Kirjan nimi: Shantaram (Shantaram)
Kirjoittaja: Gregory David Roberts, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2003, suomennos 2015
Sivumäärä: 1040
Mistä: Isältä lainassa
' Minun tapauksessani tarina on pitkä ja mutkikas. Olin kapinallinen joka hukkasi ihanteensa heroiiniin, filosofi joka hukkasi rehellisyytensä rikoksiin, runoilija joka hukkasi sielunsa tarkoin vartioituun vankilaan. Kun karkasin vankilasta muurin yli kahden valvontatornin välistä, minusta tuli kotimaani etsityin mies. Onni oli minulle myötäinen ja lennätti minut maailman toiselle puolelle Intiaan, missä liityin Bombayn mafiaan. Salakuljetin tavaraa ja aseita, tein väärennöksiä. Jouduin vankilaan kolmella mantereella, minua hakattiin, puukotettiin, pidettiin nälässä. Lähdin sotaan. Juoksin vihollisen aseita päin. Miehiä kuoli ympärilläni, mutta minä säilyin hengissä. '
s. 8
Kaikki alkaa siitä kun 80-luvulla australialainen mies saapuu lentokoneella Intian kuuman ja painostavaan ilmastoon. Hän on aloittamassa uutta lukua elämässä - kirjaimellisemmin kuin suurin osa. Passissa lukee nimittäin hänen olevan uusiseelantilainen ja nimeltään 'Lindsay'. Mies on vankikarkuri ja Australian etsityin mies paettuaan korkeimman turvaluokan vankilasta, jonne oli päätynyt heroiininhimossa tehtyjen aseellisten ryöstöjen seurauksena. Bombayn miljoonakaupungissa hän voi kuitenkin olla kuka vaan.
Mies palkkaa itselleen ensimmäisenä päivänä leveästi hymyilevän oppaan Prabakerin, josta tulee hänen opastajansa Intian ja ennen kaikkea Bombayn ihmeelliseen maailmaan. Pian mies tunnetaan kujeilevan Prabakerin antamalla lempinimellä Lin - ulkomaalaisena joka on opiskellut peräti paikallista marathin kieltä hindin lisäksi! Bombay tuntuu Linille kuin hän olisi tullut kotiin. Tänne hän kuuluu. Onhan myös hänen kantapaikassaan Leopoldissa muuan Sveitsiläis-amerikkalainen Karla, jonka voimakkuus ja salaperäinen etäisyys on Linille vastustamaton yhdistelmä.
Intiassa Linin elämässä ehtii sattua ja tapahtua vaikka mitä. Hän käy Prabakerin mukana tämän vanhempien luona maalaiskylässä, joka on jäänyt täysin kehityksen rattaista ollen vuosikymmeniä ajassaan jäljessä. Lin myös muuttaa Bombaysiin palattuaan slummiin ja aloittaa sattumalta ilmaisklinikan. Hän ystävystyy muiden asukkaiden kanssa, vaikka valkoinen gora onkin hämmentävä nähtävyys slummin köyhyydessä. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja Linkin tulee sotkeutuneeksi Bombayn mafiapomoon päätyen lopulta tälle töihin. Eikä pidä myöskään unohtaa Afganistanin sissisotaa Neuvostovalloittajia vastaan.
' Unohdin slummiyhteisöjen äärettömyyden ja aloin katsoa ihmisiä, jotka niissä asuivat. Naista joka kumartui harjaamaan mustia satiinihiuksiaan. Toista joka pesi lapsiaan kuparisoikossa. Miestä jonka kolmella vuohella oli punainen nauha kaulassaan. Toista miestä joka ajoi partaansa särkyneen peilin edessä. Kaikkialla leikkiviä lapsia. Miehiä jotka kantoivat vettä ämpäreissä. Miehiä jotka korjasivat hökkeliä. Ja katsoinpa minne tahansa, ihmiset hymyilivät ja nauroivat. '
s. 13
Eksoottinen ja rehellinen Intian kuvaus lumoaa. Ensin juuri maahan saapunut Lin tuijottaa järkyttyneenä slummien absoluuttista köyhyyttä. Vielä sinne itse muuttaessaankin siivottomien ulkohuussien nenään tunkeutuva haju sai hänet kakomaan yökötyksestä. Kuitenkin slummissa oli kauneutta. Siellä oli tiivis yhteisö. Vaikka kaikki olivatkin köyhiä, ei hymy hyytynyt huulilta ja tarinan onnellisimmat ihmiset löytyivät näiltä sokkeloisilta kaduilta. Voi tuota ihanaa Prabakeria! Pikkuhiljaa tarina rupeaa kuitenkin saamaan yhä synkempiä sävyjä kun Bombayn alamaailman ja sodan raadollisuus iskee vasten kasvoja. Tässäkään ei Roberts kuitenkaan sorru mustavalkoisuuteen vaan lukijana näkee, miksi tuo mafian yhteisö ja sen luoma turvaverkko veti puoleensa karismaattisesta johtajasta puhumattakaan. Oikeastaan tässä tuli hyvin vahva läpileikkaus Bombaysta - sen yhteisöllisyydestä, väreistä ja elämisen vimmasta. Robertsin eräänlainen adoptoitu kotimaanrakkaus Intiaa kohtaan paistaa näiltä sivuilta
Tähän epookkitarinaan ei ole siis kuvattu sankareita vaan ihmisiä, jotka operoivat enimmäkseen lain harmaalla tai jopa sen väärällä puolella. Ehkä juuri tämä rehellinen kerronta teki tarinasta niin autenttisen ja aidon tuntuisen. Helposti monet kirjailijat sortuvat hyvä-paha asetelmaan, mutta tässä ihmiset olivat monitahkoisia ja inhimillisiä. Roberts ei osoittele sormella rikollisuutta tai tuomitse sitä. Miten hän voisikaan, sillä hänen oma elämäntarinansa myötäilee hyvinkin vahvasti Linin polkuja, vaikkei kyseessä olekaan autofiktio vaan romaani, joka on saanut voimakkaan inspiraation hänen todellisesta uskomattomasta elämästä.
Tähän järkäleeseen mahtuu niin paljon elämän kuvausta, ihmiskohtaloita ja tarinan kerrontaa, että sen kokonaisvaltaista lukukokemusta on haastava sanoittaa. Muun tarinan ohessa myös välillä pysähdytään pohtimaan filosofisia kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja hyvästä ja pahasta. Onpahan myös evoluutiobiologian Red Queen (josta luin Ridleyn tietokirjan jokunen vuosi sitten) tuotu esiin.
Robertsin teos ei siis säästele sivujaan. Kun missä tahansa teoksessa ylitetään tuhannen sivun rajapyykki, pitäisi arvioida tarkkaan olisiko siinä hiukan typistämisenkin varaa. Itselleni Afganistanin sodan osuudet eivät tehneet niin suurta vaikutusta (kuten ei Follettin Lie Down with Lionskaan), vaikka aihe onkin nyt ajankohtainen jälleen. Se ei vain kyennyt kilpailemaan Intian uskomattoman kuvaksen kanssa. Myöskin Karlan palvonta meni paikoin hiukan yli, vaikka liiasta romantiikasta tätä teosta ei kyllä voi missään nimessä syyttää. Aika uskomattoman, rankan ja tapahtumarikkaan elämän Lin on kokenut. Lukijalle ei siis ehdi sivumäärästä huolimatta tulla tylsää. Suosittelenkin varaamaan hyvin aikaa tämän tiiliskiven selättämisen. Sitten ei muuta kuin nojatuolimatkalle Intiaan, joka aukeaa lukija silmien eteen kaikkine iloineen ja ryppyineen.
' Rukhmabai kertoi, että minua oli heidän näkemyksensä mukaan siunattu rauhaisalla onnellisuudella, joten naiset olivat hyväksyneet hänen valitsemansa etunimen. Se oli Shantaram, joka tarkoittaa rauhan miestä tai Jumalan rauhan miestä. '
s. 160
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Vinttikamarissa, Sivusuhteita ja Kattona taivas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti