane aina hänen tukenaan ja turvanaan, joten miten hän voi yhtäkkiä olla poissa. Varsinkin kun Janen omalaatuinen hyvin naivistinen mutta samalla tunteita herättävä taulu oltiin juuri edellisenä päivänä hyväksytty taideyhdistyksen näyttelyyn. Mikä hetki tuo olikaan ollut Janelle, joka ei ollut koskaan ennen antanut keneenkään nähdä taulujaan, ja nyt hän oli poissa. Mitä tuskaa se aiheuttaakaan Claralle ajatella, että Jane ei ikinä nähnyt sitä hetkeä kun hänen taulunsa viimein ripustettiin gallerian seinälle.
Quebecin poliisilaitokselta juttua saapuu tutkimaan rikoskomisario Gamache tiimeineen. Janen kuoleman uskotaan aluksi olleen salametsästäjien tekosia. Pian kuitenkin selviää, että luodin sijasta Jane on murhattu jousipyssyllä ja nuolella! Three Pinesissa sattuukin olemaan hyvin aktiivinen jousiammuntakerho, joten katseet kääntyvät sittenkin kyläläisiä kohti. Kenellä olisi voinut olla motiivi murhata tämä herttainen vanha nainen? Entä liittyykö tapaus jotenkin aiemmin tapahtuneeseen viharikokseen kaupungin homopariskuntaa kohtaan, jossa Jane oli puuttunut tilanteeseen ja tunnistanut naamioituneet nuorukaiset? Entä miksi Jane ei ole koskaan päästänyt ketään käymään keittiötään pidemmällä? Gamachen on aika syvä sukeltaa kyläyhteisön syövereihin, sillä vain ymmärtämällä Three Pinesia ja sen ihmisiä hän voi löytää kuka ampuikaan tuon kohtalokkaan nuolen Janeen.
' Peter koetti tahdonvoimallaan saada veden kiehumaan voidakseen keittää teetä, ja sitten kaikki tämä olisi poissa. Kukaties, sanoi hänen järkensä ja kasvatuksensa, kukaties jos keitetään tarpeeksi teetä ja jutustellaan, niin aika alkaa kulkea takaperin ja kaikki pahat asiat kumoutuvat. Mutta hän oli elänyt liian kauan Claran kanssa voidakseen paeta tosiasioita kieltämällä ne. Jane oli kuollut. Tapettu. Ja Peterin oli lohdutettava Claraa ja jotenkin muutettava kaikki hyväksi. Eikä hän tiennyt miten. Kolutessaan kaappia kuin oikeaa sidettä kuumeisesti etsivä sotakirurgi hän työnsi sivuun Yogiteen ja Harmony-yrttisekoituksen, mutta kamomillan kahdalla hän epäröi kotvan. Ei, ei. Jatka sitä mitä olit tekemässä, hän kehotti itseään. Hän tiesi että se oli kaapissa, englantilaisten rauhoittava lääke. Ja hänen sormensa tarttuivat pakkaukseen juuri kun pannu vihelsi. Väkivaltainen kuolema vaati Earl Greytä. '
s. 58-59
En juurikaan lue dekkareita, Christieitä lukuun ottamatta, mutta useat arvostelut tästä cozy crimiksi tituleeratusta sarjasta herätti kiinnostukseni. Tarinat, jotka sijoittuvat pieniin kyläyhteisöihin ja sen välisiin jännitteisiin kiehtovat minua, joten päätin antaa Pennyn teokselle ja rikoskomisario Gamachelle mahdollisuuden. Heti kättelyssä taisin kuitenkin aloittaa vastakarvaan, sillä menin aivan sekaisin eri henkilöistä. Christiemäisen hitaan esittelyn sijasta kyläyhteisön päähenkilöt vain juoksutettiin näyttämölle samanaikaisesti kiitospäivän aaton esi-illallisilla. Menin aivan solmuun kukas nyt olikaan se pisteliäs totuudentorvi, kuka pitäkään bistroa ja kuka oli entinen psykologi. Onneksi alun tykityksen jälkeen kuitenkin tahti rauhoittui ja varsinainen kyläyhteisön kuvaus ja murhanselvittely pääsivät päärooliin. Varmaan osittain tähän alun takkuamiseen vaikutti myös Gamachen nyrpeä apuri Nichol, sillä tämän ylpeys ja kykenemättömyys ymmärtää omia virheitää otti kyllä pannuun. Gamachen lähestymistapa oli puolestaan paljon maanläheisempi ja opettavaisempi, eikä useammalta kiehtovalta viittaukseltakaan voitu välttyä hänen matkassaan.
Kokonaisuutena kuvailisin tätä teosta ehkä varsin harmittomana ja leppoisana dekkarina, jonka kanssa ei tarvitse pelätä liikoja veriroiskeita tai väkivaltaa. Itseasiassa näkisinkin tämän mieluusti tv-sarjana, sillä sen verran herkullisen henkilökatraan Penny on kehitellyt. Ja voi niitä sanailuja! Jostain syystä kuitenkin hyvin pitkään tuntui, että jotain jäi uupumaan. Kaikki tuntui sinänsä toimivan, mutta siltikin en saanut heti otetta tarinasta. Ehkä olen liian tottunut Christien tarjoamaan historialliseen miljööseen ja tuttuihin salapoliiseihin, että olen jäänyt kaipaamaan jotain samantyyppistä tunnelmaa muiltakin dekkareilta. Nykyajan Kanadassa oli kyllä omat twistinsä muun muassa kielikysymyksen suhteen, mutta silti meni oma aikansa lakata vertailemasta ja päästä Pennyn luomaan maailmaan. Onneksi jossain puolenvälin tienoilla tuo naksahdus kuitenkin tapahtui ja sitten se oli menoa. Tuon murhajuonen sijasta päädyinkin keskittymään Pennyn herkulliseen kuvaukseen Three Pinesin kylästä ja sen sympaattisista asukkaista. Jokin näissä kyläyhteisökuvauksissa vain sykähdyttää ja vertaisinkin tätä jollain tasolla esimerkiksi Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta teokseen, sillä molemmissa ne kyläläisten sisäiset dynamiikat ja salaisuudet ovat keskiössä, vaikkakin tarkastelukulma näissä teoksissa onkin hyvin eri. Eli mitä pidemmälle luin, sitä vahvemmin tämä Three Pinesin miljöö imaisi minutkin lopulta mukaansa. Ehkäpä joku kerta tartun vielä tuohon sarjan seuraavaankin osaan.
Tähdet: 3.5 / 5
Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön!, Kirjojen kuisketta, Luetut.net, Leena Lumi, Kahvikissan kirjahylly, Kirjarikas elämäni, Kirja hyllyssä, Hemulin kirjahylly, Sivumerkkejä, Kirjahilla, Luetut kirjat -blogi, Kirjarouvan elämää, Kirjan vuoksi, Kuristava kirsikka, Kirjasähkökäyrä, Kirjareppu, Villasukka kirjahyllyssä ja Hurjan hassu lukija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti