Vuoren varjo - Gregory David Roberts

Kirjan nimi: Vuoren varjo (The Mountain Shadow)

Kirjoittaja: Gregory David Roberts, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Siltala

Julkaisuvuosi: 2015, suomennos 2017

Sivumäärä: 833

Mistä: Isältä lainassa

' Muistaessani sen päivän, huumeiden hajun, varjot ja huonetta halkovan polttavan valon, olen kysynyt itseltäni, saiko vaisto minut jäämään kynnykselle ja esti menemästä sisään. Olen kysynyt itseltäni, kuinka erilaista elämäni olisi ollut, jos olisin kääntynyt ja lähtenyt. '

s. 8

 

Shantaramissa kohtasimme australialaisen vankikarkurin, joka kotiutui Intian Bombayn alamaailmaan. Linin (tai Shantaramin) tarina jatkuu tässä Vuoren varjo teoksessa. Monet edellisen osan henkiköistä ovat menehtyneet ja uusia aikakausi on koittanut Bombayssa. Lin on edelleen mafian palveluksessa hoitamassa passibisnestä, mutta Sanjayn tapa johtaa eteläisen Bombayn mafiaa on hyvin erilainen kuin filosofisen ja jo pelkästä nimestä kunnioitusta herättäneellä Khaderbhailla oli. Nyt kovat huumeet sekä prostituutio ovat tulleet mafian repertuaariin ja jopa osa mafian välienselvittelyjen murha toimeksiannoista on ulkoistettu toiselle jengille. Sanjaylle kaikki on vain bisnestä ja rahavirtoja eikä kunnialla ole enää mitään painoa. Khaerbhai oli Linille kuin isä, mutta lojaaliuden siteet heikkenevät jatkuvasti Sanjayn johtamalle mafialle. Ehkä viimein Linin olisi aika irrottautua hänen arvojensa vastaisesta mafiatoiminnasta?

Toisaalta Lin on tapellut koko ikänsä nyrkein ja veitsin. Hän on pakosalla ja ilman mafian suojelua hän on haavoittuvainen. Bombayn alamaailmassa toinen Scorpion jengi rupeaa haastamaan Sanjayn mafiaa eikä Linkään välty sen väkivallalta. Erityisesti eräällä irlantilaisgangsterilla tuntuu olevan paljon hampaankolossa Liniä vastaan. Onneksi Linillä on kuitenkin ystäviä tukenaan. Taidegalleristi ja estoton tyttöystävä Lisa, yksityinen alamaailman toiminnanharjoittaja ja aina sanavalmis homo Didier, avulias ja innokas salapoliisi ja rikkaan ja hemmotellun Diva tytön suojelija Naveen, mafian palkkamurhaaja ja kunnianmies Abdullah, venäläinen kirjailija Oleg ja huumeidenkäyttäjät horoskooppikaksoset. Sitten on tietenkin kaukana siintävä Karla, jota Lin on aina rakastanut, mutta joka nai rikkaan ja härskin mediamoguli Ranjitin. Oppiakseen elämään tulee Lin eksyneeksi myös vuorella asustavan opettajan luo kuulemaan ja väittelemään filosofisista kysymyksistä. Tummat pilvet ovat kuitenkin lipumassa rakkaan ja väririkkaan Bombayn ylle. Eri uskontokuntien ja mafioiden veriset yhteenotot ovat vain ajan kysymys.

' Ajoimme jonkin aikaa pitkin syrjäkatuja, ja näkemäni muutokset huolestuttivat minua. Rosannan tekopronssikuvat kertoivat raa'an bombaylaisen tarinan, mutta se ei ollut yhtä raaka kuin totuus eikä yhtä raaka kuin uskonnollinen politiikka. Taakse jäänyt väkivalta oli vain hiekkaa kaupungin rantaan murtuvassa uudessa aallossa. Nuijia heiluttavat poliittiset häiriköt liikkuivat kuorma-autokuntina, ja kahden- tai kolmenkymmenen miehen mafiajengeistä oli kasvanut satojen taistelijoiden joukkoja. Olemme sitä mitä pelkäämme, ja moni meistä kaupunkilaisista pelkäsi välienselvittelyn kovia aikoja. '

s. 40

Robertsin edellisessä teoksessa ihastuin hänen eläväiseen ja aidontuntuiseen kuvaukseensa Intiasta. Sellainen sulatusuuni rikkauksia ja köyhyyttä, mutta mikään ei ollut lojaalimpaa ja lämminsydämisempää kuin slummin asukit. Olin lukenut nyt jonkin verran fantasiaa ja halusin seuraavaksi luettavakseni jotakin täysin erilaista - niin realistista ja aitoa kuvausta kuin vain mahdollista, ja silloin muistin Robertsin kyvyn herättää Bombayn alamaailma henkiin. Tuo ei sinänsä ole ihme, silla Robertsin oma elämä on myös pitänyt sisällään australialaisesta vankilasta pakenemisen ja kymmenen vuotta karkulaisen elämää Intiassa. Hän siis todella tietää mistä kirjoittaa. 

Vuoren varjo on osittain synkempi teos kuin edeltäjänsä. Siinä missä Shantaramissa Lin aluksi vasta tutustuu Intiaan, toimii slummilääkärinä ja vasta loppupuolella tulee vedetyksi mafian leipiin, on Vuoren varjo heti keskellä mafian väkivaltaista menoa. Jäin myös kaipaamaan aina hymyilevää ja kujeilevaa opastamme Prabakeria. Onneksi teoksen edetessä Linin elämään saapui taas rikas kokonaisuus erilaisia henkilöitä ja nasevan osuvat heitot rupesivat lentämään dialogeissa tuoden sen kaipaamaa keveyttä. Tykästyin myös useampiin hahmoihin kuin edellisessä osassa, sillä uudet tuttavuutemme olivat herkullisen monipuolinen kokoelma erilaisia kiehtovia ihmisiä.

 

Nautin myös paljon Robertsin tavasta upottaa filosofista pohdintaa teoksensa joukkoon. Oli vuoren hyvinkin alleviivatut keskustelut, mutta filosofia oli myös muuten vahvasti läsnä erityisesti Linin ja Karlan hahmoissa. Kyseessä ei siis ole jokin toimintapläjäys vaan rehellinen  epookkiromaani joka vaatii huomiota. Tulinkin useaan otteeseen lukeneeksi ääneen teoksen pohdintoja kihlatulleni, sillä niin naulankantaan ne olivat. Robertsin teoksissa onkin se hienous, että niiden valtaisasta koosto huolimatta ne palkitsevat ja jaksavat pitää mielenkiinnon yllä. Siinä missä Shantaram toi esiin eläväisen Intian hajuineen ja makuineen, on Vuoren varjo synkempi ja raaempi kuvaus sen alamaailman menosta. Toivoa on silti aina olemassa. Varsinkin jos elämän majakkana toimii rakkaus.

Tähdet: 4 / 5